Miten valitsen lakimiehen?
01. Asianajaja
Asianajaja - mikä on asianajaja?
Suomen Asianajajaliitton kesällä 2020 teettämä mielikuvatutkimus näytti, kuinka hyvin suomalaiset tuntevat asianajajien ammattia ja heidän työn kuvaansa. Kyselytutkimuksessa selvisi, että vähemmän kuin joka kymmenes vastaaja tiesi, mikä asianajaja on, ja vain yksi neljästä osasi kuvata oikein miten asianajaja eroaa lakimiehestä.
Asianajaja on säännelty ammatti Suomessa, mikä tarkoittaa sitä, että siihen vaaditaan lain perusteella tietty koulutus tai tutkinto. Asianajaja on lakimies, joka on suorittanut oikeustieteen maisteri-tai kanditaattitutkinnon (OTM/OTK) sekä erillisen asianajajatutkinnon, jonka järjestää Suomen Asianajajaliitto. Kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto ei anna valmiutta työskennellä asianajajana. Oikeustieteen kandidaatti (OTK) on vanha tutkintonimike oikeustieteen maisterin tutkinnolle, ja vaikka muilla aloilla termi ”kandidaatti” yleensä viittaa alempaan korkeakoulututkintoon, on tässä yhteydessä kuitenkin kyse ylemmästä korkeakoulututkinnosta.
Edellytykset asianajajan ammattinimikkeen saamiselle ovat seuraavat: henkilö, joka on täyttänyt 25 vuotta, voidaan hyväksyä asianajajaksi jos hän
-
on rehelliseksi tunnettu ja ominaisuuksiltaan sekä elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan työtä,
-
on suorittanut suomalaisen OTM/OTK tutkinnon tai on saanut ulkomailla suoritettuun juristitutkintoon Opetushallituksen lopullisen päätöksen tutkinnon rinnastamisesta suomalaiseen OTM-tutkintoon,
-
on saanut tarvittavat taidot asianajajan työn harjoittamiseen sekä sellaisen käytännöllisen kokemuksen kuin asianajajayhdistyksen säännöissä määrätään,
-
on suorittanut asianajajatutkinnon ja
-
ei ole konkurssissa eikä toimintakelpoisuutta ole rajoitettu.
Jotta Asianajajaliiton jäseneksi voi pyrkiä, yllä mainittujen edellytyksien lisäksi tulee jäseneksi pyrkivällä olla vähintään neljän vuoden työkokemus lakimiestehtävissä, joista vähintään kaksi vuotta asianajoalalla. Neljän vuoden sääntö tarkoittaa työkokemusta työstä, jossa vaatimuksena on juristin tutkinnon suorittaminen. Kahden vuoden työkokemus asianajoalalla viittaa esimerkiksi työhön asianajotoimistossa. Suomen Asianajajaliiton säännöissä myös vaaditaan, että jäseneksi pyrkivän tulee pääsääntöisesti toimia asianajajana.
Asianajaja-ammattinimikettä voi käyttää vain ne jotka kuuluvat Suomen Asianajajaliittoon ja työskentelevät asianajotoimistossa tai valtion oikeusaputoimistoissa. Juristit jotka työskentelevät lakiasiaintoimistoissa, kunnissa, järjestöissä tai muissa yrityksissä eivät voi käyttää asianajajan titteliä.
Asianajajien lain 496/1958 mukaan Suomessa asianajajaksi voidaan hyväksyä myös henkilö, jolla on jossakin muussa ETA-alueeseen kuuluvassa valtiossa asianajajan titteli. Tällaisen henkilön tulee suorittaa asianajajatutkinto. Asianajajaksi voidaan myös hyväksyä henkilö, joka on saanut asianajajan toimen harjoittamisen ammattipätevyyden jossakin muussa EU-valtiossa kuin Suomessa. Tällaisissa tapauksissa asianajajaksi hyväksyminen edellyttää, että hakija on kolmen vuoden ajan ollut merkittynä Suomen Asianajajaliiton pitämään EU-luetteloon. Kyseisen EU-asianajajan tulee osoittaa harjoittaneensa Suomessa asianajajan tointa säännöllisesti vähintään sen ajan ja esittää hallituksen vaatima selvitys hoitamistaan toimeksiannoista ja toiminnastaan. Jotta voi tulla merkityksi EU-luetteloon, tulee olla jonkin EU-valtion asianajajajärjestön jäsen. EU-luetteloon rekisteröitymistä haetaan täyttämällä muutama lomake ja rekisteröitymisen myöntämisestä päättää Asianajajaliiton hallitus.
