Rikoslain mukaan, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
Kavalluksella on kolme muotoa: esinekavallus, löytötavaran kavallus ja tilitysvelvollisuuden laiminlyönti. Kaikissa tekomuodoissa on kyse samasta asiasta, tekijän haltuun tulleen omaisuuden pitäminen itsellä, vaikka se pitäisi luovuttaa toiselle. Kavallus eroaa varkaudesta siinä, että kavalluksessa omaisuus ei tule tekijän haltuun oikeudettomasti. Ainoastaan esinekavalluksen osalta yritys on rangaistavaa. Muissa muodoissa yritys on toisaalta vaikea edes tulkita.
Esinekavallus
Kavalluksen kohteena on irtain omaisuus ja rahavarat. Irtain omaisuus viittaa siis kaikkiin konkreettisiin esineisiin, mutta ei esimerkiksi oikeuksiin. Kiinteä omaisuus, kuten tontti, ei siis voi olla varkauden kohteena. Ainoat aineettomat asiat, jotka voivat olla kavalluksen kohteena, ovat sähköenergia ja lämpö, jos ne on saatettu taloudellisesti hyväksikäytettävään muotoon. Myös sähköinen raha, eli tilillä oleva raha, voi olla kavalluksen kohteena.
Kavallus kohdistuu toisen omaisuuteen, joka on tekijä hallussa. Tiliraha on tekijän hallussa, jos hän voi niitä siirtää tai nostaa. Tyypillinen kavallus on kassan kavallus, jossa tekijä käyttää kassan varoja omiin tarkoituksiinsa. Merkityksellistä on se, että toisella henkilöllä on omistusoikeus omaisuuteen. Myös yhteisomistuksessa oleva tavara voidaan kavaltaa, vaikka tekijä siitä osuuden omistaisikin. Sillä miten tekijä saa omaisuuden haltuunsa, ei ole merkitystä, kunhan omaisuutta ei saada varkaudella, ryöstöllä, kiristyksellä tai petoksella. Jos omaisuus on saatu haltuun edellä mainitulla rikoksella, teko, joka muuten tulkittaisiin kavallukseksi, tulkitaan rikoksen jälkiteosta, josta ei erikseen rangaista. Vaikka laki ei sitä nimenomaan mainitse, vaaditaan myös ns. kavallustoimi. Tämä johtuu siitä, että omaisuus on tekijän hallussa laillisesti, joten vaaditaan jokin toimi, josta voidaan päätellä, että tekijä ei aio omaisuutta palauttaa. Anastustoimi voi olla esimerkiksi omaisuuden myyntiin tarjoaminen, josta voidaan jo päätellä, että oikea omistaja ei saa tekijältä omaisuuttaan takaisin. Ilman kavallustointa, on hyvin vaikea päätellä, onko tekijä anastanut omaisuuden.
Löytötavaran kavallus
Löytötavara kavallus jakaa kavalluksen kanssa saman rangaistusasteikon, mutta usein siitä rangaistaan lievemmin, koska tekoa pidetään vähemmän moitittavana. Jotta esine voidaan löytää, tulee se ensin hukata. Hukattu esine ei ole sama asia, kuin hylätty esine. Hylätyn esineen omistaja ei halua esinettä takaisin, mutta hukatun esineen omistaja haluaa. Myös erehdyksen vuoksi tekijän haltuun tullut esine on tämän lainkohdan piirissä. Erehdyksessä tekijä voi saada tavaraa esimerkiksi kaupassa ylimääräisenä tavarana, tai ylimääräisenä vaihtorahana. Myös pankkitilille erehdyksessä siirretty raha on erehdyksessä saatua omaisuutta. Tämä tekomuoto edellyttää anastusta tietyssä muodossa. Anastus toteutuu yleensä siten, että tekijä ottaa omaisuuden haltuun eikä ilmoita siitä kohtuullisessa ajassa.
Löytötavarasta ei ole pakko enää ilmoittaa. Ennen vuotta 1991, löytötavaran ilmoittamatta jättäminen sitä kuitenkaan haltuun ottamatta oli rikos. Nykyään löytötavaran voi kuitenkin jättää ilmoittamatta syyllistymättä mihinkään rikokseen, jos löytötavaraa ei ota haltuun. Löytötavara kuitenkin kannattaa ottaa haltuun, ja ilmoittaa siitä poliisille tai omistajalle. Löytötavaralain mukaan nimittäin löytäjä on oikeutettu löytöpalkkioon, joka on 10 % omaisuuden käyvästä arvosta.
