• Henrik Pirhonen

Vaarantamisrikokset



Vaarantamisrikokset


Henkeen ja terveyteen kohdistuviin vaarantamisrikoksiin kuuluu tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen, heitteillepano sekä pelastustoimen laiminlyönti. Tappeluun osallistuminen on käsitelty pahoinpitelyn yhteydessä, sen liittyessä läheisesti pahoinpitelyrikoksiin.


Vaaran aiheuttaminen


Rikoslain mukaan, joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Kyse on siis toissijaisesta rikoksesta, eli vaaran aiheuttamisesta voidaan rangaista, jos muu rikosnimike ei tekoon sovellu, tai jos muu soveltuva rikosnimike on rangaistusasteikoltaan lievempi, tai jakaa vaaran aiheuttamisen rangaistusasteikon. Vaaran aiheuttamiseen voi syyllistyä monella eri tekotavalla. Kyse voi olla laiminlyönnistä tai aktiivisesta teosta. Esimerkiksi työmaalla vaaraa voi aiheuttaa merkitsemätön kuoppa, tai turvakaiteiden puute. Tilanteessa ei kukaan tee aktiivista tekoa, mutta vaaraa saattaa aiheutua silti. Rikosvastuu kohdistetaan edellä mainitussa tilanteessa, siihen tahoon, jolla oli myös organisaation sisäinen vastuu huolehtia asiasta, eli esimerkiksi vastaavaan mestariin tai työturvallisuuspäällikköön. Yksi yleisistä tekomuodoista on aseella ampuminen. Ampuma-aseen laukaiseminen nimittäin saattaa lähtökohtaisesti myös sivulliset vaaraan, jos tällaisia on paikalla. On myös mahdollista, että ampujan tarkoitus ei ole osua kehenkään, vaan kyse on varoituslaukauksesta. Myös tällaisessa tilanteessa vaaraa aiheutuu.


Teosta rankaiseminen edellyttää konkreettista ja vakavaa vaaraa hengelle ja terveydelle. Kuten aina hengen ja terveyden vaaran arvioinnissa, huomioon otetaan sekä vahingon todennäköisyydestä, että mahdollisen vahingon vakavuudesta. Usein vaaraa pidetään vakavana, vaikka se olisikin epätodennäköinen, jos kyse on kuolemanvaarasta. Vaaran konkreettisuus taas tarkoittaa sitä, että vaaraa todellisuudessa aiheutui. Konkreettisen vaaran vastakohta on abstrakti vaara, jossa arvioidaan sitä, olisiko vaaraa voinut toisissa olosuhteissa aiheutua.


Vaaran aiheuttamisesta rankaiseminen vaatii tahallisuutta, tai törkeää huolimattomuutta. Teon tahallinen muoto on suhteellisen harvinainen. Tämä johtuu siitä, että jos tekijän tarkoituksena on aiheuttaa tietty seuraus, mutta epäonnistuu siinä aiheuttaen vain vaaraa, on kyse törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksestä, josta rangaistaan ankarammin. Vaaran aiheuttamisen rankaiseminen huolimattomuudella aiheutetusta vaarasta edellyttää korotettua huolimattomuutta. Huolimattomuuden asteen arviointi on kokonaisharkintaa, ja merkitystä annetaan rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkitykselle, vaarannettujen etujen tärkeydelle ja loukkauksen todennäköisyydelle sekä tekijän tietoisuudelle riskeistä. Käytännössä teon objektiivinen vaarallisuus ja siitä seuraava vaaran todennäköisyyden huomattavuus tekevät huolimattomuudesta törkeän. Myös tekijän subjektiivisella tietoisuudella riskeistä on suuri merkitys. Käytännössä törkeänä huolimattomuutena pidetään toimintaa, jota arkikielessä kutsuttaisiin piittaamattomuudeksi. Tekijä siis tiedostaa riskit, mutta sivuuttaa ne tietoisesti. Itse huolimattomuus tarkoittaa vaadittavan huolellisuusvelvollisuuden rikkomista. Huolellisuusvelvollisuus riippuu pitkälti olosuhteista.


Heitteillepano


Rikoslain mukaan, joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Heitteillepanoon voi siis syyllistyä joko saattamalla itse henkilön avuttomaan tilaan, ja jättämällä hänet tilaan, tai jättämällä henkilön avuttomaan tilaan, kun tekijällä on erityinen velvollisuus huolehtia henkilöstä. Tekojen eroa voidaan havainnollistaa esimerkillä: jos täysin ulkopuolinen henkilö vie sokealta kepin, saattaa hän sokean avuttomaan tilaan, ja luo itselleen velvollisuuden huolehtia siitä, että sokea ei jää tähän tilaan. Sokean ihmisen hoitajalla saattaa sen sijaan olla velvollisuus huolehtia tästä, jolloin pelkkä auttamatta jättäminen täyttää rikoksen tunnusmerkistön.


Avuton tila liittyy usein joko uhrin henkilöön, tai olosuhteisiin. Henkilöön liittyvä seikka voi olla henkilön ikä, sairaus, vamma tai muu suoraan henkilöön liittyvä, toimintaan vaikuttava syy. Olosuhteisiin liittyvä avuton tila voi syntyä esimerkiksi, kun uhrilta viedään soutuveneestä airot keskellä merta. Velvollisuus huolehtia toisesta voi perustua esimerkiksi virkaan, asemaan, henkilöiden väliseen suhteeseen, sopimukseen, tekijän vaaralliseen toimintaan tai muuhun tällaiseen syyhyn. Lisätietoa liittyen tällaiseen vastuuasemaan toisesta saa kuolemantuottamusta käsittelevästä artikkelista.


