Verorikoksista olennaisin on veropetos, josta on erikseen säädetty myös lievä ja törkeä muoto. Toinen rikoslaissa kriminalisoitu veroihin liittyvä teko on verorikkomus, joka koskee laiminlyöntejä. Myös verolainsäädäntö sisältää verorikoksia, mutta niitä ei ole koettu tarpeelliseksi ulottaa rikosvastuun piiriin.
Verosuunnittelua, veron kiertämistä vai verovilppiä?
Verovelvollisen toimet pienentävät omaa veroaan voidaan jakaa kolmeen ryhmään: verosuunnitteluun, veron kiertämiseen ja verovilppiin. Verosuunnittelu tarkoittaa sallittuja ja laillisia keinoja, joilla pyritään minimoimaan verotusta verovelvollisen näkökulmasta. Ei voida vetää tarkkaa rajaa verosuunnittelun ja veronkierron välille. Esimerkkeinä sallitusta verosuunnittelusta voidaan mainita yhtiömuodon valinta, joka olennaisesti vaikuttaa veroasteeseen. Verosuunnittelu menee veronkierroksi siinä vaiheessa, kun toimenpiteelle annetaan varsinaisen luonteen vastainen oikeudellinen muoto. Veronkierrossa on siis kyse siitä, että toimenpide esitetään jossain muodossa, joka ei vastaa toimen varsinaista luonnetta, muttei välttämättä ole totuuden vastaista, eikä rikoslain vastaista. Veronkierron toteaminen edellyttää vielä, että varsinaisen luonteen piilottamisen motiivina on veroihin vaikuttaminen. Veronkierrosta ei seuraa rikosoikeudellista rangaistusta, vaan veronkorotus. Verovilppi taas on verorikos, ja siitä seuraa rikosoikeudellinen rangaistus. Rikoslain mukaan on myös mahdollista, että verovilpistä määrätään vain veronkorotus, jos arvioidaan sen riittävän rangaistukseksi. Verovilppi on usein väärien tietojen antamista verottajalle. Myös valeoikeustoimi on verovilppi. Valeoikeustoimi eroaa oikeustoimen varsinaisen luonteen salaamisesta siinä, että valeoikeustoimessa toimen muoto ei vastaa kummankaan sopijapuolen todellista tarkoitusta. Esimerkiksi lahjan kirjaaminen lainaksi lahjaveron välttämiseksi on valeoikeustoimi.
Veropetos
Rikoslain mukaan, joka antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai muuten petollisesti, aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vaikka veropetoksesta pitäisi tuomita rikosoikeudellinen rangaistus, ei rangaistusta voida tuomita, jos samasta teosta on jo määrätty veron- tai tullinkorotus.
Veropetoksen tekomuodot
Veropetokseen voi siis syyllistyä ensinnäkin antamalla väärän tiedon verotusta varten. Väärän tiedon antaminen on kaikkein yleisin veropetoksen tekotapa, ja tieto koskee usein verotettavan tulon suuruutta, eli käytännössä tulot ilmoitetaan pienempänä kuin ne oikeasti ovat. Tieto voi toki liittyä mihin tahansa muuhunkin verotukseen vaikuttavaan seikkaan. Laskuvirhe kuitenkin jää usein soveltamisalan ulkopuolelle, olettaen että laskun perusteena olevat luvut ovat oikeat. Laskuvirhe kuitenkin on soveltamisalan sisäpuolella, jos se koskee esimerkiksi kirjanpitoa, jonka tarkastaminen ei siis kuulu veroviranomaisen tehtäviin. Myöskään erehdys verovähennyskelpoisuudesta ei johda rikosvastuuseen, jos verovelvollinen on kuitenkin kirjannut vähennyksen luonteen oikein.
Toinen tekomuoto on veroon määräämiseen vaikuttavan seikan salaaminen. Tekomuodon soveltamisala on suhteellisen kapea, koska väärän tiedon antaminen ja velvollisuuden laiminlyönti ovat omat tekomuotonsa. Salaaminen tulee kyseeseen yleensä, kun tiedot annetaan epätäydellisenä, eli jotain jätetään pois. Pois jätetty osa voi esimerkiksi koskea tiettyä tulolajia.
Kolmas tekomuoto on verotusta varten säädetyn velvollisuuden laiminlyönti, eli passiivinen veropetos. Passiivinen veropetos tarkoittaa sitä, että verovelvollinen ei täytä jotain hänellä olevaa velvollisuutta, jonka täyttämistä tarvitaan verotuksen suorittamiseen. Usein kyse on ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä, eli verovelvollinen ei esimerkiksi ilmoita tulojaan veroviranomaiselle.
Viimeinen lain mainitsema tekomuoto on muu petollisuus. Tätä lainkohtaa käytetään yleensä silloin, kun veron määräämiseen ei liity ilmoitusvelvollisuutta. Esimerkiksi polttoöljyn käyttäminen diesel autossa lukeutuu tähän tekomuotoon. Myös valmisteveron alaisen tuotteen, kuten tupakan, maahantuonti sitä tullaamatta kuuluu lainkohdan soveltamisalaan.
Kaikki tekomuodot vaativat myös sen, että tieto tai velvollisuus, jota ne koskevat, vaikuttavat veron määräämiseen.
