• Henrik Pirhonen

Törkeä työeläkevakuutusmaksupetos


Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Törkeä työeläkevakuutusmaksupetos

Rikoslaki 29 luku 4b § 1

Rikoslaki 5 luku 3 §

Työntekijän eläkelaki 144 § 1 (L 395/2006)

VNA työntekijän eläkelain täytäntöönpanosta 3 § (L 874/2006)


Vastaaja ovat yhdessä osuuskunnan hallituksen jäseninä laiminlyöneet työntekijän eläkelain 144 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden ja siten aiheuttaneet työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaisena.


Osuuskunta on Työeläkevakuutusyhtiö kanssa tekemässään vakuutussopimuksessa ilmoittanut olevansa ns. kuukausi-ilmoittaja. Osuuskunnan olisi siten tullut ilmoittaa vakuutusyhtiölle tunnistetietonsa, eli työntekijöidensä nimet, henkilötunnukset ja palkkatiedot kutakin palkanmaksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 20. päivään mennessä.


Osuuskunta on laiminlyönyt tunnistetietojen ilmoittamisen seuraavasti: - vuonna 20xx tiedot on ilmoitettu tammi-, helmi-, elo-, loka-, marras- ja joulukuun osalta puutteellisina ja muiden kuuden kuukauden osalta tietoja ei ole säädettyyn määräaikaan mennessä ilmoitettu lainkaan; - vuonna 20xx tiedot on ilmoitettu tammi-, touko-, kesä-, syys-, loka- marrasja joulukuun osalta puutteellisina ja muiden viiden kuukauden osalta tietoja ei ole säädettyyn määräaikaan mennessä ilmoitettu lainkaan; - vuonna 20xx tiedot on ilmoitettu kesäkuun osalta puutteellisina ja muiden kuukausien osalta tietoja ei ole säädettyyn määräaikaan mennessä ilmoitettu lainkaan. Osuuskunnan toiminta on lakannut sen tultua asetetuksi konkurssiin.


Rikoksella on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos on lisäksi tehty erityisen suunnitelmallisesti. Osuuskunnan toiminta on ollut tappiollista viimeistään vuoden 20xx alusta alkaen ja liiketoimintaa on jatkettu vielä vuoden 20xx loppupuolelle saakka laiminlyömällä tarkoituksellisesti työeläkevakuutusmaksujen perusteena oleva ilmoitusvelvollisuus. Tekoa on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.


Syyttäjän muut vaatimukset


Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1

Vastaajat on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §


Rikosuhrimaksu syytekohdassa 1


Laki liiketoimintakiellosta 2 § ja 3 § 1

Muu vaatimus syytekohdassa 1


Vastaaja on tuomittava liiketoimintakieltoon. Vastaaja on syytteessä kuvatuin tavoin Aelita osuuskunnan hallituksen jäsenenä syyllistynyt yhteisön liiketoiminnassa rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Vastaaja toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.


Muut asiassa esitetyt vaatimukset


Asianomistajan korvausvaatimus


Asianomistaja on vaatinut vastaajia korvaamaan vahingon 150.xxx,00 euroa.


Vastaaja kiisti syytteen ja muut syyttäjän vaatimukset. Hän ei kertomansa mukaan ollut sellaisessa asemassa, että hän olisi ollut ilmoitusvelvollinen. Hän kertoi, ettei ole ollut missään tekemisissä osuuskunnan päivittäisessä toiminnassa. Hänen mukaan toinen vastaaja on pyörittänyt osuuskuntaa yksin ja hänen vastuullaan on ollut ilmoitusten tekeminen.


Tuomion perustelut


Syyksilukeminen ja syytteen hylkääminen


Yksi vastaaja on syyllistynyt siihen törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta, kuitenkin siten, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että rikos olisi tehty erityisen suunnitelmallisesti.


Muiden osalta asiassa on jäänyt näyttämättä, että he olisivat syyllistyneet siihen rikokseen, josta syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta.


Syyksilukemisen ja syytteen hylkäämisen perusteet


Asiassa on riidatonta, että tekoaikana vastaaja 1 on toiminut Osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana ja vastaaja 2 sekä vastaaja 3 ovat toimineet hallituksen varsinaisina jäseninä. Osuuskunnan hallituksessa ei ole ollut muita varsinaisia jäseniä. Osuuskunnan toiminimen ovat kirjoittaneet kaksi henkilöä yhdessä. Osuuskunta on asetettu konkurssiin 1.1.20xx ja konkurssi on rauennut varojen vähäisyyden vuoksi. Edelleen asiassa on riidattomasti selvitetty, että osuuskunnalla on ollut työeläkevakuutussopimus Työeläkevakuutusyhtiö . Vakuutusyhtiön kanssa tehdyn sopimuksen mukaan osuuskunta on ollut nk. kuukausi-ilmoittaja, eli sen on tullut ilmoittaa kuukausittain tunnistetietonsa, eli tiedot työntekijöistään sekä niille maksamistaan palkoista kutakin palkanmaksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 20. päivänä.


Näytön arviointi

Yleistä näytön arvioinnista


Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Lainkohdan esitöissä on todettu, että tuomioistuimen tulee perehtyä kuhunkin todisteeseen erikseen ja arvioida niiden merkitys myös kokonaisuutena. Todistusharkinta on tehtävä objektiivisesti ja kriittisen arvioinnin kestävällä tavalla (HE 46/2014 vp, s. 45).


Näyttötaakasta rikosasioissa on säädetty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentissa, jonka mukaan syyttäjän tulee näyttää toteen ne seikat, joihin rangaistusvaatimus perustuu. Saman pykälän 2 momentin mukaan syyksilukevan tuomion edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Rikosasioissa sovellettavasta syyttömyysolettamasta seuraa, että todistustaakka syyksi lukevan tuomion perustavista seikoista on syyttäjällä ja ettei vastaajalle voida asettaa velvollisuutta todistaa syyttömyyttään.


Ratkaisussaan KKO 2012:27 (kohta 13) korkein oikeus on todennut, että syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi kuitenkin syntyä tilanteita, jolloin rikosasian vastaajalta voidaan edellyttää, että hän puolestaan selvittää niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Syytteen tueksi esitetty näyttö vaikuttaa osaltaan siihen, millaista selvitystä vastaajalta voidaan edellyttää kiistämisperusteistaan.


Näytön arviointi työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön täyttymisen

osalta


Rikoslain 29 luvun 4 a §:n 1 momentin (398/2006) mukaan työeläkevakuutusmaksupetokseen syyllistyy työnantaja tai tämän edustaja, joka laiminlyömällä työntekijän eläkelain (395/2006) mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden tai muun työntekijän eläkelaissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa työeläkevakuutusmaksun määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai sen aiheettoman palauttamisen. Lainkohtaa on muutettu vuoden 2017 alusta voimaan tulleella lailla 1279/2016 sekä vuoden 2020 alusta voimaan tulleella lailla 1277/2018. Muutoksilla ei kuitenkaan ole merkitystä tämän asian kannalta.


Rikoslain 29 luvun 4 b §:n mukaan työeläkevakuutusmaksupetos on törkeä, jos teolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.


Käräjäoikeus toteaa, että kun ilmoitusten laiminlyönnillä on yritetty varmistaa osuuuskunnan liiketoiminnan jatkaminen, ilmoitusten laiminlyönti on siten tehty ilmeisessä taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksessa. Menettely on ollut pitkäkestoista, se on koskenut useita työntekijöitä ja sillä on onnistuttu välttämään huomattava summa, yhteensä 150 xxx,xx euroa työeläkevakuutusmaksuja. Tässä tapauksessa hyötyä on saanut paitsi osuuskunta, joka on kyennyt jatkamaan toimintaansa, mutta myös osuuskunnan työntekijänä ollut vastaaja on itsekin hyötynyt osuuskunnan toiminnan jatkumisesta.


Edellä kuvattu menettely on ollut myös suunnitelmallinen, muttei sitä kuitenkaan voida pitää rikoslain 29 luvun 4 b §:ssä tarkoitetulla tavalla erityisen suunnitelmallisena.


Käräjäoikeus katsoo siten Lindemanin menettelyn täyttävän törkeän työeläkevakuutusmaksupetoksen kvalifiointikriteerin huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelemisen osalta ja sitä tulee pitää edellä mainittujen seikkojen vuoksi myös kokonaisuudessaan arvostellen törkeänä. Se seikka, että vastaaja on kertonut tarkoituksenaan olleen myöhemmin maksaa työeläkevakuutusmaksut taikka se, että työeläkevakuutusmaksujen maksamatta jättämisellä on mahdollisesti voitu pidempään työllistää ulkomaalaisia tai matalasti koulutettuja henkilöitä, ei poista teon törkeyttä. Vastaaja on siten menettelyllään syyllistynyt törkeään työeläkevakuutusmaksupetokseen. Hänen syyllisyydestä ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä.


Syyttäjä on vastaaja 1 ohella vaatinut rangaistusta hallituksen kahdelle muulle varsinaiselle jäsenelle, jotka ovat kumpikin kiistäneet syyllistyneensä työeläkevakuutusmaksupetokseen. Heidän mukaan he eivät ole osallistuneet tekoon taikka edes tienneet ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Kun työeläkevakuutusmaksupetos on vain tahallisena rangaistava, asiassa tulee siten arvioida heidän tietoisuutta/tahallisuutta suhteessa riidattomasti tapahtuneeseen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin.


Rikoslain 29 luvun 9 §:n 5 ja 6 momentissa on saman luvun 4 a §:ssä ja 4 b §:ssä tarkoitettujen työnantajan ja sen edustajan määritelmän sekä vastuun kohdentamisen osalta viitattu rikoslain 47 luvun 8 §:ään sekä 7 §:ään. Rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työnantajan edustajalla tarkoitetaan työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa ja valvoo työtä. Rikoslain 47 luvun 7 §:n mukaan työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.


Osuuskuntalain 6 luvun 2 §:n mukaan osuuskunnan hallitus huolehtii osuuskunnan hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä (yleistoimivalta). Hallitus vastaa siitä, että osuuskunnan kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että lainkohta ei edellytä, että hallituksen tulisi itse huolehtia lainkohdassa mainittujen tehtävien tekemisestä, vaan hallituksella on vastuu niiden asianmukaisesta järjestämisestä (Mähönen-Villa: Osuuskunta, 2021, s. 143-144).


Kun osuuskunnan hallituksen jäsenen vastuulla on huolehtia toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä, rikosoikeudellista vastuuta ei voida välttää yksinomaan sillä perusteella, että hallituksen jäsenen käsitys hänen lainmukaisista tehtävistään ja vastuistaan on virheellinen tai puutteellinen (KKO 2016:58). Käräjäoikeus pitää selkeänä lähtökohtana, että nyt kyseessä olevan työntekijän eläkelain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden asianmukainen järjestäminen on ollut osuuskunnan hallituksen ja sen jäsenten vastuulla. Vastaajina olevien hallituksen jäsenten muodollinen organisatorinen asema muodostaa tässä siten lähtökohdan vastuun kohdentamista koskevassa harkinnassa, mutta rikosvastuu tulee kuitenkin kohdentaa vielä tosiasiallisten valta- ja vastuusuhteiden sekä osallisuuden mukaisesti.


Asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden ja ottaen erityisesti huomioon edellä kerrotut seikat osuuskunnan hallinnosta ja sen järjestämisestä, vastaaja 1 ilmeisen tahallisesta menettelystä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömiseksi sekä vastaaja 2 ja 3:n tosiasiallisista rooleista osuuskunnassa, käräjäoikeus katsoo, ettei tuomitsemiskynnyksen ylittävää näyttöä ole kertynyt siitä, että myös he olisivat tahallisesti laiminlyöneet työntekijän eläkelain 144 §:ssä tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden ja siten aiheuttaneet työeläkemaksun määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaisena. Syyte vastaaja 2 (eli meidän päämiestämme) ja vastaaja 3 vastaan siten hylätään.


Rangaistusseuraamus


Rikoslain 6 luvun 3 ja 4 §:ien säännösten mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.


Vastaaja 1 syyksi luettu rikollinen toiminta on ollut pitkäkestoista ja sillä on saatu huomattavaa taloudellista hyötyä. Menettely ilmentää vastaaja 1 suurta syyllisyyttä. Teko on aiheuttanut vahinkoa asianomistajalle. Teon tunnustaminen esitutkinnassa tai pääkäsittelyssä ei tässä tapauksessa ole sellaista rikoksen selvittämisen edistämisenä, joka tulisi ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana. Käräjäoikeus katsoo oikeudenmukaiseksi ja oikeuskäytännön mukaiseksi seuraamukseksi nyt vastaaja 1 syyksiluetusta teosta 1 vuoden vankeusrangaistuksen, jonka määräämiselle ehdollisena ei ole estettä.


Muiden vastaajien osalta syyte on hylätty.


Rikosuhrimaksu


Vastaaja 1 on suoritettava valtiolle 80 euron rikosuhrimaksu.


Muiden vastaajien osalta rikosuhrimaksua koskeva vaatimus hylätään, koska heidän osaltaan syyte on hylätty.


Todistelukustannukset


Asiassa ei ole syntynyt todistelukustannuksia, joten sen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.


Liiketoimintakielto


Liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n mukaan henkilö voidaan määrätä liiketoimintakieltoon muun ohella silloin, jos hän on liiketoiminnassa muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuvasta syystä olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia; tai jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.


Vastaaja 1 ei ole vastustanut liiketoimintakieltoon määräämistä. Hänen syyksi luetusta törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta voidaan tuomita vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen. Rikollinen toiminta on ollut pitkäkestoista ja sillä saatu taloudellinen hyöty on ollut huomattava. Käräjäoikeus katsoo, että liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset täyttyvät ja Lindeman tulee siten määrätä liiketoimintakieltoon.


Liiketoimintakieltolain 5 §:n mukaan liiketoimintakielto määrätään vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Käräjäoikeus katsoo, että kolmen vuoden liiketoimintakiellon kesto on riittävä.


Muiden vastaajien osalta liiketoimintakieltoa koskeva vaatimus hylätään, koska heidän osaltaan syyte on hylätty.


Vastaaja


Syyksi luettu rikos


1. Törkeä työeläkevakuutusmaksupetos

21.02.2015 - 28.11.2017

Rikoslaki 29 luku 4b § 1

Työntekijän eläkelaki 144 § 1 (L 395/2006)

VNA työntekijän eläkelain täytäntöönpanosta 3 § (L 874/2006)


Rangaistusseuraamukset


Vankeus

Syyksi luetut rikokset 1

1 vuosi vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.


Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.



34 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki