• Henrik Pirhonen

Huumausainerikokset




Yleistä huumausainerikoksista


Huumekauppa on kansainvälistä toimintaa, jonka ehkäisemisessä keskeisessä asemassa on ollut jo pitkään kansainvälinen yhteistyö. Myös YK on pitkään taistellut laitonta huumekauppaa vastaan. Wienissä hyväksyttiin vuonna 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehty YK:n yleissopimus. Suomessa Wienin yleissopimuksen vaatimukset toteutettiin säätämällä rikoslain huumausainerikoksia koskeva luku, laajentamalla kätkemisrikoksen soveltamisalaa rahanpesuun sekä ottamalla törkeä huumausainerikos törkeän rikoksen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin. Lisäksi rangaistusasteikkoja korotettiin, ja huumausainerikoksen edistäminen ja valmistelu säädettiin entistä laajemmin rangaistavaksi. Sääntely perustuu Suomessa täyskiellon periaatteeseen. Huumausainerikoksina pidetään kaikkia tekoja, joilla on liityntä huumeiden laittomaan valmistukseen, salakuljetukseen, myymiseen ja muuhun levittämiseen sekä hallussapitoon ja käyttöön. Suomalaisessa sääntelyssä ei eroteta kovia ja mietoja huumeita eri tunnusmerkistöjen alaisuuteen. Kuitenkin huumeen laadulla voi olla olennainen vaikutus rangaistuksen mittaamisessa ja siinä, voidaanko huumausainerikosta pitää törkeänä.


Pakkokeinot


Poliisilla on tiettyjä pakkokeinoja, joita se voi käyttää huumausainerikosten esitutkinnassa. Poliisilain muutoksen yhteydessä poliisille myönnettiin oikeus epäkonventionaalisiin tiedonhankinta- ja rikoksentorjuntakeinoihin eli ns. peitetoimintaan huumausainerikosten esitutkinnassa. Käytännössä kyse on valeostoista ja soluttautumisesta organisoituihin huumausainekauppaa harjoittaviin rikollisryhmiin. Poliisin lisättyjä valtuuksia on perusteltu sillä, että ostajaksi tekeytyvä poliisi saa parhaiten huumeita pois markkinoilta ja poliisin tietolähteet saadaan pidettyä paremmin salassa. Myös telepakkokeinoja käytetään runsaasti huumausainerikosten esitutkinnassa. Käytännössä telepakkokeinoilla tarkoitetaan joko telekuuntelua tai televalvontaa. Telekuuntelulla tarkoitetaan ns. puhelinkuuntelua, vaikkakin se voi kohdistua myös esimerkiksi sähköpostiosoitteeseen. Televalvonnalla sen sijaan tarkoitetaan salassa pidettävien tunnistetietojen, kuten puhelinnumeroiden, hankkimista viesteistä, jotka on vastaanotettu rikoksesta epäillyn liittymästä, laitteesta tai osoitteesta.


Wienin yleissopimuksen perusteella sallittua on lisäksi ns. valvottu läpilasku, jossa huumausaineen sallitaan kulkevan maasta toiseen viranomaisten valvonnassa salakuljetusorganisaation päätekijöiden paljastamiseksi. Huumausainerikokset eivät muodosta poikkeusta tavanomaisten pakkokeinojen käytön suhteen. Esitutkintaviranomaisilla on tavanomainen oikeus käyttää kotietsintää taikka henkilötarkastusta tai –katsastusta huumeiden löytämiseksi. Huumausaine voidaan takavarikoida muun muassa silloin, jos on syytä olettaa, että tuomioistuin julistaa sen menetetyksi. Huumausaine on hävitettävä viimeistään sen jälkeen, kun sitä ei enää tarvita todisteena oikeudenkäynnissä.