Teolta edellytetään myös konkreettista vaaraa uhrin hengelle tai terveydelle, kuten vaaran aiheuttamisessakin. Erona on se, että heitteillepano ei edellytä vakavaa vaaraa. Vaara ei ole konkreettista, jos uhri selviää tilanteesta todennäköisesti omin avuin, tai saa todennäköisesti vaadittavan avun pikaisesti muualta. Sattumanvarainen avun saanti muualta ei kuitenkaan poista rangaistavuutta.

Toisin kuin vaaran aiheuttaminen, heitteillepano vaatii aina tahallisuutta. Käytännössä tahallisuus tarkoittaa tietoisuutta avuttomuustilasta ja seuraavasta vaarasta. Kuten mainittu, kyse ei ole heitteillepanosta, jos uhri saa tarvittavan avun todennäköisesti muualta, tai selviää omin avuin. Niinpä tahallisuuden arviointiin vaikuttaa tekijän mieltämä arvio siitä, onko kyse tilanteesta, josta uhri ei selviä ilman apua, tai auttaako joku muu uhria. Tahallisuus voi siis jäädä puuttumaan, jos tekijä uskoo uhrin selviävän ilman hänen apuaan, vaikka vaaralliseen tilaan saattamisen osalta tahallisuus täyttyisikin.


Heitteillepanon suhde muihin rikoksiin


Heitteillepanon tunnusmerkistö on hyvin lähellä muiden rikosten tunnusmerkistöjä, joten tietyissä tilanteissa on vaikea arvioida, mikä rikos tulee kyseeseen. On myös mahdollista, että tietystä teosta seuraa rangaistus heitteillepanosta, että muusta rikoksesta. Usein kyseinen menettely on mahdollinen, jos rikosnimikkeet on säädetty suojaamaan eri oikeushyviä. Yksi tällainen mahdollinen tilanne on vapaudenriiston ja heitteillepanon tuomitseminen samasta teosta. Vapaudenriistosäännös nimittäin suojaa henkilön vapautta, kun taas heitteillepanosäännös henkilön henkeä ja terveyttä. Törkeän vapaudenriiston yksi ankaroittamisperuste on kuitenkin vakava hengen tai terveyden vaara, joten se ei liene mahdollista, että tekijä törkeän teon yhteydessä tuomittaisiin heitteillepanosta.


Heitteillepano on hyvin samankaltainen vaaran aiheuttamisen kanssa, ja tunnusmerkkien voidaan nähdä olevan päällekkäisiä. Vaaran aiheuttamissäännös kuitenkin väistyy, sen ollessa toissijainen. Jos taas seurauksena on henkilön kuolema, voidaan tekijä tuomita sekä heitteillepanosta että kuolemantuottamuksesta. Seurauksen ollessa vamma tulee kysymykseen vammantuottamus ja heitteillepano. Tilanteessa, jossa tekijän tarkoituksena voidaan katsoa olleen kuoleman aiheuttaminen, annetaan rangaistus henkirikoksen yrityksestä, riippumatta siitä oliko teko onnistunut.



Pelastustoimen laiminlyönti


Rikoslain mukaan, joka tietäen toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa on tälle antamatta tai hankkimatta sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää, on tuomittava pelastustoimen laiminlyönnistä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


Pelastustoimen laiminlyönnissä on kyse yleisen auttamisvelvollisuuden rikkomisesta. Tekijältä ei edellytetä mitään muuta, kuin että hän tietää vaarasta, eikä anna kohtuudella oletettavissa olevaa apua. Voidaan puhua siis jokamiehen pelastamisvelvollisuudesta. Kyse on laiminlyönnistä, ja laiminlyönnille on asetettu tietyt edellytykset. Henkilöllä tulee olla edellytykset pelastustoimeen, tai avun hankkimiseen. Jokaiselta ihmiseltä ei siis vaadita osaamista elvyttämiseen. On myös mahdollista, että sivustakatsojan shokkitila tai ymmärtämättömyys, poistaa rangaistavuuden. Säännös edellyttää sivulliselta kohtuudella oletettavissa olevaa apua. Esimerkiksi kohtuudella voidaan olettaa, että sivullinen käyttää verenvuodon estämiseen omaa vaatekappalettaan, vaikka se olisi kuinka kallis, olettaen että henkilöllä on vaadittava taito toimeen. Kohtuudella taas ei voida olettaa sivullisen vaarantavan omaa henkeään pelastustoimen suorittamiseen.


Laiminlyönti on rangaistava riippumatta henkilövahingosta, eli vaikka vaarassa olevan henkilö saataisiin pelastettua, voidaan laiminlyöjää rangaista. Rangaistavien määrääkään ei ole rajattu, eli on mahdollista, että useaa henkilö rangaistaan laiminlyönnistä, eikä teolta edellytetä sitä, että laiminlyöjä olisi ainoa kenellä on mahdollisuus auttaa.


Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.


Rikoslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L3



38 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki