Rikoslain mukaan, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Myös dataa syöttämällä, muuttamalla, tuhoamalla tai poistamalla taikka tietojärjestelmän toimintaan muuten puuttumalla aikaansaatu tietojenkäsittelyn lopputuloksen vääristymä, joka aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa on petos. Yritys on rangaistava.
Ensiksi mainittu petoksen muoto on erehdyttämispetos. Erehdyttämispetoksessa tekijä erehdyttää toisen sopimukseen tai suoritukseen. Rikoslaki asettaa erehdyttämispetokselle viisi tunnusmerkkiä, joiden on täytyttävä, jotta tekijä syyllistyy petokseen. Ensinnäkin tekijän on erehdytettävä tai käytettävä erehdystä hyväkseen, toiseksi vastapuolelle on aiheuduttava erehdys, kolmanneksi vastapuolen on tehtävä erehdyksen perusteella määräämistoimi, neljänneksi määräämistoimesta tulee aiheutua taloudellista vahinkoa, ja viidenneksi tekijällä on oltava tarkoitus hyödyttää itseä tai toista taikka vahingoittaa vastapuolta.
Erehdys petoksessa
Yksinkertaisesti sanottuna erehdys on väärä tieto asiantilasta, ja se voi koskea oikeudellisia seikkoja, aktuaalisia seikkoja tai mitä tahansa muuta, joka voi vaikuttaa päätöksen tekemiseen. Erehdyttäminen voi siis olla aktiivista tai passiivista. Toisin sanoen tekijä voi antaa väärää tietoa tai salata jotain tietoa, tai tekijä voi huomata, että vastapuolella on väärää tietoa, mutta jättää tiedon korjaamatta. Erehdyttäminen voi olla monenlaista, joten kaikkia sen muotoja ei voida tyhjentävästi listata. Esimerkki erehdyttämisestä on esimerkiksi seuraavanlainen, myyjä tietää tuotteen olevan virheellinen, mutta ei kerro siitä ostajalle, kyseessä on tällöin laatuvirhe. Tuotteessa voi olla myös oikeudellinen virhe. Esimerkiksi myyjä tietää, että tuote on jo myyty toiselle ostajalle, mutta myy sen silti uudelle ostajalle. Tällöin myyjällä ei ollut määräämisvaltaa tuotteeseen, vaikka ostaja tietenkin näin luuli.
Passiivinen erehdyttäminen on hieman monitulkintaisempi. Jos myyjä ei ole mitenkään vaikuttanut siihen, että ostajalle on muodostunut väärä käsitys jostain seikasta, voidaanko myyjä velvoittaa korjaamaan ostajan käsitys. Arviointi on tapauskohtaista. Joissain tilanteessa myyjällä katsotaan olevan oikeudellinen velvoite korjata ostajan virheellinen tieto, jos myyjä sen havaitsee. Lakeihin on myös kirjattu tällaisia erityisiä oikeudellisia velvoitteita, esimerkiksi asuntokaupan yhteyteen. Myyjälle on myös asetettu tietyissä tilanteissa selonottovelvollisuus. Esimerkiksi ostaja ei voi vedota virheenä seikkaan, joka olisi tavanomaisessa laatutarkastuksessa selvinnyt ostajalle. Niinpä laki ei palkitse passiivisuudesta.
Vastapuolelle täytyy myös aiheutua erehdys. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi väärän tiedon antaminen ei ole vielä petos, jos vastapuoli ei siihen usko. Toisaalta muutkaan petoksen tunnusmerkit eivät täyty, jos vastapuolelle ei erehdystä aiheudu.
Taloudellinen vahinko petoksessa
Yksi tunnusmerkeistä, joiden on täytyttävä, on taloudellisen vahingon aiheutuminen. Ilman vahinkoa ei siis petokseen voi syyllistyä. Taloudellisen vahingon tulee myös johtua erehdyksellä aiheutetusta teosta tai tekemättä jättämisestä. Edellytetään siis syy-yhteys taloudellisen vahingon ja teon välillä. Kyseessä voi olla joko suora taloudellinen vahinko, eli vastapuoli menettää varallisuutta, tai epäsuora taloudellinen vahinko, eli vastapuolelta jää saamatta varallisuutta. Vahingon on nimenomaan oltava taloudellista, eli varallisuuteen kohdistuvaa, joten henkinen kärsimys ei esimerkiksi täytä tunnusmerkistöä.
Petokseen liittyvä taloudellinen vahinko eroaa siviilioikeudellisesta vahingon määritelmästä. Jo vaara tappion syntymisestä, riittää täyttämään petokseen liittyvän taloudellisen vahingon. Siten ei käytännössä edellytetä, että vahinko olisi jo syntynyt. Jo lyhytaikainen tappion vaara riittää täyttämään tunnusmerkin. Niinpä esimerkiksi kolmannen tahon korjatessa erehdyksellä aikaansaadun virheen, on tekijä silti syyllistynyt petokseen, koska taloudellinen vahinko oli hetkellisesti olemassa.
Taloudellisen vahingon ei tarvitse koitua vastapuolelle, eli sille ketä on erehdytetty. Riittää että taloudellinen vahinko on syy-yhteydessä erehdykseen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö tilaa toisen pankkitunnuksilla tavaroita netistä, erehdytetty taho on verkkokauppa, mutta vahingon kärsii pankkitunnusten omistaja.
Erehdyksen ja määräämistoimen välinen syy-yhteys
Kuten edellä on jo todettu, määräämistoimen ja taloudellisen vahingon välillä on oltava syy-yhteys. Toisin sanoen taloudellisen vahingon on johduttava määräämistoimesta, jotta petoksen tunnusmerkistö täyttyy. Myös erehdyksen ja määräämistoimen välillä on oltava tällainen syy-yhteys.
Jotta erehdyksen ja määräämistoimen välille voidaan todeta syy-yhteys, on erehdyksen oltava riittävän olennainen. Vastapuolen on tehtävä määräämistoimi juuri erehdyksen perusteella, eli ilman erehdystä vastapuoli ei olisi ryhtynyt toimeen. Niinpä pikkuseikasta erehtyminen ei vielä täytä petoksen tunnusmerkistöä, jos voidaan osoittaa, että vastapuoli olisi ryhtynyt toimeen ilman erehdystäkin. Toisaalta erehdyksen ei pidä olla ainoa seikka, jonka perusteella vastapuoli ryhtyi toimeen. Esimerkiksi ostaessasi puhelinta päätökseesi vaikuttaa monia eri seikkoja, kuten merkki, malli, koko, muisti yms. Se että erehdyt vain muistin koosta, on jo olennainen seikka kaupassa, vaikka se ei ole ainoa seikka, jonka perusteella puhelimen valitsit.
Taitavaa kaupankäyntiä vai petos?
Petoksen tunnusmerkeissä on mainittu, että tekijän on hankittava oikeudetonta taloudellista etua. Termi oikeudeton, määrittää sen, koska kyseessä on normaaliin vaihdantaan kuuluva voiton tekeminen, ja koska toisen erehdyksen hyväksi käyttäminen. Lain esitöissä mainitun esimerkin mukaan toisen erehdyttäminen velan maksuun, johon velkojalla on oikeus, ei täytä petoksen tunnusmerkistöä, koska velkojalla on oikeus tähän taloudelliseen etuun. Siihen, missä menee oikeudettoman taloudellisen edun raja, ei ole vastausta. Lähtökohtaisesti kaikissa kauppasopimuksissa, toinen vetää pidemmän korren, ja tekee suuremman voiton.
Mietittäessä, koska taloudellisesta edusta tulee oikeudeton, annetaan merkitystä erityisesti osapuolten väliselle suhteelle, ja tiedonantovelvollisuudelle. Jos toisella on valta-asema, esimerkiksi asiakkaan ja pankin tilanteessa, korostuu ammattimaisen luotonantajan tiedonantovelvollisuus. Elinkeinonharjoittajalla taas on laajempi selonottovelvollisuus, kuin tavallisella ihmisellä. Myös yleiset käytännöt vaikuttavat arviointiin. Esimerkiksi elinkeinonharjoittajan ollessa konkurssin partaalla, pidetään hyväksyttävänä sitä, että elinkeinonharjoittaja hyväksyy uusia tilauksia, toivossaan kääntää liiketoiminta voitolliseksi. Asiakas ei välttämättä käyttäisi elinkeinonharjoittajan palveluita, jos olisi tietoinen mahdollisesta konkurssista, mutta rikosoikeus katsoo, että kyse ei ole oikeudettoman taloudellisen edun tavoittelusta, vaikka asiakas ei ole tietoinen olennaisesta seikasta.
Petos edellyttää tahallisuutta
Petoksen kaikkien tunnusmerkkien on täytyttävä tahallisesti. Tämä käy jo selväksi siitä, että teon motiivit ovat yksi tunnusmerkistön osatekijä. Petoksen on tapahduttava hyödyn hankkimiseksi tai vahingon aiheuttamiseksi. Sillä, että tekijä tavoittelee jotain muuta seurausta, ei ole merkitystä, jos tekijän voidaan katsoa ymmärtäneen, että seuraukset ovat kuitenkin todennäköisiä.
Oikeuskäytännössä harvoin annetaan suurta merkitystä muulle, kuin erehdyttämisen tahallisuudelle. Lähtökohtaisesti muiden tunnusmerkkien tahallisuus voidaan jo päätellä siitä, että tekijä on tahallaan erehdyttänyt vastapuolta. Jos tekijä luulee antavansa oikean tiedon, ei tahallisuusvaatimus täyty, ja petosta ei ole syntynyt. Jos tekijä ei kuitenkaan ole tietoinen tietonsa oikeellisuudesta, mutta pitää todennäköisenä, että se ei pidä paikkaansa, syyllistyy hän petokseen, vaikka todellista varmuutta siitä ei ole, pitävätkö tiedot paikkansa.
Tietojenkäsittelypetos
Tietojenkäsittelypetos on petoksen toinen muoto. Se on otettu rikoslakiin siitä syystä, että erehdyttämispetos voi tulla sovellettavaksi vain, jos erehdytetään ihmistä. Tietojenkäsittely petoksessa erehdytetään käytännössä tietoverkkoa. Tietojenkäsittelypetokseen pätee lähtökohtaisesti samat tunnusmerkit kuin erehdyttämispetokseenkin. Ainoa ero on se, että tietojenkäsittelypetoksessa väärä tieto annetaan tietoverkkoon, kun erehdyttämispetoksessa se annetaan toiselle ihmiselle.
Petoksen lievä ja törkeä muoto
Lievä petos on petoksen vähäisempi tekomuoto, ja siitä voidaan tuomita ainoastaan sakkoa. Rikoslain mukaan, jos petos huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, tulee kyseeseen petoksen sijasta lievä petos. Kyse on kokonaisarvioinnista.
Törkeä petos on taas petosta vakavampi rikos. Rangaistus lievästä petoksesta on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Rikoslain mukaan, jos petoksessa tavoitellaan huomattavaa hyötyä, aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai rikos tehdään käyttämällä toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, tulee petoksen sijasta törkeä petos. Kyse on taas kokonaisarvioinnista. Huomattavalla hyödyllä ja vahingolla puhutaan hyödyn tai vahingon kokonaissummasta. Erityisen tuntuvalla vahingolla taas puhutaan siitä, miten vahinkoa kärsinyt kokee vahingon, eli kärsijän varallisuusolot otetaan huomioon. Esimerkki heikkouden hyväksikäytöstä on vanhusten tai sairaiden valitseminen uhreiksi. Esimerkki vastuullisen aseman hyväksikäytöstä on asianajajan tekemä petos asiakkaalleen.
Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.