Huumausainerikoksen valmistelun rangaistavuus johtuu Wienin yleissopimuksen velvoitteista. Huumeiden käsittelyyn valmistautuminen on säädetty rangaistavaksi erityisesti rikostutkinnallisista syistä. Säännöstä sovelletaan harvoin, ja sen rikkomisesta on käytännössä tuomittu lievähköjä rangaistuksia. Säännöstä tulee tulkita suppeasti, koska valmistelun rangaistavuus muodostaa poikkeuksen tekorikosoikeudellisesta pääsäännöstä, jonka mukaan vain tehdystä rikoksesta rangaistaan. Henkilö, joka tehdäkseen huumausainerikosta koskevassa pykälässä tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen tarkoitetun välineen, tarvikkeen tai aineen, voi syyllistyä huumausainerikoksen valmisteluun. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Myös rikoksen yritys on rangaistava. Valmistelukriminalisointi tulee sovellettavaksi huumausainerikoksen yritystä edeltävässä vaiheessa. Säännöksellä kriminalisoidaan huumeiden valmistamista, viljelyä, salakuljetusta, muuta kuljetusta sekä myyntiä ja muuta luovuttamista valmistelevat toimet. Hallussapidon ja käytön valmistelu on kuitenkin rajattu pois rangaistavan valmistelun piiristä. Käytön rankaisematonta valmistelua voi olla esimerkiksi hasispiipun, injektioruiskun tai muiden välineiden hankkiminen. Hallussapidon rankaisematonta valmistelua voi olla esimerkiksi piilon rakentaminen asuntoon myöhemmin hankittavaa huumetta varten. Valmistelun rangaistavuuden edellytyksenä on se, että tekijän tarkoituksena on ollut jo välineitä hankkiessaan tehdä kyseessä oleva huumausainerikos. Välineet, tarvikkeet sekä aineet on tullut hankkia nimenomaisesti huumeiden valmistusta, viljelyä, salakuljetusta taikka myyntiä tai muuta luovuttamista varten. Usein välineiden hallussapitäjän aikomuksista voi kuitenkin olla vaikea saada näyttöä, ja tarkoitusperien päättelemisessä joudutaan usein nojautumaan teon ulkoisiin olosuhteisiin, koska välineitä ja tarvikkeita on yleensä normaalisti myytävänä laillisiin tarkoituksiin käytettäväksi. Pykälässä tarkoitettu välineen, tarvikkeen tai aineen hankkiminen ei edellytä sitä, että väline ostetaan itselle, vaan esimerkiksi auton tai muun kuljetusvälineen vuokraus tai lainaaminen huumausainerikoksen tekemistä varten voi täyttää tunnusmerkistön. Säännöksessä tarkoitettu väline tai tarvike voi olla periaatteessa mikä tahansa rikoksessa käytettävä omaisuus. Ennen kaikkea käytännössä silmällä on pidetty laboratoriovälineitä, joilla on mahdollista valmistaa huumeita. Myös esimerkiksi auto, johon on tehty muutoksia salakuljetusta varten, voi täyttää tunnusmerkit. Vähäpätöisempiä välineitä voivat olla esimerkiksi myytävien huumeiden punnitsemiseen tarkoitetut vaa’at. Aineilla tarkoitetaan säännöksessä esimerkiksi huumekasvien siemeniä ja taimia, huumeiden raaka-aineita sekä synteettisten huumeiden valmistamiseen käytettäviä kemikaaleja. Rangaistavaa huumausaineen valmistelua ei kuitenkaan ole esimerkiksi se, että apteekkimurtoa suunnitteleva henkilö hankkii murtoon soveliaita murtovälineitä. Tällaisten välineiden hankkiminen ei ole rangaistavaa, sillä niissä ei ole kyse huumeen valmistamiseen, salakuljetukseen tai
välittämiseen käytettävistä välineistä vaan omaisuusrikoksen tekemiseen soveltuvista välineistä. Myöskään rahan hankkiminen huumausainerikosta varten ei ole rangaistavaa. Henkilö, joka lainaa toiselta rahaa huumeiden ostamista varten ei syyllisty rikokseen, jos aikomus ei toteudu edes ostoyritykseen saakka. Jos taas rahaa on jo käytetty huumeiden ostotarkoituksessa, kyseessä on huumausainerikos. Valmistelua koskeva kriminalisointi väistyy, jos hanke on edennyt rangaistavan yrityksen asteelle.
KKO 2017:33
Tapauksessa A oli viljellyt Psilosybe-sieniä ja tuonut maahan kasvatusalustoja niiden viljelemistä varten. Maahantuomistaan kasvatusalustoista A oli luovuttanut veljelleen 6 alustaa viljelyä varten ja viljellyt itse asunnossaan yhteensä 39 alustaa. Hänen saamansa sato oli painanut kuivattuna yhteensä 300 grammaa. Kasvattamistaan sienistä A oli käyttänyt noin kolmasosan itse ja tarjonnut noin kaksi kolmasosaa tuttavilleen käytettäviksi. A:n syyksi oli luettu huumausainerikoksena Psilosybe-sienten viljeleminen ja levittäminen sekä huumausainerikoksen valmisteluna sienten kasvatusalustojen maahantuonti viljelytarkoituksessa. Sieniä ei katsottu erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Korkeimmassa oikeudessa asiassa oli kysymys rangaistuksen määräämisestä.
Huumausainerikoksen edistäminen
Henkilö, joka huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, voi syyllistyä huumausainerikoksen edistämiseen. Myös se, joka varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka edellä mainittua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen, voi syyllistyä huumausainerikoksen edistämiseen. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Myös huumausainerikoksen edistämisen yritys on rangaistava. Edistämistoimet lähenevät luonteeltaan avunantoa ja yllytystä. Säännöksen ensimmäisessä tekotavassa mainitaan välineiden, tarvikkeiden tai aineiden luovuttaminen toiselle huumeiden valmistusta, viljelyä tai salakuljetusta varten. Edistämissäännöstä ei voida soveltaa, jos on kyse huumeiden myymisestä tai muusta luovuttamisesta, huumeiden hankkimisesta tai käyttämisestä taikka Suomessa tapahtuvasta kuljettamisesta. Luovuttamiseen rinnastuu välineiden valmistaminen, kuljettaminen ja välittäminen. Henkilön, joka edistää huumausainerikosta, on oltava tietoinen siitä, että luovutettavia aineita käytetään kyseiseen tarkoitukseen. Välineiden luovuttajan tarkoituksista voi olla vaikea saada näyttöä, ja tieto oman toiminnan huumausainerikoksia edistävästä merkityksestä joudutaan usein päättelemään teon olosuhteista. Säännöksessä ei edellytetä sitä, että luovuttaja pyrkisi edistämään toisen rikosta, mutta tietoisuudelta edellytetään sitä, että luovuttaja on todella tietoinen välineiden tulevasta käytöstä. Välineiden luovuttamissäännös koskee tapauksia, joissa päätekoon ei ole ehditty ryhtyä. Jos taas välineitä vastaanottanut henkilö on syyllistynyt huumausainerikokseen, edistäjä tuomitaan avunannosta tai yllytyksestä huumausainerikokseen. Myös toisen henkilön huumausainerikoksen, sen valmistelun tai edistämisen rahoittaminen on rangaistavaa. Säännöstä on mahdollista soveltaa ennen kaikkea salakuljetus- tai muiden suurten huumeliigojen toiminnan rahoittajiin. Rahoittajalta ei näissä tapauksissa vaadita tarkkaa tietoa siitä, miten rahat käytetään, kunhan hän on tietoinen siitä, että varat käytetään huumausainerikoksen tekemiseen tai sellaisen valmisteluun tai edistämiseen.
Törkeä huumausainerikoksen edistäminen
Jos huumausainerikoksen edistäminen tehdään osana rikoslaissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin taikka huumausainerikoksen edistämisellä tai edistettävällä rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, voi tekijä syyllistyä törkeään huumausainerikoksen edistämiseen. Lisäksi edellytetään, että teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Myös törkeän huumausainerikoksen edistämisen yritys on rangaistava. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Huumausainerikoksen edistämisen törkeän tekomuodon soveltamisen edellytyksenä kaikissa tilanteissa on, että tekijä toimii jäsenenä huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneessä rikollisryhmässä. Kyseessä on oltava nimenomaan huumausainerikosten tekemistä varten järjestäytynyt rikollisryhmä. Tämän lisäksi jonkin ankaroittamisperusteen tulee täyttyä. Ensimmäinen säännöksen ankaroittamisperuste on erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistuksessa, viljelyssä tai maahantuonnissa avustaminen. Avustamisen keinot ovat samat kuin perustekomuodon kohdalla. Kyse on siis välineiden luovuttamisesta huumausainerikoksen tekijälle. Tässäkin edellytyksenä on, että edistäjä on tietoinen siitä, että luovutettavaa välinettä, esinettä tai ainetta käytetään huumausaineen laittomaan viljelyyn, valmistukseen, maahantuontiin tai maastavientiin.
Käytännössä huomattavan hyödyn tavoittelua koskeva ankaroittamisperuste soveltuu ennen kaikkea huumausainerikoksen rahoittamiseen. Taloudellinen hyöty on usein huomattavaa esimerkiksi silloin, jos valmistuksen kohteena on huomattava määrä huumausainetta. Huomattavaan taloudelliseen toimintaan pyrkivässä rahoittamisessa edellytetään perustekomuodon tapaan, että rahoittaja on tietoinen rahojen käyttämisestä huumausainerikoksen tai sen valmistelun tekemiseen. Toisaalta rahoittajalta ei vaadita mitään täsmällisempää käsitystä tehdystä tai suunnitellusta huumausainerikoksesta. Rahoittajan suhde itse päätekoon voikin olla melko etäinen. Rahoittamisella voidaan kuitenkin pyrkiä huomattavan taloudellisen hyödyn tavoitteluun, erityisesti osana kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta.
Mikäli kaipaat apua huumausainerikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin lakimiehiimme!
Rikoslaki (39/1889) Luku 50
KKO 2017:33
Huumausainelaki (373/2008)