Tilitysvelvollisuuden laiminlyönti eli saatavan kavallus
Kavalluksen viimeinen tekomuoto on saatavan kavallus. Saatavan kavallus tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö saa toimeksiannon tai muun vastaavan perusteella haltuunsa varoja, jotka hänen tule tilittää toiselle. Näin muodostuu tilitysvelvollisuus. Jos tilitysvelvollisuutta ei täytetä eli rahoja anneta, syyllistyy henkilö kavallukseen. Esinekavallus kattaa jo tilanteen, jossa henkilö käyttää toisen rahoja omiin tarkoituksiinsa, joten miksi tarvitaan erikseen saatavan kavallus? Kyse on siitä että, esinekavalluksessa tekijällä ei ole oikeutta liittää varoja omiin varoihinsa, eli ne tulee pitää erillään. Voidaan erottaa esinekavallus ja saatavan kavallus toisistaan siten, että esinekavalluksessa on kyse toisen omistamista varoista, kun saatavan kavalluksessa on kyse siviilioikeudellisesti tekijän omistusoikeuden alaisista varoista. Tekijä siis loukkaa velvoiteoikeudellista tilitysvelvollisuuttaan.
Kavallus ja tahallisuus
Kuten rikokset yleensäkin, kavallus rangaistaan vain tahallisena. Esinekavalluksessa edellytetään tietoisuutta siitä, että omaisuus on jonkun toisen. Löytötavaran osalta edellytetään sitä, että tekijä ymmärtää esineen olevan hukattu eikä hylätty. Saatavan kavalluksessa taas edellytetään selvyyttä tilitysvelvollisuudeksi, ja tietoisuutta siitä, että tilitysvelvollisuutta ei voida täyttää tekijän toimien takia. Se että tekijän tarkoituksen on myöhemmin korvata kavallus, ei poista rangaistavuutta. Usein juuri kassasta kavaltamisessa tekijä ajattelee vain lainaavansa rahaa kassasta, mutta todellisuus on toinen
Törkeä ja lievä kavallus
Kavalluksesta on rikoslaissa mainittu kolme muotoa: lievä, tavanomainen ja törkeä. Teon vakavuus vaikuttaa siihen, missä muodossa teko tuomitaan. Teon muoto taas vaikuttaa rangaistuksen ankaruuteen.
Rikoslain mukaan, jos kavalluksessa kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja, aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Myös teon törkeässä muodossa, yritys on kriminalisoitu vain esinekavalluksen osalta.
Laki mainitsee kolme seikkaa, joiden myötä teko voidaan tuomita törkeänä. Edellytetään vielä, että teko on kokonaisarvion perusteella törkeä. Ensimmäinen ankaroittamisperuste on omaisuuden arvo. Peruste vastaa sanallisesti törkeän varkauden perustetta, mutta törkeyden raja euromääräisesti mitattuna nousee usein korkeammalle. Oikeuskäytännössä on 17 333 euroa katsottu törkeäksi kavallukseksi, mutta arviointiin vaikutti myös uhrin asema tekijään nähden (KKO 2019:33). Toinen ankaroittamisperuste on vahingon tuntuvuus. Tämän perusteen osalla kyse on subjektiivisestä arviosta, Toisin kuin omaisuuden arvon mittaamisessa, jossa on kyse objektiivisesta arviosta. Harkinnassa annetaan siis merkitystä uhrin varallisuusasemalle. Esimerkiksi suurelle yritykselle 10 000 euron kavallus ei aiheuta juurikaan vahinkoa, jos katsotaan asiaa yrityksen toiminnan jatkumisen kannalta. Köyhyysrajalla elävälle luonnolliselle henkilölle taas 10 000 euron vahinko aiheuttaa suurta vaivaa ja haittaa. Kolmas ja viimeinen ankaroittamisperuste on tekijän vastuullinen asema. Asemaa tulee vielä käyttää teossa hyväksi. Esitöiden mukaan kyse voi olla esimerkiksi siitä, että tekijän vastuulle on nimenomaan annettu omaisuuden huolenpito. Myös esimerkiksi liikelaitoksen johtohenkilö on suuressa vastuuasemassa liikelaitokseen nähden. Tavallinen työntekijä taas ei ole suuressa vastuuasemassa, vaikka hän vastaisikin kassasta.
Lain mukaan, jos kavallus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo, oikeudettomasti käytettyjen varojen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä kavalluksesta sakkoon. Lievän teon osalta on teon kokonaisarviolla suuri merkitys. Erikseen annetaan merkitystä omaisuuden arvolle, joka pätee kaikkiin kavalluksen tekomuotoihin. Näpistystä koskevat säännöt ovat verrannolliset lievään kavallukseen. Vaikka varkaus ja kavallus muistuttavat suurilta osin toisiaan, on tärkeää muistaa tekotapojen erot, joiden vuoksi niiden törkeyttä arvioidaan eri perustein, vaikka lain sanamuodot ovatkin samankaltaiset.
Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.