Kirjanpito on tietoa, joka kuvaa yrityksen taloudellista toimintaa, sekä taloudellista asemaa. Kirjanpitoon kirjataan liiketapahtumia, eli tapahtumia joissa rahaa tulee yritykselle, tai rahaa siirtyy pois yritykseltä. Yrityksen kirjanpidon oikeellisuudella on merkitystä itse yritykselle, sen osakkeenomistajille, sekä esimerkiksi velkojille ja verottajalle. Kirjanpitorikokset voidaan mieltää eräänlaisiksi välirikoksiksi, koska kirjanpitorikoksen taustalla on usein tavoite tehdä myös jokin muu talousrikos, kuten verorikos. Kirjanpitorikosta siis käytetään yleensä välineenä toisen rikoksen tekemiseen.
Kirjanpitorikos
Rikoslain mukaan, jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia, merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Kirjanpitorikoksen tekijä on siis kirjanpitovelvollinen tai tämän edustaja, tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai kirjanpitoon uskottu. Kirjanpitovelvollisuus on kirjanpitolaissa asetettu tietyille tahoille, kuten yhtiöille, säätiöille ja yhdistyksille. Myös luonnollinen henkilö, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa, on kirjanpitovelvollinen, jos se ylittää yhden seuraavista edellytyksistä: 1) taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa, 2) liikevaihto tai tuotto ylittää 200 000 euroa tai 3) palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä. Luonnollisen henkilön toiminta edellyttää kuitenkin vain tavallista kirjanpitoa, kun taas yhtiöltä, säätiöltä ja yhdistykseltä edellytetään kahdenkertaista kirjanpitoa. Kirjanpitovelvollisen edustaja tai tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä riippuu yhteisön organisaatiosta. Vastuu on haluttu kohdistaa mahdollisimman tarkkaan taholle, jolla on tosiasiallinen vaikuttamismahdollisuus kirjanpitoon. Kirjanpitoon uskottu on taas yleensä ulkopuolinen taho, joka vastaa vain kirjanpidosta, kuten ulkoinen kirjanpitäjä. Vastuu voi myös jakautua ulkopuolisen tahon ja kirjanpitovelvollisen kesken.
Kirjanpitorikoksen tekomuodot
Kirjanpitorikokseen voi syyllistyä kolmella eri tavalla. Ensinnäkin laiminlyömällä liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen. Kyse on siitä, että tekijä ei noudata kirjanpitolain toisesta ja kolmannesta luvusta ilmeneviä velvoitteita kirjanpitoon ja tilinpäätöksen laatimiseen liittyen, eli tekijä jättää jotakin kirjaamatta. Toinen muoto on väärien tai harhaanjohtavien tietojen merkitseminen kirjanpitoon. Väärät tiedot ovat totuudenvastaisia tietoja. Harhaanjohtavat tiedot taas voivat jossain määrin vastata totuutta, mutta ne on esitetty tavalla, joka luo väärän kuvan totuudesta. Lain esitöiden mukaan lähtökohtaisesti vaaditaan useita vääriä tai harhaanjohtavia kirjauksia. Kolmas muoto on kirjanpitoaineiston hävittäminen, kätkeminen tai vahingoittaminen. Hävittäminen tarkoittaa esimerkiksi polttamista, eli aineistoa ei ole enää olemassa. Kätkeminen taas tarkoittaa sitä, että aineisto on vielä olemassa, mutta se saatetaan paikkaan, josta sitä ei löydy. Vahingoittaminen viittaa toimiin, joiden jälkeen aineisto toisaalta on olemassa, mutta se ei vastaa alkuperäistä tilaa.
Viimeinen ehto kirjanpitorikoksessa on se, että käytetty tekomuoto vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta. Se, antavatko tiedot oikean ja riittävän kuvan, arvioidaan kirjanpitolain, -asetuksen ja hyvän kirjanpitotavan perusteella. Yksittäinen virhe harvoin vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista, mutta sekin on mahdollista.
Kuten rikokset yleensäkin, kirjanpitorikos edellyttää tekijältä tahallisuutta. Kyse on tavallisesta tahallisuudesta, eli tekijän on tiedostettava, että kirjanpito ei vastaa todellisuutta. Mitään erityistä tarkoitusta teolta ei vaadita, koska kriminalisoinnin tarkoituksena on yksinkertaisesti turvata kirjanpidon luotettavuus. On syytä erikseen mainita, että tietämättömyys laista ei lähtökohtaisesti poista rikosvastuuta. Kirjanpitovelvollisen on oltava perillä kirjanpidosta, tai se on uskottava ulkopuoliselle taholle toimeksiannolla.
