Arvopaperimarkkinoita koskeva tiedottamisrikos
Tiedottamisrikosta koskeva rangaistussäännös pyrkii turvaamaan sijoituspäätösten tekemistä oikeiden ja riittävien tietojen perusteella. Tästä syystä sijoittajia suojataan siinä vaiheessa, kun he ovat valitsemassa sijoituskohdettaan eli sijoittamassa varojaan tiettyyn rahoitusvälineeseen, mutta lisäksi jatkuvan tiedonantovelvollisuuden avulla myös myöhemmässä omistus- ja myyntivaiheessa. Markkinoiden toiminnan kannalta sitä pidetään tärkeänä, että sijoittajat voivat tehdä koko ajan perusteltua harkintaa siitä, pitävätkö he tiettyä sijoitusta omistuksessaan vai myyvätkö he sen edelleen muille sijoittajille. Oikeat ja riittävät tiedot ovat keskeisessä asemassa myös rahoitusvälineen hinnanmuodostuksen kannalta.
Rikoslain mukaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rahoitusvälineen markkinoinnissa tai vaihdannassa elinkeinotoiminnassa antaa rahoitusvälineeseen liittyviä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, voi syyllistyä arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen. Lisäksi rikokseen voi syyllistyä henkilö, joka jättää asianmukaisesti antamatta arvopaperiin liittyvän tiedon, joka arvopaperimarkkinalaissa tai arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja erään direktiivin kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (esiteasetus) tai sen nojalla annetussa komission asetuksessa velvoitetaan antamaan. Tällaisen tiedon on oltava omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Rikoksesta voidaan rangaista myös henkilö, joka arvopaperimarkkinalain tai esiteasetuksen tai sen nojalla annetun komission asetuksen mukaista tiedonantovelvollisuutta täyttäessään antaa sellaisen, arvopaperiin liittyvän totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon.
Arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen voi syyllistyä myös se, joka jättää asianmukaisesti julistamatta liikkeeseenlaskijaa koskevan sisäpiirintiedon, joka markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa velvoitetaan julkistamaan, tai markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaista julkistamisvelvollisuutta täyttäessään julkistaa olennaisen rahoitusvälineeseen liittyvän totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Rikokseen on mahdollista syyllistyä usealla eri tekotavalla. Säännöksessä on ensinnäkin yleinen kielto antaa elinkeinotoiminnassa tapahtuvassa rahoitusvälineen markkinoinnissa tai vaihdannassa rahoitusvälineeseen liittyviä totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Pykälän toinen kohta koskee ensinnäkin tiedonantovelvollisuutta ensimarkkinoilla arvopapereiden liikkeeseenlaskun tai julkisen kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä. Toiseksi se koskee liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden täyttämistä jälkimarkkinoilla. Kolmanneksi se sisältää myös kiellon antaa totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja jälkimarkkinoille säännöllistä tiedonantovelvollisuutta täytettäessä, eli esimerkiksi osavuosikatsauksia ja tilinpäätöksiä julkistettaessa. Lisäksi säännös sisältää velvollisuuden julkaista sisäpiirintieto mahdollisimman pian oikean sisältöisenä.
Kielto antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja koskee kaikkia rahoitusvälineitä. Tunnusmerkistön soveltamisen edellytyksenä ei ole se, että samanaikaisesti olisi rikottu jotain muuta lainsäädännössä tai muussa normissa yksityiskohtaisesti säädettyä tiedonantovelvollisuutta. Kuitenkin tiedonantovelvollisuuden sisältöä arvioitaessa merkitystä voidaan antaa erilaisten kirjoitettujen normien ohella hyvälle arvopaperimarkkinatavalle. Kielto kattaa tiedonantovelvollisuuden rikkomisen niin rahoitusvälineiden ensi- kuin jälkimarkkinoillakin. Säännöksen tunnusmerkistössä elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan ammattimaisesti harjoitettua taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa. Myös tilapäinen tai satunnainen taloudellinen toiminta voi olla elinkeinotoimintaa. Säännöstä ei kuitenkaan ole tarkoitus soveltaa esimerkiksi osakkeenomistajan satunnaisiin ilmoituksiin omien osakkeidensa myymiseksi.
Pykälän toisessa kohdassa on kriminalisoitu ensinnäkin teko, jossa jätetään asianmukaisesti antamatta sellaiset tiedot, jotka EU:n esiteasetuksessa tai sen nojalla annetussa komission asetuksessa velvoitetaan antamaan, taikka näitä tietoja annettaessa annetaan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Esiteasetus sisältää varsin yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, mitä tietoja arvopapereiden myynti- tai listalleottoesitteen tulee sisältää ja miten tiedot on ilmaistava. Esitteen on annettava tarpeelliset tiedot, jotka ovat sijoittajan kannalta olennaisia perustellun arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta ja mahdollisesta takaajasta. Tietoja on lisäksi annettava arvopapereihin liittyvistä oikeuksista ja liikkeeseenlaskun syistä sekä sen vaikutuksista liikkeeseenlaskijaan.
Esiteasetuksen asettama esitteen julkaisuvelvollisuus ei kuitenkaan koske kaikkein pienimpiä arvopapereiden liikkeeseenlaskijoita. Arvopaperimarkkinalaki velvoittaa kuitenkin arvopaperin tarjoajia julkaisemaan ja toimittamaan Finanssivalvonnalle perustietoasiakirjan, joka sisältää riittävät tiedot perustellun arvion tekemiseksi liikkeeseenlaskijasta ja arvopapereista. Tämä kyseinen velvollisuus koskee tilanteita, joissa arvopapereita tarjotaan ETA-alueella vähintään miljoonan euron määrästä. Rikoslain säännöksessä, joka koskee arvopaperimarkkinoita koskevaa tiedottamisrikosta, on kriminalisoitu myös sellaisen tiedon antamatta jättäminen, joka arvopaperimarkkinalain mukaan on annettava, tai tietoja annetaan totuudenvastaisesti tai harhaanjohtavasti, myös perustietoasiakirjassa annettujen tietojen virheellisyys tai puutteellisuus kuuluvat tunnusmerkistön soveltamisalaan.
KKO 2013:53
Tapauksessa A oli X Oyj:n toimitusjohtajana 31.12.2002 saakka ja koko tekoajan 9.12.2002 ja 15.1.2003 välisenä aikana yhtiön hallituksen varsinaisena jäsenenä tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta jättänyt antamatta X Oyj:n osakkeeseen liittyvän tiedon, jonka arvopaperimarkkinalaki velvoitti antamaan ja joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon. Korkeimmassa oikeudessa tapauksessa oli kysymys arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä. Korkein oikeus katsoi perusteluissaan, että A on, saamansa tiedon sekä asemansa ja kokemuksensa perusteella sekä tulosennusteita koskevien tietojen merkitys huomioon ottaen, laiminlyönyt velvollisuutensa saattaa tiedot jatkuvan tiedonantovelvollisuuden edellyttämällä tavalla välittömästi hallituksen tietoon tai ryhtyä muihinkaan toimenpiteisiin tulosvaroituksen antamiseksi. Korkein oikeus katsoi, että A on tiedonantovelvollisuuden laiminlyödessään menetellyt törkeän huolimattomasti.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Rikoslain arvopaperimarkkinarikoksia koskevassa luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Luvun rikoksiin voidaan siis soveltaa myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia rikoslain säännöksiä. Arvopaperimarkkinarikokset ovat varsin usein tyypillistä yhteisöjen toimintaan liittyvää rikollisuutta. Monissa tapauksissa tavoitteena ei ole ainakaan välittömästi henkilökohtainen etu vaan yhteisön, joko välittäjäyhteisön tai arvopaperin liikkeeseen laskeneen tai arvopaperikauppaa käyvän yhteisön etu. Väärinkäytöksistä johtuvat taloudelliset edut voivat olla erittäin huomattavia. Juuri siksi lakia säädettäessä katsottiin, että tarvitaan myös riittäviä taloudellisia seuraamuksia väärinkäytösten torjumiseen.
Arvopaperimarkkinarikokset usein tehdään saavutettavissa oleva hyöty tarkkaan arvioiden. Tämä seikka korostaa taloudellisten seuraamusten merkitystä rikosten ehkäisemisessä. Toisaalta tällä alueella rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn laskeminen voi tuottaa ongelmia, jolloin menettämisseuraamusten ei ole katsottu muodostavan riittävää uhkaa. Tästä syystä oikeushenkilön rangaistusvastuu ulotettiin rikoslain arvopaperimarkkinarikoksiin. Kuitenkin hallinnolliset sanktiot voivat olla merkitykseltään huomattavasti suurempia arvopaperimarkkinarikosten ehkäisyssä.
Vahingonkorvauksen syy-yhteyden ja toisaalta menettämisseuraamuksen määrän arvioinnin ongelmallisuus arvopaperimarkkinarikoksissa on Suomessa ollut aiheena useissa tutkimuksissa. Pörssissä tapahtuvassa kaupassa yksittäisen ostajan hankkiman tietyn osake-erän myyjää ei ole yleensä edes mahdollista yksilöidä. Jos joku hankkii tällaisella kaupalla, joko myyjänä tai ostajana, hyötyä sisäpiirintietoa väärinkäyttämällä, ei voida sanoa, että tietty ostaja tai myyjä kärsii vastaavan vahingon. Jos sisäpiirintiedon väärinkäyttö tehdään osakeannin ja –myynnin yhteydessä, joka ei ole tapahtunut pörssissä, myyjät ja merkitsijät sekä heidän myymiensä ja merkitsemiensä osakkeiden määrät ovat tiedossa ja kaikki kaupat tapahtuvat tiettyyn kurssiin. Ei kuitenkaan voida osoittaa, että tietyn myyjän hyöty vastaa tietyn ostajan tappiota.
KKO 2009:1
Tapauksessa A ja B olivat ennen C Oyj:n osakeantia ja –myyntiä, jossa he myivät yhtiön osakkeita ja yhtiö laski osakkeitaan liikkeeseen, listalleottoesitteessä esittäneet yhtiön tuloksesta ja tulevaisuudennäkymistä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja ja käyttäneet niitä sisäpiirintietona hyväkseen osakkeita myytäessä syyllistyen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen ja törkeään sisäpiirintiedon väärinkäyttöön. Korkeimmassa oikeudessa tapauksessa oli kysymys rangaistusten määräämisestä, rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä ja yhteisösakon mittaamisesta. Korkein oikeus katsoi perusteluissaan, ettei voida osoittaa yhtä kaikkiin tapauksiin soveltuvaa tapaa arvioida sitä, miten sisäpiirintieto vaikuttaa arvopaperin kurssiin. Jos kyse on yksittäisestä, kurssia voimakkaasti korottavasta tai laskevasta tiedosta, jonka vaikutus ilmenee välittömästi sen tultua markkinoille, arvio voidaan pääosin perustaa tiedon julkistamista välittömästi edeltävän ja sen julkistamisen jälkeisen kurssin erotukseen. Silloin kun markkinoille tulee samanaikaisesti tai pitemmällä ajanjaksolla runsaasti muutakin arvopaperin kurssiin vaikuttavaa tietoa, yksittäisen tiedon vaikutusta on huomattavasti vaikeampi arvioida. Korkein oikeus myös katsoi, ettei menettämisseuraamusta tullut määrätä osakeannin järjestäneelle yhtiölle, kun seuraamus kohdistuisi välillisesti myös niihin sijoittajiin, jotka olivat jo osakeannin ja –myynnin yhteydessä maksaneet osakkeistaan perusteettoman korkean hinnan.
Mikäli kaipaat apua arvopaperimarkkinarikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin lakimiehiimme.
Rikoslaki (39/1889) luku 51
Arvopaperimarkkinalaki (746/2012)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129 (esiteasetus)
KKO 2013:53
KKO 2009:1
Comentarios