Tahallisuus veropetoksessa
Kuten rikokset yleensäkin, myös veropetoksesta tuomitseminen vaatii tahallisuutta. Lain mukaan tekijän tulee aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättäminen tai liian alhaisen veron määrääminen taikka veron aiheeton palauttaminen. Kyse on siis seurausrikoksesta, jossa myös yritys on kriminalisoitu. Tahallisuus joudutaan päättelemään olosuhteista, jonka takia toistuvat virheet yleensä tulkitaan tahalliseksi toiminnaksi. Sen sijaan yksittäinen virhe verotuksessa ei usein perusta tahallisuutta.
Koska kyse on seurausrikoksesta, jossa myös yritys on rangaistavaa, vaaditaan että seurauksen syntyminen olisi ollut mahdollista. Siten väärän verotuksen määräämiseen vaikuttavan tiedon antaminen ei vielä täytä tunnusmerkistöä, jos lopullinen verotus ei sen seurauksena olisi voinut keventyä. Esimerkiksi henkilö, joka tienaa 5000 euroa ansiotuloa vuodessa, ei joudu maksamaan tulosta veroa nykyisen verolainsäädännön mukaan. Jos hän ilmoittaa veroviranomaiselle tienanneensa 3000 euroa, on hän käytännössä antanut väärän tiedon, joka vaikuttaa veron määräämiseen, mutta lopullinen verotusaste ei ole muuttunut tiedon seurauksena mitenkään. Vaikka hän olisi ilmoittanut oikean tiedon, eli 5000 euron ansiotulot, olisi verotusaste ollut silti nolla. Edellä mainittu esimerkki ei ole samanlainen jokaisessa tuloluokassa. Tietyissä tapauksissa verovuoden tappioita voidaan vähentää tulevina verovuosina, jonka johdosta tappion suurentaminen keventää seuraavan vuoden verotusta, ja näin vaikuttaa lopulliseen verotukseen keventävästi.
Lievä ja törkeä veropetos
Laissa on erikseen mainittu veropetoksen törkeä ja lievä muoto. Rikoslain mukaan, jos veropetoksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Ensimmäinen ankaroittava tekijä on siis veroedun rahamääräinen arvo. Kyse on nimenomaan veroedun arvosta, eikä virheellisen tulon, vähennyksen tai muun arvosta. Veroetu on siis se summa, jonka verovelvollinen hyötyy syyllistyessään veropetokseen. Törkeyden raja kulkee 17 000 ja 20 000 euron välissä, mutta kyse on aina kokonaisarviosta. Toinen ankaroittava tekijä on teon suunnitelmallisuus. Laajamittaiset valmistelut usein osoittavat suunnitelmallisuutta. Sen sijaan teon toistuvuus ei vielä itsessään ole suunnitelmallisuuden merkki.
Lievä veropetos taas on käsillä, jos veropetos, huomioon ottaen tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Rangaistus lievästä veropetoksesta on sakko. Laki mainitsee erityisenä lieventävänä tekijänä taloudellisen hyödyn määrän. Kyse on kokonaisarviosta. Lievä veropetos tuomitaan usein valmisteverotapauksissa, kun ulkomailta palaavalta henkilöltä löydetään enemmän alkoholi- tai tupakkatuotteita, kuin maahan saisi yksi henkilö kerralla tuoda.
Verorikkomus
Verorikkomus ei ole veropetoksen aste, koska henkilö voidaan tuomita verorikkomuksesta, vain jos veropetoksen tunnusmerkistö ei täyty. Rikoslain mukaan, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättää muun syyn kuin maksukyvyttömyyden tai tuomioistuimen määräämän maksukiellon takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksen, lähdeveron tai tilitettävän varainsiirtoveron, kalenterikuukaudelta lasketun liikevaihtoveron tai vastaavan eräistä vakuutusmaksuista suoritettavan veron, tilitettävän arvonlisäveron tai työnantajan sosiaaliturvamaksun on tuomittava, jollei teko ole rangaistava veropetoksena, verorikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Verorikkomuksena ei kuitenkaan pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu.
Verorikkomuksessa kyse on siis laiminlyönnistä maksaa vero tai maksu, joka verovelvollisen tulisi maksaa omatoimisesti. Laissa edellytetään hyötymistarkoitusta, eli teko vaatii korotettua tahallisuutta. Oikeuskäytännössä hyötymistarkoitusta on arvioitu siltä kannalta, onko liiketoimintaa jatkettu normaalisti. Tällaisessa tilanteessa verottaja olisi siis laitettu muita velkojia huonompaan asemaan, ja tekijä olisi hyötynyt verottajan kustannuksella.
Koska kyse on maksuista, joita henkilö joutuu maksamaan hyvin useasti, ovat laiminlyönnit tavallisia. Niinpä henkilön korjatessa laiminlyönti viivyttelemättä, ei teosta tuomita. Pykälä vielä erikseen mainitsee maksukyvyttömyyden syyksi, jonka ollessa käsillä verovelvollista ei tuomita teosta. On vielä todettava, että maksukyvyttömyyden tulee olla syynä maksujen tai verojen maksamatta jättämiselle, eli ei pelkästään riitä, että verovelvollinen myöhemmin todetaan maksukyvyttömäksi.
Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.