Päämiestämme syytettiin työturvallisuusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta, syytteet hylättiin eikä syyttäjä valittanut hovioikeuteen. Käräjäoikeus nojasi päätöksessään meidän esittämiin vapautusperusteisiin, ja päätyi lopputuloksessa samaan mihin me loppulausunnossa kiinnitimme huomiota.
VASTAUS SYYTTEESEEN
Vastaaja kiistää kaikki syytteet ja vaatimukset, ja ne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Niinpä huolimatta siitä, että työntekijöillä on ollut vaikutusmahdollisuudet työturvallisuuteen, on vastuu työturvallisuuden valvomisesta kuitenkin työnantajalla tai sen edustajalla. Tätä asemaa ei vastaajalla ole ollut syystä, että työsopimuksessa aliurakoitsijan ja vastaajan välillä ei ole sovittu vastaajan työnjohdollisesta tehtävästä, eikä myöskään edustajan asemasta.
Vastaaja ei myöskään ole ollut tietoinen urakkasopimuksesta eikä sen sisällöstä, jonka pääurakoitsija ja aliurakoitsija ovat keskenään solmineet, eikä niistä vastuista, jotka urakkasopimukseen on sisältäneet. Vastaajalle on kerrottu vain, että hän menee emoyhtiölle töihin Suomeen, josta he saavat ohjeistuksen työtehtävistä ja työmaan vastaavat kertovat, mitä heidän tulee tehdä. Hän ei ole tiennyt sopimuksen olemassaolosta.
Vastaaja ja muut asentajat ovat saaneet työturvallisuuteen liittyvät ohjeistukset, joita heidän tulee työntekijöinä noudattaa, kun he ovat saapuneet työmaalle. Ohjeet toimittivat Tecnolinesin työturvallisuudesta vastaavat henkilöt, joiden tehtävänä oli huolehtia työturvallisuudesta.
Vastaaja on ollut kohteessa asentajana ja hänen asemansa on rajoittunut siihen, että hän ollut ns. virkaiältään pisimpään asentajana toiminut henkilö. Hänelle ei ole missään vaiheessa osoitettu sellaista roolia, että hän toimisi työnantajan edustajana. Vastaaja on ollut koko ajan työantajan direktio-oikeuden alaisuudessa, ja hänelle itsellään ei ole ollut käskyvaltaa.
Urakoitsija on tuntenut kaikki turvallisuuteen liittyvät seikat, tarkistanut työntekijät ja heidän turvavaljaansa ennen töiden aloittamista. He ovat myös huolehtineet koulutuksesta työntekijöille. Urakoitsija on myös toimittanut kaikki yhteiset turvavälineet ja työkalut.
LOPUKSI
Työturvallisuusrikoksesta voidaan tuomita työnantaja tai työnantajan edustaja. Vastaaja ei missään vaiheessa ole ollut työnantajan edustaja eikä esimiesasemassa, vaan hän on ollut vain asentaja, jolla on ollut enemmän kokemusta kuin menehtyneellä asentajalla. Vastaaja ei omannut käskyvaltaa menehtyneeseen eikä hän olisi voinut käskyttää henkilöä toimimaan toisin. Hänellä ei myöskään ole ollut kompetenssia eikä häntä ole edellytetty huolehtimaan työmaan turvallisuudesta. Se seikka, että yhtiöt ovat sopineet työturvallisuusasioista, ei osoita, että vastaaja olisi määrätty huolehtimaan työmaan turvallisuudesta tai, että hän olisi ollut sellaista asemaa, että hän olisi siitä voinut huolehtia.
Myös Avin kertomuksesta selkeästi ilmenee, että vastuu työturvallisuudesta ja sen asianmukaisesta toteutumisesta on ollut nimenomaisesti työnantajan edustajana toimineella yhtiöllä ja sen vastuuhenkilöillä.
