Törkeä huumausainerikos
Jos huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta taikka tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, voi kyseessä olla törkeä huumausainerikos. Lisäksi, jos huumausainerikoksessa rikos tehdään osana rikoslaissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa, rikoksessa aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa tai rikoksessa levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla, voi rikos olla muodoltaan törkeä. Lisäksi edellytetään, että huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Erittäin vaarallisen huumausaineen määrittely on mahdollista tehdä kolmella eri perusteella. Ensinnäkin erittäin vaarallista on huumausaine, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostuksesta aiheutuva hengenvaara. Yliannostuskuoleman tulee olla tällöin mahdollinen tavallisen käytön yhteydessä. Kriteeri viittaa lähinnä heroiiniin ja siihen rinnastettaviin opiaatteihin. Toiseksi erittäin vaarallista voi olla huumausaine, josta johtuu vakava terveydellisen vaurion vaara jo lyhytaikaisesta käytöstä. Joidenkin huumausaineiden kertakäytöstä tai joistakin käyttökerroista tiedetään aiheutuvan keskushermostolle tällaista vaaraa. Kolmanneksi huumausaineen aiheuttamat voimakkaat vieroitusoireet voivat tehdä huumausaineesta erittäin vaarallisen. Vaikka rikoksen kohteena olisi erittäin vaaralliseksi luokiteltu huumausaine, teon tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Esimerkiksi erittäin vaarallisen huumausaineen käyttö tai hallussapito omaa käyttöä varten taikka pienen määrän luovuttaminen ei ole yleensä kokonaisuudessaan törkeää.
Suuren määrän kriteeri on keskeisin huumausainerikoksen törkeäksi kvalifioiva tekijä. Oikeuskäytännössä arvioinnissa mittarina käytetään aineen yleisesti tunnettua käyttöannosta. Tätä on arvioitu tapauksessa KKO 2005:62. Suuren määrän arvio vaihtelee huumausaineittain, sillä eri huumausaineiden tavanmukaiset kerta-annokset poikkeavat huomattavasti toisistaan. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös aineen puhtausasteeseen. Suurena voidaan pitää sellaista määrää, josta normaalikäytössä on saatavissa vähintään satoja kerta-annoksia. Käytännössä suuren määrän kriteeri on usein yhteydessä salakuljetustapauksiin sekä huumaavien lääkkeiden varastamiseen apteekista. Kokonaisarvostelussa otetaan lisäksi huomioon muun muassa se, onko kyse yhdestä hallussapidosta tai lyhyehköllä aikavälillä tapahtuneesta hallussapidosta, jossa kokonaisuudessaan hallussa pidetty tai välitetty määrä on suuruudeltaan huomattava.
Yksi ankaroittamisperuste on huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Usein samalla on kyse myös suuresta määrästä huumeita, eikä kriteeriä siksi sovelleta usein. Itsenäistä merkitystä kriteerillä voi olla sellaisissa tilanteissa, joissa laajamittaiseen toimintaan pyrkinyt rikoksentekijä jää kiinni toimintansa alkuvaiheessa ehtimättä käsitellä suurta huume-erää, sillä kvalifiointiperusteen soveltamisen edellytyksenä ei ole, että hyötyä on tosiasiassa saatu. Tilanteissa, joissa on kyse poikkeuksellisen arvokkaasta huumausaineesta, kyseinen kriteeri voi täyttyä jo pienenkin määrän levittämisellä.
Yksi ankaroittamisperusteista on toiminta huumausainerikosten laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Jotta kyseessä olisi törkeä huumausainerikos, järjestäytymisen on täytynyt tapahtua etukäteen, työnjaon on oltava eriytynyttä ja suunnitelmissa on oltava laajamittainen rikollinen toiminta. Edellytyksenä ei ole, että rikos olisi vielä toteutunut laajamittaisena, kunhan toiminta on järjestetty laajamittaista huumausainerikosten tekemistä varten. Peruste voi soveltua esimerkiksi kuriiriin, joka tuo maahan sinänsä pienen määrän huumausainetta osana laajamittaista toimintaa.