Mitä asianajaja tekee?
Asianajaja on juristi, joka on erikoistunut asiakkaansa oikeuksien ajamiseen ja huolehtii siitä, että kaikki saavat asialleen oikeutta. Monesti asianajaja hoitaa oikeudenkäyntejä. Oikeusaloja on paljon erilaisia, ja monet asianajajat erikoistuvat muutamiin eri oikeusaloihin.
Rikosasianajajat hoitavat rikosoikeudellisia toimeksiantoja ja avustavat asiakkaita erilaisissa rikosasioissa, kuten esimerkiksi työrikosasioissa, talous- ja omaisuusrikosasioissa sekä henkeen ja terveyteen liittyvissä rikosasioissa. Rikosasianajajan työtehtäviin kuuluu rikoksesta epäillyn, eli vastaajan, tai rikoksen uhrin, eli asianomistajan, avustaminen esitutkinnassa, jonka suorittaa poliisi sekä avustaminen oikeudenkäynnissä. Molemmat osapuolet ovat oikeutettuja saamaan asiantuntevaa oikeudellista apua.
Asianajajan apua on hyvä jo käyttää hyödyksi esitutkintavaiheessa, sillä lausunnoilla, joita annetaan esitutkinnassa voi olla erittäin suuri merkitys myöhemmässä oikeudenkäynnissä. Tällöin voi myös taata sen, että esitutkinta on asianmukainen ja puolueeton. Esitutkinnan sekä oikeudenkäynnin aikana rikosasianajaja pystyy nostamaan rikoksesta epäillyn syyttömyyttä tukevia asioita esille. Asianajaja voi esimerkiksi antaa poliisille loppulausunnon esitutkinta-aineiston riittävyydestä. Asianajajat avustavat myös rikoksen uhreja. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuulu se, että rikoksen uhri saa korvauksen kärsimyksistään. Rikosasianajajat ovat tässä tärkeitä, sillä he toimittavat rikoksen uhrin korvausvaatimukset oikeudenkäynnissä ja ajavat heidän etua oikeusistunnossa.
Voiko asianajaja edustaa oikeudessa rikosasiassa?
Asianajajalla on lupa edustaa asiakkaitaan oikeudessa rikosasiassa. Suomen Asianajajaliiton jäsenyys rajoittaa sitä, millaisia lakipalveluja kyseinen asianajaja tai asianajotoimisto voi tarjota. Tämän takia jotkut juristit eivät halua liittyä Asianajajaliittoon. Muista kuitenkin, että tällöin juristit eivät ole asianajajia.
Asianajajien sääntely
Asianajajien työtä ja toimintaa ohjaavat tiukemmat säännöt ja kriteerit kuin muiden juristien, ja heitä valvotaan paljon tiukemmin kuin muita juridisella alalla työskenteleviä ammattilaisia. Asianajajien toimintaa Suomessa sääntelee laki asianajajista 496/1958, jonka mukaan Suomen Asianajajaliiton ”yhteydessä toimivat riippumattomat valvontalautakunta ja valvontayksikkö”, joille kuuluvat asianajajien toiminnan valvominen. Valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 477/2016 ja luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetun lain 715/2011 mukaan, valvontalautakunta ja valvontayksikkö valvovat myös julkisten oikeusavustajien sekä lupamiesten toimintaa. Valvontalautakunta on itsenäinen ja Asianajajaliitosta riippumaton valvontaelin. Valvontalautakunta ”käsittelee ja ratkaisee valvonta-asiat ja antaa suosituksen asianajajan ja hänen asiakkaansa välisestä palkkioriidasta” kun taas valvontayksikkö valmistelee valvontalautakunnassa käsiteltäviä valvonta- ja palkkioriita-asioita.
Valvontalautakunnan tehtäviin kuuluu selvittää, onko asianajaja tai julkinen oikeusavustaja noudattanut Hyvää asianajajatapaa koskevia ohjeita. Nämä ohjeet löytyvät Suomen Asianajajaliiton sivuilta. Tapaohjeiden lisäksi, hyvä asianajajatapa ilmenee laissa (laki asianajajista 469/1958), Suomen Asianajajaliiton säännöissä, muissa asianajajaa velvoittavissa ohjeissa, valvonta- ja kurinpitoasioissa annetuissa ratkaisuissa sekä asianajajakunnon omaksumista hyväksyttävistä käytännöistä.
Tapaohjeissa puhutaan muun muassa perusarvoista ja asianajajien yleisistä velvollisuuksista. Perusarvoihin kuuluu: i) lojaalisuus, ii) riippumattomuus, iii) esteettömyys, iv) luottamuksellisuus sekä v) kunniallisuus. Asianajajien tulee olla lojaali asiakkaalleen. Asianajaja ”on velvollinen lakia ja hyvää asianajajatapaa noudattaen parhaan kykynsä mukaan valvomaan asiakkaansa etua ja oikeutta”. Asianajajan tulee myös olla riippumaton sellaisista ulkopuolisista vaikutteista, jotka saattavat vaikuttaa hänen kykyynsä valvoa asiakkaansa etua. Asianajajan on tehtävää vastaanottaessaan ja sitä hoitaessaan oltava esteetön ja hänellä on salassapitovelvollisuus sekä vaitiolovelvollisuus. Asianajajan tulee esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti sekä ”täytettävä hänelle uskotut tehtävät rehellisesti”. Hänen tulee toiminnassaan välttää kaikkea, mikä voisi alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaa.
Yleisiin velvollisuuksiin kuluu: i) huolellisuus ja tehokkuus, ii) ammattitaito, iii) salassapitovelvollisuus, iv) asiakasvarojen hoito, v) vastaamisvelvollisuus, vi) korvaus tehtävien hankkimisesta sekä vii) tallenteiden hyödyntäminen. Asianajajan tulee hoitaa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta. Asianajaja on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitaitoaan, ja heillä on kouluttautumisvelvollisuus, joka on 18 tuntia vuodessa. Asianajaja ei saa ottaa tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole ammattitaitoa siihen. Asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuus on ajallisesti rajoittamaton. Henkilöllä, ketä salassapito-tai vaitiolovelvollisuus suojaa, on oikeus vapauttaa asianajaja tästä velvollisuudesta. Asianajajan on pidettävä omat varat erillään asiakasvaroista. Asianajajalla on vastaamisvelvollisuus, mikä tarkoittaa sitä, että hän on velvollinen vastaaman kohtuullisessa ajassa asianajotoiminnassaan saamiinsa yhteydenottoihin. Asianajaja ei saa antaa osaa palkkiostaan tai muuta hyvitystä tehtävän saamisesta, eikä hän saa ”myötävaikuttaa siihen, että henkilön antamasta lausumasta tämän tietämättä tehtyä tallennetta tarjotaan todisteeksi tai muulla tavoin käytetään hyväksi, ellei tähän ole perusteltua syytä”. Asianajajalla tulee myös olla voimassa vastuuvakuutus, jonka vähimmäismäärä on 200 000 euroa.
Asianajajan asiakas, vastapuoli tai muu henkilö, joka ei ole tyytyväinen asianajajan palveluun voi ottaa yhteyttä Valvontalautakuntaan ja kannella asianajajasta. Kannella voi myös asianajajan palkkiosta, jolloin kyse on palkkioriidasta. Jos asianajajan toimintaan ollaan tyytymättömiä, kyse on valvonta-asiasta. Valvontalautakunta selvittää, onko asianajaja noudattanut tapaohjeita. Jos asianajaja on toiminut väärin, voi valvontalautakunta määrätä asianajajalle kurinpidollisen seuraamuksen.