Menehtynyt asentaja on syytteenmukaisesti itse asentanut sääntöjen vastaisen nauhalenkin, ei ole käyttänyt turvaköyttä, turvatarrainta eikä hän ole noudattanut aina kiinni -periaatetta. Hän on tehnyt päätöksensä itse ja vastaaja ei ole näihin päätöksiin voinut vaikuttaa eikä hänellä ole ollut tietoa, koulutusta tai vastuuta huolehtia työkohteen turvallisuudesta. Hänellä ei ole ollut käskyvaltaa menehtyneeseen.
Laiminlyönnin rangaistavuuden edellytyksenä on se, että valvontavelvollisella on ollut edellytykset ja käytännön mahdollisuudet suoriutua valvontatehtävästä. Valvonnan kattavuudelle ei myöskään voida asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Näitä vastajaalla ei ole ollut.
Myös kuolemantuottamuksen osalta vastaaja on syytön, koska hänellä ei ole ollut velvollisuutta huolehtia menehtyneen turvallisuudesta, joten hän ei ole syyllistynyt laiminlyöntiin. Menehtynyt ja vastaaja ovat olleet yhdenvertaisia työkavereita, jotka ovat huolehtineet omasta turvallisuudestaan ja juridinen työnantajan vastuu on ollut urakoitsijalla.
KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO
Syyttäjän rangaistusvaatimukset
1. Työturvallisuusrikos
Rikoslaki 47 luku 1 § 1 Työturvallisuuslaki 8 §, 10 § Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) 3 § 1, 28 § 3,71 §
Vastaaja on yhtiön Site Managerina/Team Leaderina eli työnantajan edustajana huolimattomuudesta rikkonut työturvallisuusmääräyksiä, aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden ja mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä.
Hän on laiminlyönyt valvoa, että hän itse sekä hänen kanssaan työskennellyt uhri käyttävät tarkoitukseen soveltuvaa putoamisen estävää valjastyyppistä henkilönsuojainta köysineen ja että uhri kiinnittää köydet turvallisesti rakenteisiin ja että varusteet ovat ohjeiden mukaisia. Vastaaja on poistanut omasta turvaköydestään toisen koukun, hänen ja asianomistajan valjaiden lantiolenkissä on ollut sääntöjen vastainen nauhalenkki, asianomistajan valjaiden selkälenkissä on ollut sääntöjen vastainen nauhalenkki eikä asianomistaja ole käyttänyt Y-haaraista turvaköyttä eikä turvatarrainta eikä noudattanut "aina kiinni" -periaatetta. Tämän vuoksi uhri on horjahdettuaan pudonnut 16 metrin korkeudesta maahan ja menehtynyt saamiinsa vammoihin.
Vastaaja on laiminlyönyt jatkuvasti tarkkailla työtapojen turvallisuutta, tunnistaa työstä, työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä arvioida niiden merkityksen työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle ottaen huomioon tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaaran. Hän on laiminlyönyt huolehtia siitä, ettei työstä aiheudu
vaaraa työntekijöille ja viime kädessä keskeyttää työn puutteista johtuen.
2. Kuolemantuottamus
Rikoslaki 21 luku 8 §
Vastaaja on 1 kohdassa kuvatulla huolimattomuudellaan osaltaan aiheuttanut asianomistaja uhrin kuoleman.
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Tuomion perustelut
Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko vastaajalla ollut työturvallisuusvastuu työmaalla eli onko vastaaja ollut rikoslain 47 luvun 8 §:n 2 kohdan mukainen työnantajan edustaja, joka työnantajan sijasta johtaa ja valvoo työtä.
