Pahoinpitelyrikokset ovat kenties yleisimpiä rikoksia. Pahoinpitelystä on laissa mainittu kolme eri astetta: pahoinpitely, lievä pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely. Lievää pahoinpitelyä lukuun ottamatta, pahoinpitely on myös yrityksenä rangaistava. Törkeän pahoinpitelyn osalta myös teon valmistelu on kriminalisoitu.
Pahoinpitely
Rikoslain mukaan, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.
Pahoinpitely voidaan jakaa kahteen tekomuotoon: ruumiilliseen väkivaltaan ja muuhun tekoon, josta aiheutuu lain tarkoittama seuraus. Teko ei ole aina seurausrikos, vaikka näin voisi helposti luulla. Jo pelkän ruumiillisen väkivallan käyttö täyttää tunnusmerkistön. Jos kyse on kuitenkin muunlaisesta teosta, on pahoinpitely seurausrikos, eli teolta edellytetään sitä, että uhrin terveyttä vahingoitetaan, uhrille aiheutetaan kipua taikka uhri saatetaan tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.
Pahoinpitelyn perusmuoto on ruumiillisen väkivallan käyttö. Perusmuodoksi voidaan oikeastaan mieltää seurauksia aiheuttava ruumiillinen väkivalta, vaikka laki ei teolta seurauksia edellytä. Usein kyse on lyömisestä tai potkimisesta. Myös esimerkiksi töniminen on pahoinpitely, vaikkakin usein teon lievempiä muotoja. Toisessa päässä on vakavammat pahoinpitelyt, kuten puukottaminen. Aiheutettu seuraus voi olla fyysinen vamma, kuten mustelma, tai psyykkinen vamma, kuten shokkitila. Myös seuraukseton ruumiillisen väkivallan käyttö on pahoinpitelynä rangaistava. Esimerkiksi toisen päälle sylkeminen tuskin aiheuttaa vammaa taikka kipua, mutta siitä voidaan silti pahoinpitelynä rangaista.
Toinen teko muoto pitää sisällään teot, joissa ei käytetä ruumiillista väkivaltaa. Merkitystä annetaan näissä tilanteissa aiheutetulle seuraukselle, esimerkiksi terveyden vahingoittamiselle. Terveyden vahingoittaminen ilman väkivaltaa on käsillä, kun tartutetaan toiseen tauti tahallaan. Rangaistavuuden piirissä on myös mielenterveyden häiriöt, eli esimerkiksi ahdistushäiriön aiheuttaminen toiselle tahallaan on rangaistavaa. Tällaisessa tilanteessa saattaa silti ilmetä ongelmia tahallisuuden ja syy-seuraussuhteen todistamisessa. Myös toisen tiedottomaan tilaan saattaminen on rangaistavuuden piirissä. Kyse voi olla toisen juottamisesta vahvaan humalaan ”väkisin”, kuitenkaan väkivaltaa käyttämättä.
Pahoinpitely urheilussa
Pahoinpitelyn rangaistavuuteen ei lähtökohtaisesti vaikuta uhrin suostumus, joka on tietyissä tilanteissa ongelmallista. Esimerkiksi urheilussa tapahtuu usein tilanteita, jotka täyttävät pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Vaikka urheilija antaakin suostumuksensa, kenties konkludenttisesti, osallistumalla urheiluun, ei suostumusta kuitenkaan anneta aiheutettuun seuraukseen. Tilanteisiin ei ole yksiselitteistä vastausta. Käytännössä katsotaan, että tiettyihin urheilulajeihin, kuten nyrkkeilyyn, kuuluu fyysinen väkivalta, ja siksi siitä ei tule rangaista. Toisiin urheilulajeihin taas ei kuulu väkivalta, kuten jalkapallo, joten urheilijan ei katsota antaneensa suostumusta esimerkiksi nyrkin iskuun, ja teosta voidaan rangaista. Näiden kahden lajin välillä tuskin on epäselvyyttä siitä, kuuluko väkivalta lajiin. Jos tarkastellaan jääkiekkoa, voidaan huomata, että väkivalta on säännöissä kielletty, ja siitä rangaistaan pelitilanteessa jäähyllä. Voidaanko siis katsoa jääkiekkoilijan antaneen suostumuksensa tekoon, joka on säännöissä kielletty? Tappeluita kuitenkin usein ilmenee jääkiekossa. Käytännössä on katsottu, että tietyn asteinen väkivalta on osa jääkiekkoa, vaikka se säännöissä onkin kielletty, eikä siitä siten rangaista. Raja on kaikissa suostumusperusteisissa pahoinpitelyissä häilyvä, ja se on arvioitava olosuhteiden valossa.
Törkeä pahoinpitely
Rikoslain mukaan, jos pahoinpitelyssä aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.
Pahoinpitelylle on siis määritetty kolme ankaroittamisperustetta, joiden perusteella teko tuomitaan törkeänä, olettaen että teko on myös kokonaisuutena törkeä. Ensimmäinen peruste liittyy aiheutettuun seuraukseen. Aiheutetun vamman tai sairauden vakavuus taikka hengenvaarallinen tila tekee teosta törkeän. Pysyvä vamma tulkitaan yleensä vakavaksi, samoin pysyvä aistihäiriö kuten sokeus. Esimerkki vakavasta sairaudesta, on HIV, jonka hallitseminen kestää koko henkilön lopun elämää. Hengenvaarallinen tila on sinänsä merkityksellinen peruste, että yleisin törkeän pahoinpitelyn tekotapa on puukotus. Sisäelimiin ulottuvalla terällä tehdyn puukotuksen on katsottu vakiintuneesti aiheuttavan hengenvaarallisen tilan.
Toinen ankaroittamisperuste on erityinen raakuus tai julmuus. Raakuuden ja julmuuden arviointi on tapauskohtaista. Arviointi kohdistetaan itse tekoon, eikä niinkään seurauksiin. Teon kesto ja kivuliaisuus vaikuttavat arviontiin, samoin uhrin puolustuskyky. Viimeinen peruste on hengenvaarallinen tekoväline, kuten terä- tai ampuma-ase. Peruste on yksiselitteinen.
Myös törkeän pahoinpitelyn valmistelu on kriminalisoitu. Valmistelu voidaan päätellä hengenvaarallisen välineen hallussapidosta, laaditusta suunnitelmasta tai toisen henkilön kanssa rikoksen tekemisestä sopimisesta. Rangaistus on enintään neljä vuotta vankeutta. Tehokas katuminen tai vaaran vähäisyys muista kuin satunnaisista syistä poistaa rangaistavuuden. Tehokas katuminen tarkoittaa rikoksesta luopumista, rikoksen jatkumisen estämistä tai muuta toimintaa, jolla poistetaan oman toiminnan merkitys.
Lievä pahoinpitely
Rikoslain mukaan, jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.
Teon lievyydestä päätettäessä annetaan merkitystä itse teon vähäisyydelle, sekä seurauksen vähäisyydelle. Aiemmin rangaistiin teko lievänä aina, jos teosta ei seurannut ulkoisia vammoja. Nykyään tällaisesta teosta voidaan rangaista myös tavanomaisena pahoinpitelynä, joten lievän ja tavanomaisen pahoinpitelyn tunnusmerkistöt ovat lomittaiset. Käytännössä lievät pahoinpitelyt ovat esimerkiksi tönimisiä tai riuhtomisia. Teko voi olla myös lievä sillä perusteella, että tekijän käyttämä väkivalta on vähäistä, vaikka aiheutettu seuraus olisikin lievää vakavampi.
Tappeluun osallistuminen
Tappeluun osallistuminen on oikeudellisesti vaarantamisrikos, eikä pahoinpitelyrikos, mutta sen käsitteleminen pahoinpitelyn yhteydessä on tarkoituksenmukaista. Kyse on nimittäin pahoinpitelyn yhteydessä tapahtuvasta rikoksesta, johon tekijällä ei välttämättä ole suoraa vaikutusta, mutta tekijää rangaistaan osallisena johtuen siitä, että tekijä on osallistunut pahoinpitelyiden sarjaan.
Rikoslain mukaan, joka ruumiillista väkivaltaa tekemällä tai muulla teolla osallistuu tappeluun tai hyökkäykseen, johon useat ottavat osaa ja jossa joku surmataan tai jollekulle tahallaan aiheutetaan vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus, on tuomittava, jos hänen oli syytä varoa tällaisen seurauksen aiheutuvan tappelusta tai hyökkäyksestä, tappeluun osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tappelulla tarkoitetaan laissa tilannetta, jossa henkilöt käyttävät toisiinsa ruumiillista väkivaltaa. Laki vielä tarkentaa, että kyseessä tulee olla useamman ihmisen tappelu, eli ns. ”joukkotappelu”. Jotta henkilöä voidaan rangaista tappeluun osallistumisesta, on jollekin aiheutettava vakava ruumiinvamma, sairaus tai kuolema. Tekijän ei tarvitse itse aiheuttaa kyseistä seurausta, kunhan se aiheutuu tappelun yhteydessä. Viimeinen edellytys on, että tekijällä oli syytä varoa seurauksen syntymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekijä tulee käytetyn väkivallan asteesta ymmärtää tilanteen vaarallisuus. Siten esimerkiksi hengenvaarallisten aseiden ottaminen tappeluun mukaan ilmentää sen, että tilanteessa on ollut syytä varoa vakavien seurausten syntymistä.
Tappeluun osallistumisen yhteydessä, voidaan tekijää rangaista myös tahallisesta henkirikoksesta, kuolemantuottamuksesta, törkeästä pahoinpitelystä tai törkeästä vammantuottamuksesta. Sen sijaan pahoinpitelystä tai lievästä pahoinpitelystä ei lähtökohtaisesti rangaista tappeluun osallistumisen yhteydessä, vaan ne lukeutuvat jo tappelun osallistumisen tekoon.
Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.
Comments