Huumausainerikos voi olla törkeä myös silloin, jos rikoksella aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. Aiheutetun vaaran tulee olla konkreettinen. On edellytettävä, että useiden ihmisten henki tai terveys on ollut todellisessa vaarassa. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa pesupulveria on sekoitettu amfetamiiniin. Vaikka käyttäjä on pelastunut esimerkiksi vatsahuuhtelun vuoksi, luovuttaja tuomitaan silti törkeästä huumausainerikoksesta. Näissä tilanteissa voi kyse olla myös pahoinpitelyrikoksesta tai jopa tapon yrityksestä. Jotta huumausainerikos voisi olla tekomuodoltaan törkeä, teon on oltava tietyn ankaroittamisperusteen käsilläolon lisäksi vielä kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pelkkä erityisen vaarallisen huumausaineen esiintyminen tai suuri määrä eivät yksin riitä siihen, että teko katsottaisiin törkeäksi. Vaikka kohteena olisi erittäin vaarallinen huumausaine, muta jos sitä luovutetaan toiselle vain pienehkö määrä, ei tekoa lähtökohtaisesti voida pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
KKO 2006:59
Tapauksessa oli kysymys teon arvioimisesta kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Henkilö oli säilyttänyt kotonaan jääkaapin sokkeliin piilotettuna 316 Subutex-tablettia. Korkein oikeus ei pitänyt uskottavana, että kaikki tabletit olisivat henkilön omaan käyttöön tarkoitettuja, vaikka henkilö oli ollut vieroitushoidossa ja kertonut ottavansa useamman tabletin vuorokaudessa. Tabletin piilottaminen, niiden melko huomattava katukauppa-arvo sekä henkilön hallusta löytyneet melko suuret käteisvarat viittasivat korkeimman oikeuden mukaan muuhun kuin omaan käyttöön. Tästä syystä korkein oikeus piti tekoa myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
Huumausaineen käyttörikos
Käyttörikosta koskeva säännös tuli voimaan 1.9.2001 samassa yhteydessä, kun muutettiin vastaavalla tavalla huumausainerikoksen tunnusmerkistöä ja tarkistettiin toimenpiteistä luopumissäännöstä. Ajallisen soveltuvuuden osalta tekoihin on sovellettava lievemmän lain periaatetta, eli ennen syyskuuta 2001 tehdyt teot ratkaistaan pääsääntöisesti uuden lain nojalla. Käytännössä merkittävin muutos on se, että huumausaineen käyttörikos voidaan ratkaista rangaistusmääräysmenettelyssä. Lähtökohtaisesti rangaistusmääräysmenettelyn käyttö edellyttää aina selvyyttä syyllisyys- ja seuraamuskysymyksessä. Käyttörikoksen tulee pääsääntöisesti olla tunnustettu ja huumausaineen laadun ja määrän tunnistettu. Teon tulee lisäksi olla selvästi huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu teko. Säännöksen mukaan se, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta, voi syyllistyä huumausaineen käyttörikokseen. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tunnusmerkistön alaan kuuluvat vain huumausaineen käyttö sekä hallussapito ja hankkimisen yritys. Muut omaan käyttöön liitännäiset rikokset, kuten maahantuonti, valmistus ja viljely, eivät kuulu säännöksen soveltamisalaan, vaan tulevat rangaistaviksi huumausainerikoksina. Tunnusmerkistössä mainittu vähäinen määrä viittaa yksinomaan hallussapitoon ja hankkimisen yritykseen. Huumausaineen käyttörikoksesta voidaan tuomita huumausaineita ensi kertaa käyttävä taikka niitä useamman kerran käyttänyt. Usea käyttökerta voi kuitenkin vaikuttaa rangaistuksen mittaamisen arviointiin. Useat käyttökerrat voidaan lisäksi arvioida yhdeksi rikokseksi, mikäli ne muodostavat ajallisesti ja toiminnan jatkuvuuden kannalta luontevan kokonaisuuden.
Hallussapidon osalta säännös soveltuu tekoihin, joihin on syyllistytty omaa käyttöä varten ja joissa huumausainetta on vain vähäinen määrä. Vähäienkin määrän hallussapito täyttää huumausainerikoksen tunnusmerkistön, jos huumetta on ollut tarkoitus esimerkiksi luovuttaa tai myydä toiselle henkilölle. Tällaisesta voi olla osoituksena se, että huume on jaettu annoksiksi tai hallussa pidetyn huumeen yhteisarvo on hyvin korkea. Rangaistavalle hallussapidolle ei ole säännöksessä asetettu ajallisia rajoja, joten melko lyhytaikainenkin hallussapito riittää. Aivan hetkellinen hallussa pitäminen käytön yhteydessä ei kuitenkaan ole hallussapitoa, vaan voi tulla arvioitavaksi huumausaineen käyttönä. Hallussapidon yritys ei ole rangaistavaa, mutta asiallisesti teossa voi olla kyse hankkimisen yrityksestä, joka puolestaan on rangaistavaa.
KKO 2003:94
Tapauksessa A oli pitänyt omaa käyttöä varten hallussaan 16,5 grammaa hasista. Korkeimmassa oikeudessa asiassa oli kysymys siitä, onko tuota määrää pidettävä rikoslain 50 luvun 2a §:ssä tarkoitettuna vähäisenä määränä. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan säännöstä sovelletaan omaa käyttöä varten tapahtuvaan hallussapitoon vain silloin, jos hallussa pidetty määrä on vähäinen. Tätä suuremman määrän omaa käyttöäkin varten tapahtunut hallussapito rangaistaan huumausainerikoksena. Korkeimman oikeuden mukaan huumausaineen hallussapidon osalta voidaan yleisesti olettaa, että mitä suurempi määrä huumausainetta hallussa on, sitä vahvemmin se viittaa siihen, ettei ainetta ole tarkoitettu vain omaan käyttöön. Korkein oikeus katsoi, ettei A:n hallussa pitämää määrää voitu pitää 2a §:ssä tarkoitettuna vähäisenä määränä. Siten A on ainetta hallussa pitäessään syyllistynyt huumausainerikokseen.
Mikäli kaipaat apua huumausainerikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin lakimiehiimme.
Rikoslaki (39/1889) Luku 50
Huumausainelaki (373/2008)
KKO 2005:62
KKO 2006:59
KKO 2003:94