Törkeä kirjanpitorikos
Rikoslain mukaan, jos kirjanpitorikoksessa liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan, väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin taikka kirjanpito hävitetään tai kätketään kokonaan tai olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kirjanpitorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Törkeän kirjanpitorikoksen tuomitseminen edellyttää siis kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön täyttymistä, sekä jonkin erikseen mainitun ankaroittamisperusteen täyttymistä, sekä sitä, että teko on kokonaisuudeltaan törkeä. Laki mainitsee kolme ankaroittamisperustetta, joista jokainen kohdistuu yhteen kirjanpitorikoksen tekomuotoon. Ensimmäinen ankaroittamisperuste koskee kirjanpidon tai tilinpäätöksen laiminlyöntiä. Teosta tekee törkeän, jos koko kirjanpito tai sen olennainen osa laiminlyödään. Olennaisuus on tapauskohtaista. Vähäisen liiketapahtumatyypin systemaattinen laiminlyönti voi jäädä olennaisuuden ulkopuolelle, kun taas muutama kirjaus, joilla on suuri vaikutus kirjanpitoon, voidaan katsoa olennaiseksi.
Toinen ankaroittamisperuste koskee vääriä ja harhaanjohtavia tietoja. Teosta tekee törkeän, jos vääriä tai harhaanjohtavia tietoja on paljon, niiden summat ovat suuret tai ne perustuvat vääriin tositteisiin. Vaikka väärät tiedot koskisivat pieniä summia, tietojen paljous voi poistaa luotettavuuden koko kirjanpidolta ja tehdä teosta törkeän. Yksikin väärä tieto, joka koskee suurta summaa, voi taas muuttaa kirjanpitoa olennaisesti. Väärien tositteiden käyttö tekee myös teosta törkeän. Väärä tosite on sellainen, jonka tapahtuma ei ole todellinen. ”Väärä” -termillä ei siis ole samaa sisältöä, kuin väärennysrikoksissa. Tavanomainen väärä tosite on tekaistu kuitti.
Kolmas ankaroittamisperuste on koko kirjanpitoon tai sen olennaiseen osaan kohdistuva hävittäminen, kätkeminen tai vahingoittaminen. Sanapari ”olennainen osa”, viittaa siihen, että jäljellä olevasta aineistosta ei pystyä muodostamaan oikeaa ja riittävää kuvaa liiketoiminnasta.
Teon törkeyden arviointiin liittyy aina kokonaisarviointia. Kirjanpitorikoksen taustalla saattaa olla myös tietämättömyys, koska kirjanpitoa koskevat velvollisuudet voivat olla monimutkaisia henkilölle, joka ei asiasta tiedä. Vaikka tietämättömyys ei poista rikosvastuuta, voi se tehdä törkeästä teosta tavanomaisen kirjanpitorikoksen.
Tuottamuksellinen kirjanpitorikos
Rikoslain mukaan, jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö kokonaan tai osaksi liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen taikka hävittää, hukkaa tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tuottamuksellinen kirjanpitorikos vastaa pitkälti tahallista kirjanpitorikosta. Tuottamuksellinen muoto ei vaadi tahallisuutta, vaan törkeää huolimattomuutta. Toinen ero on se, että tuottamuksellista kirjanpitorikosta ei voi tehdä kirjaamalla vääriä tai harhaanjohtavia tietoja kirjanpitoon. Väärien tai harhaanjohtavien tietojen kirjaaminen katsotaan lähtökohtaisesti tahalliseksi, eikä sen takia ole ollut tarkoituksenmukaista ottaa sitä mukaan tuottamukselliseen tekoon. Rangaistusasteikot ovat tuottamuksellisessa ja tahallisessa teot samat. Tämä johtuu siitä, että tahallisuuden määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Viimeinen ero teoissa on se että, tahallisessa tekomuodossa puhutaan kätkemisestä ja tuottamuksellisessa tekomuodossa hukkaamisesta. Hukkaaminen tarkoittaa sitä, että tekijä tarkoituksena ei ole ollut hävittää aineistoa, mutta hän ei ole ollut tarvittavan varovainen, ja aineisto on poistunut hänen hallinnastaan.
Tilintarkastusrikos
Rikoslain mukaan, joka rikkoo tilintarkastuslain säännöstä tilintarkastuskertomuksen laatimisesta, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tilintarkastusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tilintarkastus on kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastamista, jonka suorittaa ulkopuolinen tilintarkastaja, joka myös laatii tarkastuksesta tilintarkastuskertomuksen. Teko liittyy siis läheisesti kirjanpitorikoksiin. Tilintarkastus on yksi keino kirjanpidon ja tilinpäätöksen luotettavuuden turvaamiseen. Tilintarkastaja syyllistyy tilintarkastusrikokseen, jos hän ei kertomuksessaan mainitse huomaamistaan puutteista tai rikkomuksista. Myös tilintarkastuskertomuksen antamatta jättäminen täyttää teon tunnusmerkistön.
Jos tarvitse lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.
Rikoslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L30