• Henrik Pirhonen

Työrikokset


Työrikokset


Perustuslaissa velvoitetaan julkista valtaa huolehtimaan työvoiman suojelusta. Säännöksen piiriin kuuluvat muun muassa työolojen turvallisuus, työntekijöiden terveys, työaikasuojelu sekä erottamissuoja. Työrikosten tulkinnassa tukeudutaan työoikeudelliseen sääntelyyn. Leimallista työrikoksille on niiden kytkeytyminen laajaan työoikeudelliseen sääntelyyn, josta suuri osa on myös lainsäädäntöä alemmantasoista sääntelyä. Työrikoksia tulkittaessa ja selvitettäessä on siten otettava huomioon myös lakia alemman asteinen sääntely. Rangaistavan käyttäytymisen viimekätistä alaa selvittäessä voidaan joskus joutua esimerkiksi perehtymään valtioneuvoston tiettyä asiaa koskevaan asetukseen tai päätökseen.


Työrikossäännösten tulkinnassa joudutaan usein ottamaan huomioon EY-oikeuden vaikutus kansalliseen oikeuteen. Työoloja on säännelty direktiiveissä, jotka on implementoitu Suomen oikeuteen. Työoikeuteen liittyviä direktiivejä on olemassa kymmeniä. Soveltuvia direktiivejä ovat esimerkiksi työsuojelun puitedirektiivi ja työsyrjintädirektiivi. Direktiivillä voi kuitenkin kansallisessa oikeusjärjestyksessä olla välitön oikeusvaikutus vain hyvin rajoitetusti. Yksityisten välisissä suhteissa direktiiviin ei voida vedota. Direktiivin välillinen tulkintavaikutus voi kuitenkin olla laajempaa. Jos direktiivi on implementoitu kansalliseen oikeuteen, sitä voidaan käyttää tulkinnassa lähinnä vastaavassa asemassa kuin lainvalmisteluasiakirjoja. Jos taas kotimainen säännös on epätäsmällinen, sitä voidaan tulkita sen perusteena olevan direktiivin valossa. Myös niissä tapauksissa, joissa kotimaisessa lainsäädännössä viitataan suoraan direktiiveihin tai jos käsiteltävänä olevaan asiaan muuten liittyy aineellista direktiivitasoista EU-oikeutta, on direktiiveihin tukeuduttava.


Työsuojeluviranomaiset ovat perinteisesti valvoneet jo hallinnollisessa menettelyssä, että säännöksiä noudatetaan ja siten voineet käyttää hallinnollisia pakkokeinoja. Valvontatoiminnan kattavuus on kuitenkin heikko, sillä vuosittain tarkastetuilla työpaikoilla työskentelee vain vajaa puolet työvoimasta. Työntekijöitä suojaavien toimenpiteiden painopistettä on siirretty jälkikäteen määrättävistä seuraamuksista siihen, että käytetään ennakolta vaikuttavia keinoja. Painopisteen siirtäminen ennakolliseen vaikuttamiseen saa aikaan kahdenlaisia vaikutuksia. Vähäisemmät rikkomukset käsitellään hallinnollisessa menettelyssä, eikä siis rikosprosessissa. Työsuojeluviranomaisella on oikeus jättää ilmoitus tietoonsa tulleesta työrikoksesta tekemättä, jos yleinen etu ei rikkomuksen vähäisyyden ja työpaikan työsuojeluolojen valossa vaadi ilmoituksen tekemistä. Sen lisäksi painopisteen siirtäminen korostaa ylemmän johdon vastuuta.


Työturvallisuusrikos


Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä, voi syyllistyä työturvallisuusrikokseen. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.


Työturvallisuusrikoksena ei kuitenkaan pidetä yksittäistä työturvallisuusmääräysten rikkomista, joka on työturvallisuuden kannalta vähäinen ja josta säädetään rangaistus työturvallisuuslain, työterveyshuoltolain tai laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetussa laissa. Työturvallisuusrikosta koskeva säännös saa pääasiallisen sisältönsä työturvallisuutta koskevasta lainsäädännöstä. Rangaistussäännös jakautuu kahteen kohtaan. Työturvallisuusrikoksen perinteinen tekotapa on työturvallisuusmääräyksen rikkominen. Rangaistusvastuu ei kuitenkaan edellytä sitä, että työntekijän terveyttä olisi tosiasiassa vaarannettu. Määräykset perustuvat siihen, että tietyt olosuhteet ovat lähtökohtaisesti vaarallisia.


Rangaistusvastuun edellytyksenä ei myöskään ole, että työantajan edustaja tuntee tarkkaan työturvallisuusmääräykset. Henkilö, joka ryhtyy esimieheksi, vaikkei kykene arvioimaan toiminnan työturvallisuusriskejä, on velvollinen ottamaan niistä selvää. Se, että toiminta järjestetään niin, ettei riskejä voida havaita tai hallita, ei poista vastuuta. Vastuuhenkilöillä on velvollisuus toiminnan laadun edellyttämällä tavalla ennakoida ja seurata työn turvallisuutta. Kuitenkin täysin ennakoimaton puutteellisuus ja epäkohta jäävät rangaistusvastuun piirin ulkopuolelle. Jos esimerkiksi työvaihe on tehty vuosikymmeniä samalla tavalla ilman, että kukaan ole havainnut siinä turvallisuusriskejä, työtapaturma voi johtua huolimattomuuden sijasta ennemminkin huonoista rutiineista, joista työnantajaa ei voida asettaa vastuuseen.


Työsuojelutarkastukset ovat käytännössä lyhyitä ja ne koskevat työpaikkaa kokonaisuudessaan, eikä niiden aikana usein syvennytä kaikkiin työpaikan yksityiskohtiin. Tarkastuksen aikana ei usein myöskään nähdä kaikkia eri tuotanto- ja työvaiheita. Työsuojelutarkastus ei siten yleensä tarkoita kohteen hyväksymistä niiltä osin, kuin huomautuksia ei tehdä. Sen sijaan sellaisissa tapauksissa, joissa työnantaja on saanut työsuojeluviranomaiselta virheellisen neuvon sitä nimenomaan kysyttäessä, voi työnantaja olla vastuusta vapaa. Myös sellaisessa tilanteessa, jossa työnantaja on pyytänyt ylimääräistä tarkastusta varmistaakseen jonkin uuden työmenetelmän turvallisuuden, on työnantajalla oikeus luottaa työsuojeluviranomaisen perusteltuun arvioon työn turvallisuudesta.


KKO 2008:82

"Tapauksessa A oli tehnyt itse suuren osan omakotitalonsa rakennustöistä, mutta lisäksi hän oli teettänyt niistä osan ulkopuolisilla urakoitsijoilla ja itsenäisillä työnsuorittajilla. Erään urakoitsijan työntekijä oli pudonnut rakenteilla olleen talon toisesta kerroksesta aitaamattoman, styrox-levyllä peitetyn aukon lävitse ja siten vammautunut. Rakennustyömaata pidettiin työturvallisuuslaissa tarkoitettuna yhteisenä rakennustyömaana ja A nähtiin sen työturvallisuudesta vastaavana rakennuttajana. A tuomittiin rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta sekä vammantuottamuksesta. "


Työturvallisuusrikoksen tekomuodot


Säännöksen tunnusmerkistön toisen kohdan mukaan rangaistavaksi tulee työturvallisuuden tasoon vaikuttaneen puutteellisuuden tai epäkohdan välillinen aiheuttaminen tai salliminen. Tällä kohdalla halutaan korostaa sitä, että työturvallisuusmääräysten rikkominen on luonteeltaan yhteisörikollisuutta. Suurin osa työturvallisuusmääräyksistä on kirjoitettu käyttäen ilmaisuja, jotka viittaavat työntekijän lähimpien esimiesten velvollisuuksiin, mutta vaadittavan turvallisuustason saavuttaminen edellyttää kuitenkin yhteistyötä työnantajaorganisaation eri tasoilla toimivien vastuuhenkilöiden välillä. Rangaistaviin tekomuotoihin voivat syyllistyä ennen kaikkea ylemmässä esimiesasemassa olevat henkilöt.


Työsuojelun edellytysten laiminlyönti voi tulla rangaistavaksi kahdessa tapauksessa. Ensinnäkin rangaistavaa on, että vastuuhenkilö on laiminlyönyt valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä. Valvontavelvollisuus voidaan jakaa suoritusportaan ja alempien esimiesten valvontaan. Esimiehen velvollisuus on valvoa, että suoritusportaan työntekijät täyttävät heille kuuluvat turvallisuustehtävät, kuten esimerkiksi henkilökohtaisten suojainten käyttövelvollisuudet. Jos esimies ei reagoi havaittuaan, että suojavälineitä ei käytetä, on valvontavelvollisuus laiminlyöty. Se, miten työnantajan turvallisuusvastuuseen vaikuttaa työntekijän oma huolimattomuus, on oikeuskäytännön valossa jokseenkin epäselvää. Työntekijän oma riskinotto ei poista työnantajan vastuuta, koska tällä on valvontavelvollisuus työntekijästä. Työntekijän huolimattomuus voi olla merkki siitä, että työnantaja ei ole ohjannut tai valvonut riittävästi työntekijää.


Toinen välillisen aiheuttamisen tilanne koskee työsuojelun yleisten edellytysten laiminlyöntiä. Laajoihin, rakenteellisiin työn järjestelyä koskeviin ratkaisuihin vaikuttaminen on työsuojelun kannalta tehokkaampaa kuin yksittäisten tietyssä työpisteessä tapahtuvien rikkomusten huomioiminen. Rakenteellisilla työsuojelun edellytyksillä tarkoitetaan taloudellisia, toiminnan järjestämistä koskevia tai muita työsuojelun edellytyksiä. Kyseessä ovat seikat, joiden kautta yrityksen ylin johto voi ohjata työpaikan turvallisuustasoa. Taloudellisilla edellytyksillä tarkoitetaan muun muassa henkilönsuojaimiin, turvallisuuskoulutukseen ja muihin työsuojeluun liittyviin asioihin osoitettavia määrärahoja. Määrärahaa tai investointia koskevan esityksen hylkääminen tai liian tiukan budjetin tekeminen voi olla siis jo sellaisenaan rangaistavaa. Toiminnan järjestämistä koskevilla ehdoilla tarkoitetaan niitä organisatorisia ehtoja, jotka on täytettävä työn turvallisuuden takaamiseksi. Esimerkiksi työntekijöiden ja työnjohdon lukumäärän, valinnan, koulutuksen ja opastuksen on sovittava yhteen työn vaarallisuuden vaatimuksien kanssa.


Työturvallisuusrikoksesta rankaisemisen vaatimuksena ei ole työtapaturma eikä edes työntekijän turvallisuuden konkreettinen vaarantaminen. Tuomioistuimissa käsitellyissä jutuissa lähes aina on kuitenkin kysymys työtapaturmasta eli työturvallisuusrikoksesta ja vamman- tai kuolemantuottamuksesta. Jos työturvallisuusrikoksesta on aiheutunut vahinkoseuraus toisen hengelle tai terveydelle, tekijä tuomitaan sekä työturvallisuusrikoksesta että kuoleman- tai vammantuottamuksesta. Tällaisissa tapauksissa vahingon kokenut työntekijä saa asianomistajan aseman.


Joissain tilanteissa rangaistus tuomitaan vain työturvallisuusrikoksesta, vaikka puutteellisuus olisi johtanut työtapaturmaan. Tällaisesta tilanteesta on kyse, jos rikotulla työturvallisuusmääräyksellä on pyritty estämään toisenlaisia vahinkoseurauksia kuin mitä tosiasiassa oli sattunut. Tällaista tilannetta koskee tapaus KKO 1993:162. Myös jos työtapaturma olisi todennäköisesti sattunut samalla tavalla, vaikka määräyksiä olisi noudatettu, on syytteet kuoleman- tai vammantuottamuksesta hylättävä, vaikka työnantaja todettaisiin syylliseksi työturvallisuusrikokseen. Tätä koskee tapaus KKO 1984 II 224. Lisäksi vaaran aiheuttaminen voi tulla rangaistavaksi työturvallisuusrikoksen ohessa, jos virheelliseen menettelyyn on syyllistytty törkeästä huolimattomuudesta ja jos joku työntekijä on altistettu vakavan henkilövahingon vaaralle. Tällaisesta voi olla kyse esimerkiksi tapauksessa, jossa osa työntekijöistä on jatkuvasti altistettu vaaralliselle kemikaalille, mutta muut työntekijät ovat altistuneet vaaralle vain satunnaisesti. Tällöin vakavaan vaaraan altistettu työntekijä on rikoksessa asianomistaja-asemassa.


Mikäli kaipaat apua työrikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin rikoslakimiehiimme.


Rikoslaki (39/1889) Luku 47

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=rikoslaki#L47


Suomen perustuslaki (731/1999)

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=perustuslaki


Työturvallisuuslaki (738/2002)

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=työturvallisuuslaki


Työterveyshuoltolaki (1383/2001)

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=työterveyshuoltolaki


Laki laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella (395/2012)

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120395?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=laivaväen%20


KKO 2008:82

https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2008/20080082?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=työturvallisuusrikos



17 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Varkaus