Esitutkinta, mitä se tarkoittaa ja mitä esitutkinnassa tapahtuu?
Poliisi tai muu viranomainen suorittaa esitutkinnan, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Syytä epäillä-kynnys on melko matala, joten poliisin tai muun viranomaisen on aloitettava rikosepäilyn tutkiminen melko pienellä näytölläkin. Esitutkinnassa pyritään selvittämään; onko tapahtunut rikos, tapahtuman olosuhteet, ketä on syytä epäillä rikoksesta sekä asianomistajan eli rikoksen uhrin vaatimukset.
Kuulustelut
“Rikosprosessi alkaa kuulusteluista ja siellä tapahtunut virhe voi kaataa koko tapauksen, suhtaudu kuulusteluihin vakavasti”
Kuulustelussa voidaan kuulla henkilöä eri rooleissa. Nämä roolit ovat; rikoksesta epäilty, asianomistaja tai todistajana. Kuultavilla on erilaisia oikeuksia, joista saat lisätietoa käyttämällä tarkistustyökaluamme.
Todistajalla on ns. totuudessapysymisvelvollisuus eli todistaja ei saa valehdella. Tietyissä tapauksissa todistaja saa kuitenkin kieltäytyä kertomasta asioita. Näitä tilanteita on esimerkiksi, jos todistajan lähisukulainen on epäiltynä rikoksesta tai todistaja itse voisi joutua syytteen alaiseksi, mikäli hän kuulusteluissa puhuisi. Myös tietyillä ammattiryhmillä on oikeus kieltäytyä todistamasta. Voit lukea näistä lisää tarkistustyökalustamme.
Tietyissä tilanteissa todistaminen on jopa kiellettyä lain nojalla eikä todistaja saa puhua, vaikka haluaisikin.
Syyteharkinta
Syyteharkinnalla tarkoitetaan syyttäjän tekemää harkintaa siitä pitääkö asiassa nostaa syyte niiden tietojen perusteella, mitkä on ilmennyt esitutkinnan perusteella. Syyttäjä voi joko nostaa syytteen tai jättää syytteen nostamatta. Kumpikin päätös on tiukasti lakiin sidottu.
Mikäli syyttäjä päättää nostaa syytteen tarkoittaa se sitä, että syyttäjä toimittaa haastehakemuksen ja tarvittavat liitteet käräjäoikeuteen, joka nostaa syytteen nyt rikoksesta syytettyä vastaan.
Syyttämättäjättämispäätös tarkoittaa sitä, että rikosprosessi päättyy tällä erää tähän eikä rikoksesta epäiltyä tulla syyttämään tuomioistuimessa rikoksesta paitsi, jos asianomistaja käyttää ns. asianomistajan syyteoikeutta.
Syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä ei voi valittaa, mutta siitä voi kannella valtakunnan syyttäjänvirastoon, joka voi viime kädessä pakottaa syyttäjän nostamaan syytteen.
Oikeudenkäynti rikosasiassa
“Rikosprosessi kulminoituu oikeudenkäyntiin, mutta se on vain yksi vaihe koko prosessissa”
Oikeudenkäyntiin kulminoituu koko rikosprosessin edeltävät vaiheet esitutkinnasta syyteharkinnan kautta oikeudenkäyntiin.
Rikoksen oikeudenkäynti jakautuu muutamaan vaiheeseen, josta ensimmäinen on syyttäjän suorittama syytteenluku, jossa syyttäjä lyhyesti kuvailee tapahtumia ja ilmoittaa näkemyksensä mikä rikos on kyseessä. Tämän jälkeen asianomistaja voi esittää omat vaatimuksensa, jotka voivat olla joko rikoksen tuomioon liittyviä vaatimuksia tai rahallisia eli vahingonkorvausvaatimuksia.
Kun nämä on käyty läpi, ilmoittaa rikoksesta syytetty oman kantansa siihen, onko hän syyllinen vai syytön rikokseen, sekä kantansa vaadittuihin vahingonkorvauksiin. Syyttäjän ja asianomistajan on myös perusteltava kantansa.
Yleensä syytetyn puolesta puhuu hänen asianajajansa tai muut oikeudenkäyntiavustajansa. Puheet ovat pääosin myös lyhyet eli yleensä rikos kiistetään, jolloin todetaan päämiehen olevan syytön.
Oikeudenkäynnin kulku: alkukeskustelu
Alkukeskustelun jälkeen siirrytään hieman tarkempaan selostukseen siitä mitä on tapahtunut, missä ja minkä takia se täyttää tietyn rikoksen tunnusmerkistön. Seuraavan suoritetaan todistelu, joka alkaa sillä, että syyttäjä esittää todisteita tai kuulustelee todistajia. Asianomistajalla ja syytetyllä (hänen asiamiehellä) on oikeus kommentoida todisteita ja kuulustella todistajia. Myös syytetty voi esitellä omia todisteita tai kuulla omia todistajia.
