Rakennussuojelurikos
Se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman laissa edellytettyä lupaa purkaa, hävittää, turmelee tai peittää rakennettuun ympäristöön kuuluvan kohteen, joka on maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla annetulla määräyksellä suojeltu tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojeltu tai päätetty asentaa vaarantamiskieltoon, voi syyllistyä rakennussuojelurikokseen. Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta purkaa, hävittää tai turmelee muinaismuistolaissa tarkoitetun kiinteän muinaisjäännöksen taikka aluksen hylyn tai sen osan ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti. Rakennussuojelurikoksesta tuomitaan lisäksi se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vahingoittaa, siirtää tai tuhoaa Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa tarkoitetun historiallisen paikan tai muistomerkin. Myös tahallisen rikoksen yritys on rangaistavaa. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Rakennussuojelurikosta koskevalla säännöksellä pyritään suojaamaan rakennettua ympäristöä. Rakennussuojelurikoksessa rikoksen tekijä purkaa, hävittää, turmelee tai peittää tietynlaisen kohteen, joka kuuluu rakennettuun ympäristöön. Purkamisella tarkoitetaan yleensä osiin hajottamista. Hävittäminen tarkoittaa toimintaa, jolla kohde tuhotaan peruuttamattomasti, esimerkiksi polttamalla. Turmelemisessa kohdetta pilataan, vahingoitetaan tai tärvellään muulla tavoin. Turmelemista voisi olla esimerkiksi joissain tapauksissa hoidon laiminlyönti, kohteen siirtäminen pois paikaltaan sekä vääränlainen hoitaminen.
Alueiden käyttöä, rakentamista ja erilaisia rakennuksiin kohdistuvia toimenpiteitä säännellään maankäyttö- ja rakennuslailla. Rakennussuojelusta päätetään sen mukaisesti asemakaava-alueilla sekä alueilla, jotka ovat rakennuskiellossa asemakaavan laatimista varten. Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla kunta voi esimerkiksi määrätä rakennuskiellon. Rakennuskieltoalueella maisemaa muuttavat toimenpiteet vaativat luvan. Myöskään rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa ilman siihen myönnettyä lupaa. Luvanvaraisuus koskee asemakaava-aluetta sekä aluetta, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi sekä aluetta, jolla yleiskaava niin määrää. Vastaavasti maisemaa muuttaviin toimenpiteisiin voidaan tarvita maisematyölupa.
Milloin kyseessä on rakennussuojelurikos?
Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla voidaan myös antaa asemakaavamääräyksiä sekä tiettyä aluetta tai rakennusta koskevia suojelumääräyksiä. Rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla säännellään rakennusperinnön suojelua erityisesti asemakaava-alueen ulkopuolella, mutta myös tarvittaessa asemakaava-alueella. Maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettujen suojelumääräysten rikkominen tulee rangaistavaksi rakennussuojelurikoksena vain silloin, jos rikos kohdistuu rakennettuun ympäristöön kuuluvaan kohteeseen. Kuitenkin kohde voi olla luonnonkohde, kuten esimerkiksi suojeltuun pihapiiriin kuuluva tammi. Muunlaiset maankäyttö- ja rakennuslain rikkomiset, kuten esimerkiksi luvaton uudisrakentaminen tai kaavamääräyksillä suojellun luonnonkauniin kohteen vahingoittaminen, tulevat lähinnä arvioitaviksi rikoslain mukaisena ympäristön turmelemisena tai maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena rakentamisrikkomuksena.
Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisesta suojelusta tekee päätökset ELY-keskus. Tehdyt päätökset alistetaan vahvistettaviksi ympäristöministeriölle. Laissa on säännökset siitä, millaisia määräyksiä suojelupäätökseen voidaan ottaa. Määräykset voivat liittyä esimerkiksi kohteen säilyttämiseen taikka rakennuksen käyttöön tai entistämiseen. Tällaisia määräyksiä koskee korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1993:16. Määräyksillä on mahdollista myös rajoittaa rakennuksessa suoritettavia muutostöitä ja mahdollista lisärakentamista. Suojelupäätöksessä voidaan myös antaa Museovirastolle oikeus antaa tarkempia määräyksiä suojelumääräysten soveltamisesta ja myöntää suojelumääräyksistä vähäisiä poikkeuksia.
Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaan ELY-keskuksella on oikeus asettaa rakennus vaarantamiskieltoon. Kyseinen kielto antaa suojaa rakennukselle erityisesti sinä aikana, kun varsinainen suojelupäätös on valmisteluvaiheessa. Suojeltujen rakennusten suoja ei kuitenkaan ole poikkeukseton, sillä viranomaisella on usein myös oikeus myöntää poikkeuslupia muuten lainvastaisiin toimenpiteisiin. Kirkot eivät yleensä tule suojelluiksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla, vaan joko kaavasäännöksillä tai kirkkolain perusteella. Yli satavuotiaat kirkot saavat suojaa suoraan lain nojalla. Kirkkohallitus voi kuitenkin päättää tätä nuoremman kirkon suojelusta. Tämä voi olla esteenä rikoslain rakennussuojelurikosta koskevan säännöksen soveltamiselle, jos turmeltu kohde on kirkko, koska kyseinen rikoslain säännös ei sisällä viittausta kirkkolain nojalla suojeltuihin rakennuksiin.
Rakennussuojelurikoksena tulee rangaistavaksi myös tietyt muinaismuistolain vastaiset teot. Muinaismuistolaissa luetellut kiinteät muinaisjäännökset ovat kyseisen lain nojalla rauhoitettuja. Kiinteää muinaisjäännöstä ei saa kaivaa, peittää, muuttaa, vahingoittaa tai poistaa taikka kajota siihen muuten ilman viranomaisen muinaismuistolain nojalla antamaa lupaa. Muinaismuistolain tarkoittamat irtaimet muinaisesineet eivät saa suojaa rakennussuojelurikosta koskevan säännöksen nojalla. Tietyt muinaismuistolain säännösten vastaiset toimenpiteet tulevat kuitenkin rangaistavaksi muinaismuistolain mukaisena muinaismuistorikkomuksena. ELY-keskus voi antaa erityisiä kiinteän muinaisjäännöksen arvoa turvaavia määräyksiä, joiden rikkomisesta voidaan rangaista muinaismuistorikkomuksena. Myös irtaimen muinaisesineen löydön salaaminen tai esineen itselleen hankkiminen, luovuttaminen tai maasta vienti voi tulla rangaistavaksi muinaismuistolain rikkomussäännöksen nojalla. Löytäjän tulee viipymättä toimittaa löytämänsä irtain muinaisesine Museovirastoon tai ilmoittaa sille löydöstä, jos esine saattaisi vahingoittua liikuteltaessa.
Rakennussuojelurikossäännöksen suojan piiriin kuuluvat lisäksi aluksen hylky ja sen osa. Hylky tai sen osa on rauhoitettu, jos voidaan olettaa, että se on vähintään sata vuotta vanha. Rakennussuojelurikoksen teonkuvaus poikkeaa joiltakin osin siitä, mikä on muinaismuistolain vastaavan kiellon ala. Rikoslaissa tekotapana on purkaminen, hävittäminen tai turmeleminen. Esimerkiksi sukeltaminen tutkimaan rauhoitettua hylkyä on yleensä muinaismuistolain vastaista kajoamista, vaikkei mitään selviä vahinkoja hylylle aiheutuisikaan. Sen sijaan purkaminen, hävittäminen tai turmeleminen edellyttää olennaisesti vakavampaa puuttumista muinaisjäännökseen. Hylyn osana ei lähtökohtaisesti voida pitää hylystä löytyvää irtainta omaisuutta.
Viranomaisen myöntämän luvan kajota muinaismuistoon on perustuttava muinaismuistolakiin. Lupaviranomaisena on ELY-keskus, jonka on kuultava asiasta Museovirastoa. Lain noudattamista valvoo Museovirasto. Sillä on myös suoraan lakiin perustuvia muinaisjäännöksiin ja niiden tutkimiseen liittyvä oikeuksia. Rakennussuojelurikoksena tulevat rangaistuksi myös tietyt Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetun lain vastaiset teot, jotka kohdistuvat kyseisessä laissa tarkemmin määriteltyyn historialliseen paikkaan tai muistomerkkiin. Rakennussuojelurikoksen kaikissa tekomuodoissa rangaistavuuden edellytyksenä on tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Rikoksen yritys tulee rangaistavaksi kuitenkin vain tahallisena.
Vastuun kohdentuminen
Rikoslain ympäristörikoksia koskevassa luvussa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen. Vastuun kohdentumista koskevan säännöksen mukaan määräytyy tarkemmin se, kuka on vastuussa rikoksesta. Vastuun kohdentumisen periaatteilla on suurin merkitys silloin, kun selvitetään rikosvastuun ulottuvuutta rikoksessa, joka on tapahtunut jonkin yhteisön toiminnassa. Ympäristörikokset tehdään yleensä juuri yhteisön puitteissa. Vastuun perusteista ja ulottuvuudesta on epäselvyyttä usein erityisesti työ- ja ympäristörikoksissa. Vastuun kohdentumista koskevilla opeilla on yhteyksiä moniin rikosvastuun yleisiä edellytyksiä koskeviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi laiminlyönti- ja valvontavastuun perusteisiin, rangaistavaan huolimattomuuteen sekä tekijää ja osallisuutta koskeviin oppeihin.
Asianomaisen asemaa ei tule tarkastella yksinomaan muodollisesti, vaan vastuun kohdentamisessa suuri merkitys on annettava todellisille valta- ja vastuusuhteille. Tehtävillä ja toimivaltuuksilla viitataan toimintaperiaatteisiin, joita kussakin organisaatiossa noudatetaan. Ne voivat olla organisaation sisällä vahvistettuja tai ne voivat perustua lainsäädäntöön tai esimerkiksi ympäristöluvan ehtoihin. Tehtävien ja toimivaltuuksien laadulla viitataan työtehtävien sisältöön ja muun muassa asianomaisen asemaan suoritusportaan työntekijänä tai esimiehenä. Niiden laajuudella taas viitataan asianomaisen aseman itsenäisyyteen ja hänen päätettäviensä asioiden laajakantoisuuteen erityisesti ympäristövaikutuksien osalta. Vastuun kohdentumisessa otetaan lisäksi huomioon asianomaisen osuus lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.
KKO 1991:183
"Tapauksessa tehtaan johtaja, joka oli samalla osakeyhtiön toimitusjohtaja ja sen hallituksen jäsen, tuomittiin jatketusta vesilain säännösten rikkomisesta. Laboratoriopäällikkö tuomittiin puolestaan jatketusta sisällykseltään vääräksi tietämänsä kirjallisen todistuksen antamisesta viranomaiselle. Tehtaan johtajan katsottiin johtaneen toimintaa. Hän oli saanut laboratoriopäälliköltä tiedon siitä, että jätevesikuormitus oli ylittänyt sallitun kuormitusarvon. Korkeimman oikeuden antamien perusteluiden mukaan toimitusjohtajalla oli ollut sen johdosta erityinen aihe sekä velvollisuus jatkuvasti tarkastaa kuormitusarvoja ja ylityksen jatkuessa ryhtyä toimenpiteisiin kuormituksen vähentämiseksi. Toimitusjohtaja antoi kuitenkin tehtaan toiminnan jatkua entiseen tapaan, eikä ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin. Tapauksessa tuomittiin päätekijät ehdottomiin vankeusrangaistuksiin ja heidän lisäkseen useita muita henkilöitä sakkorangaistuksiin. "
Mikäli kaipaat apua ympäristörikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin rikoslakimiehiimme.
Rikoslaki (39/1889) Luku 48
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999)
Laki rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010)
Muinaismuistolaki (295/1963)
Laki Etelämantereen ympäristönsuojelusta (28/1998)
KKO 1993:16
KKO 1991:183
Kirkkolaki (1054/1993)
Vesilaki (587/2011)