Huumausainerikos


Huumausainerikokseen on mahdollista syyllistyä monilla eri tekotavoilla. Huumausainerikoksesta voidaan tuomita se, joka laittomasti valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapensasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä. Myös henkilö, joka viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa, voi syyllistyä huumausainerikokseen. Huumausainerikoksena rangaistavaa on myös se, jos henkilö tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta. Myös myyminen, välittäminen, toiselle luovuttaminen tai muulla tavoin huumausaineen levittäminen tai levittämisen yrittäminen tai hallussa pitäminen tai hankkimisen yrittäminen voivat tulla rangaistaviksi huumausainerikoksina.


Rikoslain huumausainerikoksia koskevassa luvussa huumausaineena pidetään huumausainelaissa tarkoitettua huumausainetta. Huumausaineen määritelmä on siis huumausainelaissa. Kyseisen lain määritelmä palautuu kansainvälisiin sopimuksiin sekä EU-oikeuteen. Niissä olevia huumeluetteloita muutetaan aika ajoin. Kansainvälisissä sopimuksissa tai vastaavissa tehtyä huumausaineen määritelmää ei ole usein syytä laajentaa tai supistaa kansallisiin ratkaisuihin, koska kansalliset täydennykset voivat tehdä huumeiden määrittelystä entistä epäselvempää. Suomessa kuitenkin on joiltain osin päädytty kansainvälistä laajempaan huumausaineen määritelmään. Huumausaineet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään, lamaannuttaviin aineisiin, kiihottaviin aiheisiin eli stimulantteihin sekä aistiharhoja aiheuttaviin. Opiaatit, eräät lääkkeet sekä liuotinaineet kuuluvat lamauttaviin aineisiin. Stimulantteja ovat esimerkiksi amfetamiini ja sen johdannaiset sekä kokaiini. Aistiharhoja aiheuttaviin aineisiin kuuluvat hallusinogeenit sekä kannabis.


Huumausainerikoksen tekotavat


Huumausainerikoksia koskevan säännöksen ensimmäinen tekotapa koskee huumeiden valmistusta. Valmistusta on muun muassa huumeen puhdistaminen tai muuntaminen toiseksi huumeeksi. Valmistamiseen rinnastetaan huumausaineen tuotanto, jolla tarkoitetaan esimerkiksi oopiumin, kokalehden ja kannabiksen erottamista kasveista. Valmistamisen yritys rinnastuu toteutuneeseen tekoon. Jos esimerkiksi amfetamiinin kemiallinen valmistusprosessi epäonnistuisi, on kyseessä silti huumausainerikos. Ainostaan silloin, jos huumausaineen aikaansaaminen on ollut kemiallisesti täysin mahdotonta taikka välineet, tarvikkeet tai aineet tarkoitukseen täysin soveltumattomia, on kyse rankaisemattomasta kelvottomasta yrityksestä, paitsi jos epäonnistuminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Näissä tilanteissa ei voida soveltaa myöskään valmistelukriminalisointia.


Huumausaineiden viljelykielto on porrastettu kahdelle tasolle. Ensinnäkin kokapensaan, kat-kasvin tai Psilosybe-sienen viljely tai viljelyn yritys on kaikissa tilanteissa kiellettyä. Kyse on siis täydellisestä viljelykiellosta. Yritys rinnastetaan säännöksessä toteutuneeseen tekoon. Sen sijaan oopiumunikon, hampun tai meskaliinia sisältävän kaktuskasvin viljely on kiellettyä vain silloin, jos tarkoituksena on käyttö huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käyttää sitä huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa. Käyttötarkoitukseen sidotun viljelykiellon perustana on se, että kyseisiä kasveja voidaan käyttää myös muussa tarkoituksessa kuin huumausaineen tuottamisessa. Myös käyttötarkoitukseen sidotun viljelyn yritys on rinnastettu täytettyyn tekoon.


Myös huumausaineen salakuljetus, muu kuljettaminen sekä kuljetuttaminen on rangaistavaa. Käytännössä on kyse yleensä salakuljetuksesta Suomeen. Myös näiden tekomuotojen yritys on rangaistavaa. Esimerkiksi epäonnistuneessa salakuljetustapauksessa on siis kyse täytetystä huumausainerikoksesta. Salakuljettajan jäädessä kiinni lentokentällä, matkustajasatamassa tai muualla raja-asemalla on kyse huumausainerikoksesta sillä perusteella, että hän on joka tapauksessa kuljettanut ja pitänyt hallussaan huumetta. Myös huumausaineen levittäminen ja levittämisen yrittäminen ovat rangaistavia. Esimerkkeinä säännöksessä luetellaan myyminen, välittäminen ja toiselle luovuttaminen. Myös kaupaksi tarjoaminen on säädetty rangaistavaksi, koska kyse on asiallisesti myymisen yrittämisestä.


Huumausaineen välittämisellä tarkoitetaan huumeiden toimittamista myyjältä tai muulta luovuttajalta hankkijalle. Välittäjä voi esimerkiksi toimittaa myyjältä ostajalle rautatieasemalla olevan säilytyslokeron avaimen. Rangaistavaa välittämistä ei kuitenkaan ole se, jos joku kertoo toiselle pelkän yleisluonteisen arvion siitä, mistä ravintolasta tai muusta sellaisesta huumeita on mahdollisesti saatavissa. Sen sijaan silloin, jos henkilö antaa tarkat osoite- tai yhteystiedot huumeiden myyjästä ja jos ilmoittaja mieltää sen, että tieto varsin todennäköisesti johtaa kauppojen tekemiseen, kyse on rangaistavasta välittämisestä tai ainakin avunannosta myyjän huumausainerikokseen.


Myös huumausaineen hallussapito on kriminalisoitu. Hallussapidon ei ole katsottu edellyttävän fyysistä hallussapitoa, vaan riittää, että tekijällä on mahdollisuus välivarastossa olevan huumeen käsittelyyn. Esimerkiksi silloin, jos huumeita säilytetään maahan kaivettuna tekijän noudettavissa, kriteerin on katsottu täyttyvän. Myös tieto siitä, miltä huoltoasemalta huumeet on noudettavissa, saattaa täyttää hallussapitokriteerin. Hallussapitorikokseen voi syyllistyä myös muu taho kuin aineen omistaja, esimerkiksi käyttäjän tuttava, jonka luona huume on säilytyksessä. Jos huumeita pidetään hallussa vain omaa käyttöä varten vähäinen määrä, kyseessä on kuitenkin huumausaineen käyttörikos. Jo vähäisenkin määrän hallussapito toiselle luovuttamista varten kuitenkin täyttää huumausainerikoksen perustunnusmerkistön. Vastaavasti silloin, jos henkilön hallusta löydetään vähäistä enemmän huumetta, oma käyttötarkoitus ei tee teosta huumausaineen käyttörikosta.


KKO 2001:91
Tapauksessa A oli kehottanut puhelimessa B:tä noutamaan huoltoasemalle kätketyn kokaiinierän ja toimittamaan sen eteenpäin myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan. A tiesi kokaiinierän kätköpaikan ja että se oli noudettavissa. Korkeimmassa oikeudessa arvioinnissa oli kysymys siitä, onko A menettelyllään pitänyt huumausainetta hallussaan tai yrittänyt levittää sitä, ja siten syyllistynyt hänen syykseen luettuun törkeään huumausainerikokseen. Hän on saamansa toimeksiannon tai asemansa perusteella voinut tosiasiallisesti määrätä, milloin ja kenen toimesta aine haetaan kätköstä. A:n katsottiin siten pitäneen kokaiinierää hallussaan. Perusteluiden mukaan A on myös pyrkinyt siirtämään kokaiinierän pois kätköpaikasta sekä toimittamaan sen eteenpäin. Näin A on menettelyllään myös yrittänyt levittää kokaiinia. Korkein oikeus katsoi, että A on syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan huumausainerikokseen.

Mikäli kaipaat apua huumausainerikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin rikoslakimiehiimme.


Rikoslaki (39/1889) Luku 50

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=rikoslaki#L50


Huumausainelaki (373/2008)

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080373?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=huumausainelaki


KKO 2001:91

https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2001/20010091?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=2001%3A91



9 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki