Eräiden aineettomien oikeuksien loukkaaminen
Aineettomia oikeuksia eli immateriaalioikeuksia koskevassa lainsäädännössä suojataan luovan henkisen työn tuloksia antamalla oikeudenhaltijalle yksinoikeus teoksen, mallin, keksinnön tms. hyödyntämiseen. Aineettomien oikeuksien suoja koskee oikeudenhaltijan mahdollisuutta määrätä luovan työnsä tuloksista, eikä se siis ensisijaisesti koske yksittäisiä esineitä tai tuotteita, vaikka suoja toisaalta palautuu myös esineisiin. Aineettomien oikeuksien suojamuodot ovat erilaisia, ja ne poikkeavat tavoitteiltaan jonkin verran toisistaan. Esimerkiksi kaupalliseen levitykseen valmistettuun tietokoneohjelmistoon tai videotallenteeseen voi kohdistua erityyppisiä aineettomia oikeuksia. Aineettomat oikeudet jaetaan yleisesti tekijänoikeuksiin ja niiden lähioikeuksiin sekä lisäksi teollisoikeuksiin. Tekijänoikeuslainsäädäntö suojaa kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöiden yksinoikeutta tuotantoonsa samoin kuin eräiden ns. lähioikeuksien haltijoita, kuten esittäviä taiteilijoita ja tuottajia.
Teollisoikeuksia ovat oikeus tavaramerkkiin, oikeus patenttiin, mallioikeus, oikeus piirimalliin, hyödyllisyysmallioikeus sekä lisäksi kasvinjalostusoikeus. Teollisoikeuksia käytetään aina elinkeinotoiminnassa. Jokaisesta teollisoikeudesta säädetään omassa erityislaissaan. Tavaramerkkioikeus antaa suojaa elinkeinonharjoittajan yksinoikeudelle käyttää tuotteissaan muiden valmistajien tuotteista erottuvaa tunnusmerkkiä. Patenttioikeudella suojataan teollisesti hyödynnettävän keksinnön aikaansaajaa antamalla hänelle määräajaksi yksinoikeus hyödyntää keksintöään. Erilaiset yksinoikeudet ovat samalla myös keino edistää yhteisöllisempiä päämääriä, kuten teollista kehitystä, keksintöjen kaupallista hyödyntämistä ja leviämistä, markkinoiden toimintaa sekä tiedonvälitystä.
Tekijänoikeuksien suoja on ulotettu kansainvälisillä sopimuksilla koskemaan myös toisista valtioista peräisin olevia teoksia. Tärkeimpiä sopimuksia ovat muun muassa Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, yleismaailmallinen tekijänoikeussopimus sekä esittävien taiteilijoiden oikeuksia koskeva ns. Rooman sopimus vuodelta 1961. Tekijänoikeuden alan kansainvälistä sopimusjärjestelmää on täydennetty vuonna 1996 WIPO:n tekijänoikeussopimuksella sekä WIPO:n esitys- ja äänitesopimuksella, jotka kummatkin astuivat voimaan vuonna 2002. Kansainvälisistä velvoitteista immateriaalioikeudellisen suojan takaamiseksi on solmittu vielä WTO-sopimuksen liitteenä oleva TRIPS-sopimus, joka tuli Suomea velvoittavaksi vuonna 1996. Kyseisellä sopimuksella on keskeinen merkitys kansainvälisen tuoteväärennystoiminnan torjunnassa sekä muissakin immateriaalioikeuksien suojan toteuttamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Yleensä sopimukset velvoittavat niihin sitoutunutta valtiota antamaan muista maista peräisin oleville oikeuksien haltijoille sopimuksen asettaman vähimmäissuojan. Lisäksi kansallisen kohtelun periaatteen mukaan esimerkiksi teoksen tekijä saa muissa sopimusmaissa samat oikeudet kuin näiden maiden laeissa annetaan sen omille kansalaisille. Myös EU-oikeudellisella normistolla on kasvava merkitys tekijänoikeudellisen sääntelyn alalla. Direktiiveillä pyritään jäsenvaltioiden tekijänoikeuslainsäädännön harmonisointiin, mutta ei yhdenmukaistamiseen. Tavoitteena ei nimittäin ole luoda erillistä EU-tekijänoikeutta. Myös Suomen tekijänoikeuslaki on saatettu Suomea sitovien sopimusten ja direktiivien vaatimusten mukaiseksi.
Tekijänoikeusrikos
Se, joka ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa toisen oikeutta kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen, kirjallisen tai taiteellisen teoksen taikka kansanperinteen esitykseen, äänilevyyn tai muuhun laitteeseen, johon on tallennettu ääntä, filmiin tai muuhun laitteeseen, jolle on tallennettu liikkuvaa kuvaa, radio- tai televisiolähetykseen, luetteloon, taulukkoon, ohjelmaan tai muuhun sellaiseen tekijänoikeuslaissa tarkoitettuun työhön, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, tai tietokantaan, jonka sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta taikka valokuvaan, voi syyllistyä tekijänoikeusrikokseen. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka ansiotarkoituksessa tai siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, tuo maahan yleisölle levitettäväksi tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi ulkomailla valmistetun tai jäsennetyn edellä mainitun teoksen ja jonka hän tietää valmistetuksi tai jäljennetyksi sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa rikoslain tai tekijänoikeuslain mukaan. Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla loukkaa toisen oikeutta edellä mainittuihin suojan kohteisiin siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle. Tekijänoikeusrikosta koskeva säännös antaa rikosoikeudellista suojaa tekijänoikeuslaissa määritellyille tekijänoikeuksille, oli kyse sitten taloudellisista tai moraalisista oikeuksista. Tekijänoikeusrikos voi kohdistua mihin tahansa tekijänoikeuslaissa määriteltyyn kohteeseen, eli kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen.
Milloin kyseessä on tekijänoikeusrikos?
Tavallisesti rikos toteutuu siten, että joku valmistaa tekijänoikeudellisesti suojattuja teoksia, suorituksia tai valokuvia ja saattaa niitä yleisön saataviin ilman tekijänoikeuden haltijan taikka häntä edustavan tekijänoikeuden valvontajärjestön lupaa tavalla, joka ei ole sallittu tekijänoikeuden rajoitussäännösten valossa. Tekijänoikeusrikoksessa rikottavaksi tulee aina tekijänoikeuslain mukainen toisen oikeus. Tekijänoikeuteen kuuluu säännönmukaisesti yksinoikeus ns. taloudellisiin tekijänoikeuksiin. Tekijänoikeuslain mukaan tekijänoikeuden haltijalla on yksinoikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla sen yleisön saataviin. Hänellä on määräämisoikeus myös teoksen valmistamisesta esimerkiksi käännöksenä tai muunneltuna. Myös kirjallisen teoksen kääntäjällä on käännökseensä tekijänoikeus, joka on kuitenkin rajoitetumpi kuin tekijällä.
Tekijänoikeus kestää pääsääntöisesti luomishetkestä siihen asti, kunnes on kulunut 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Tekijänoikeuksilla suojataan taloudellisten oikeuksien ohella ns. moraalisia tekijänoikeuksia, joita ovat isyysoikeus sekä respektioikeus. Tekijänoikeuslain mukaan, kun teoksesta valmistetaan kappale, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei saa myöskään muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla taikka saattaa yleisön saataviin tekijää tällaisin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Kun tekijänoikeutta loukaten valmistetaan yksi tai useampi teoskappale, ei niiden lukumäärällä ole merkitystä rangaistavuuden kannalta. Omaan henkilökohtaiseen käyttöön voi olla sallittua valmistaa teoksesta muutamia kappaleita, mutta esimerkiksi jo yhden sävellysteoksen, elokuvateoksen, käyttöesineen tai kuvanveistoksen kappaleen valmistuttaminen ulkopuolisella on kiellettyä. Valmistaminen voi tarkoittaa tavanomaisen monistus-, valokopiointi- ja painomenetelmien lisäksi myös teoksen siirtämistä johonkin laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa. Esimerkiksi elokuvan siirtäminen filmiltä videotallenteelle katsotaan kappaleen valmistamiseksi. Säännöksen tarkoittamaa valmistamista on myös sellaisen kappaleen valmistaminen, joka toisintaa vain osan suojatusta teoksesta. Rangaistavaa valmistamista voi olla esimerkiksi uusien teoskappaleiden oikeudeton valmistaminen graafikon grafiikkalevyjä hyväksi käyttäen.
KKO 2018:21
"Tapauksessa B oli ottanut metsoaiheisen valokuvan, johon hänellä oli tekijänoikeuslain 49a§ mukaiset valokuvaajan oikeudet. A oli ilman B:n antamaa lupaa maalannut öljyvärimaalauksen, joka vastasi sekä kokonaisvaikutelmaltaan että yksityiskohdiltaan lähes täysin valokuvaa, sekä lisäksi ottanut maalauksestaan valokuvan ja tarjonnut maalausta ja valokuvan vedoksia myytäväksi. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmi käyvillä perusteilla A:n katsottiin valmistaneen B:n valokuvasta kappaleita ja saattaneen niitä yleisön saataviin ja siten syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen. "
Tekijänoikeusrikoksen rangaistavuuden edellytyksenä on, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa tai haittaa loukatun oikeuden haltijalle. Tekijänoikeusrikosta koskeva säännös soveltuu esimerkiksi tyypilliseen piraattikappaleiden valmistamiseen ja niiden maahantuontiin. Teon vakavuutta määrittää se, miten suurta haittaa ja vahinkoa siitä on tekijänoikeuksien haltijoille. Mitä laajamittaisemmasta ja taloudelliselta kannalta merkityksellisemmästä toiminnasta on kyse, sitä törkeämpää menettely on. Tekijänoikeuden loukkauksen vakavuuteen vaikuttaa lisäksi moraalisten tekijänoikeuksien loukkauksen luonne. Joskus jo yksittäisenkin oikeudettomasti valmistetun esineen merkitys voi olla suuri.
Tekijänoikeusrikos edellyttää, että teko on tehty ansiotarkoituksessa. Tekijänoikeusrikosta koskevan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät vahingoittamis- tai haittaamistarkoituksessa tehdyt loukkaukset ja teot, joissa tekijänoikeuden loukkauksella ei ole selvää yhteyttä ansioiden hankintaan. Ansiotarkoitus ei kuitenkaan edellytä, että toiminta on erityisen organisoitunutta tai muodostaa tekijälleen olennaisen tulonlähteen. Säännöksen soveltamisalaa rajaavat juuri vaatimukset teon yleisluonteisesta huomattavasta haitallisuudesta ja vahingollisuudesta sekä ansiotarkoituksesta. Esimerkiksi moraalisten oikeuksien pienimittaiset loukkaukset, vähäinen omakustannushintainen kopiointi, julkisten sivistyksellisten etujen loukkaukset tai muutamiin kappaleisiin rajoittuva luvattomien kopioiden myynti jäävät usein ainoastaan tekijänoikeuslain säännösten perusteella rangaistavaksi.
Mikäli kaipaat apua tekijänoikeusrikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin rikoslakimiehiimme.
Rikoslaki (39/1889) Luku 49
Tekijänoikeuslaki (404/1961)
KKO 2018:21