Lopulta päädytään oikeudenkäynnin loppuun, jossa kaikki osapuolet esittävät omat näkemyksensä, siitä mitä on tapahtunut, miten todisteita tulee käsitellä, mitä huomioidaan todistajien kertomuksista ja mihin lopputulokseen pitää päätyä rikossyytteen osalta.
Oikeudenkäynnin kulku: tuomioharkinta
Tämän jälkeen tuomioistuin vetäytyy harkitsemaan tuomiota. Tuomio rikosasiassa voidaan julistaa, joko hetken harkitsemisen jälkeen tai sitten tietyn ajan kuluttua niin sanottuna kansliapäätöksenä, jolla tarkoitetaan sitä, että tuomio on saatavilla käräjäoikeuden tai hovioikeuden kansliasta tiettynä päivänä tiettyyn aikaan.
Pääsääntöisesti tuomio lähetetään asianosaisille eli syyttäjälle, rikoksen uhrille tai hänen asianajajalleen tai muulle avustajalle sekä syytetylle tai hänen asianajajalle tai muulle avustajalle, kun tuomio on annettu. Asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja välittää tuomion sitten syytetylle ja asianomistajalle eli rikoksen uhrille.
Oikeudenkäynnin kulku: oikeudenkäynnin jälkeen
Kun tuomioistuin on antanut tuomionsa, on edessä joko tuomion hyväksyminen, tuomiosta valittaminen tai tuomion suorittaminen. Mikäli tuomiossa syytetty tuomitaan syyllistyneen rikokseen, voi siitä valittaa ylempään tuomioistuimeen, mikäli kyseessä ei ole korkeimman oikeuden tuomio. Eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista voi aina valittaa, mutta pääsääntöisesti näissä tulee hakea lupaa valitukselle. Nykyään ei siis ole enää automaatio saada juttuansa käsiteltäväksi ylemmässä tuomioistuimessa.
Osapuolet voivat myös hyväksyä tuomion eli jättää ilmoittamatta tyytymättömyyttä tai jättää laatimatta valitusta ylemmälle tuomioistuimelle. Mikäli tuomio hyväksytään, tulee se ns. lainvoimaiseksi ja mikäli tuomiossa on tuomittu vankeutta alkaa prosessi vankeuteen siirtämisessä. Jos tuomio on vain sakko tai muu raharangaistus, alkaa niiden perintä. Samoin aloitetaan perimään asianomistajan mahdollisia vahingonkorvauksia, mikäli asianomistaja on toimittanut tuomion ja vaatimuksensa ulosottoon.
Oikeudenkäynnin kulku: ulosotto
Ulosotolla tarkoitetaan pakotettua perintää, jossa valtion viranomainen eli ulosottomies tai avustava ulosottomies ulosmittaa tuomitulta pakolla ulosotossa olevia saatavia, mikäli tuomittu ei maksa niitä vapaaehtoisesti.
Ulosmitattavia asioita tuomion perusteella voi olla esim.; sakko, päiväsakko, tuomittu vahingonkorvaus, todistelukulut, asiaomistajan vahingonkorvaus, asianomistajan asianajajan palkkio, muut kulut, jotka ovat syntyneet rikoksen johdosta.
Ulosotto voi kohdistua velallisen (tuomitun) omaisuuteen, kuten autoon, asuntoon, kesämökkiin jne. tai hänen toistuvaistuloon, kuten palkkaan tai eläkkeeseen. Myös mahdolliset suuret tilivarat sekä osakkeet ja rahastot voidaan ulosmitata.
Mikäli ulosotto ei kykene ulosmittamaan omaisuudesta riittävästä, alkaa jatkuva ulosotto toistuvaistulosta, joka kestää niin pitkään kuin velat on viime kädessä maksettu. Velkojen pääoma kerryttää jatkuvasti korkoja, joten alkuperäinen velkasumma on huomattavastikin suurempi kuin alkuperäinen tuomittu summa.
Usein henkilö tuomitaan niin huomattaviin korvauksiin ja muihin rikoksesta johtuviin rahallisiin sanktioihin, että tuomittu ei koskaan kykene maksamaan velkojaan pois. Tällöin tulee muutaman vuoden kuluttua mahdollisuus hakeutua velkajärjestelyyn, jossa parhaimmillaan tuomittu maksaa velkojaan pois vain kolme vuotta, jonka jälkeen hän vapautuu lopuista veloistaan.
Voit tutustua velkajärjestelyyn tarkemmin sisarsivullamme velkajarjestelyyn.fi, jossa kerromme paljon lisää yksityishenkilön velkajärjestelystä ja voit täyttää velkajärjestelylomakkeen, jonka perusteella me arvioimme sinun mahdollisuuden päästä velkajärjestelyyn.
Yleensä edellytyksenä velkajärjestelyyn pääsemiselle on se, että velat ovat ulosotossa eli vaikka tämä saattaa kuulostaa hieman järjenvastaiselta eli mitä huonommin asiat ovat sitä helpompi on päästä velkajärjestelyyn, päästä eroon veloistaan ja sitä kautta saada asiat kuntoon, kun elämän pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Comments