Työturvallisuuslain 16 §:n mukaan työnantaja voi asettaa toisen henkilön edustajanaan ( työnantajan sijainen ) hoitamaan tässä laissa työnantajan velvollisuudeksi säädettyjä tehtäviä. Työnantajan sijaisen tehtävät on määriteltävä riittävän tarkasti huomioon ottaen työnantajan toimiala, työn tai toiminnan luonne ja työpaikan koko. Työnantajan on huolehdittava siitä, että sijaisella on riittävä pätevyys, hänet on riittävästi perehdytetty tehtäviinsä ja että hänellä muutenkin on asianmukaiset edellytykset tässä tarkoitettujen tehtävien hoitamiseen.
HE 94/1993 mukaan (s. 177) tärkeimpänä vastuuaseman tunnusmerkkinä olisi jonkinasteinen
esimiesasema. Tämä puolestaan ratkaistaisiin henkilön tosiasiallisten tehtävien ja päätäntävaltuuksien eikä esimerkiksi ammattinimikkeen perusteella. Esimieheltä edellytettävä käsky- ja työnjohtovalta merkitsee sitä, että esimerkiksi työkunnan etumiehet ja kärkimiehet tavallisina työntekijöinä jäisivät ehdotettavan vastuuaseman ulkopuolelle.
Edelleen (s. 165) rangaistusuhalta voidaan odottaa jonkinasteista tehoa vain sillä edellytyksellä, että rikossäännöksen tekijäpiiriin kuuluvat tiedostavat tämän asemansa ja tuntevat riittävän tarkoin, mitkä velvoitteet juuri heitä rangaistuksen uhalla koskevat. Näillä seikoilla on erityinen merkitys työelämän sääntelyssä, sillä työlainsäädäntö kohdistuu tyypillisesti yhteisömuotoisiin työnantajiin ja edelleen yhteisöjen sisäisiin organisaatiorakenteisiin, joissa toimivista henkilöistä viime kädessä riippuu lainsäädännön noudattaminen. Työrikoksista on vastaavasti voitava tuomita rangaistukseen oikeat
henkilöt paitsi oikeudenmukaisuussyistä, myös jotta rangaistuksilla saavutettaisiin niillä tavoiteltavat yleis- ja erityisestävät vaikutukset. Työrikosten tunnusmerkistöissä - myöskään nyt ehdotetuissa - ei ole vastuun kohdentumista säännelty muuten kuin ilmaisemalla alustavasti se henkilöpiiri, josta vastuusubjektit on löydettävä (yleensä työnantaja ja tämän edustajat). Ainoastaan työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistössä luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan on vastuuta kohdennettu määrittelemällä rangaistavaksi käyttäytymismuodot siten, että siinä mainittuun rikokseen käytännössä voivat syyllistyä lähinnä ylemmät esimiehet.
Näiden seikkojen perusteella on selvää, että työnantaja voi delegoida työturvallisuusvastuun tai osan siitä myös työntekijöiden ’’kärkimiehelle”, mutta työntekijän rikosoikeudellinen vastuu edellyttää, että tämä delegointi on tapahtunut ’’riittävän tarkasti” eli selvästi ja yksityiskohtaisesti niin, ettei siitä voi olla epäselvyyttä.
Riidatonta on, että asianomistaja on pudonnut voimajohtopylväästä 16 metrin korkeudesta ja kuollut. Samaan aikaan ylhäällä oli työskennellyt vastaaja, muut ryhmän jäsenet olivat putoamishetkellä maassa. Selvää on, että putoaminen on aiheutunut siitä, ettei asianomistaja ole noudattanut ohjeiden mukaista, erittäin tärkeää ’’aina kiinni”-periaatetta. Asianomistajan varusteissa on ollut myös syytteessä mainitut puutteet. Asianomistajalla oli ollut noin 15 vuoden kokemus korkealla työskentelystä. Kaikki työntekijät olivat käyneet asianmukaisen työturvallisuuskoulutuksen tällä työmaalla.
Näyttö vastaajan edustaja-asemasta
Urakoitsijoiden välisen sopimuksen mukaan (kohtax ’’Safety, environment and site
management”) vastaaja on nimetty aliurakoisijan ’’Site Manageriksi”. Vastaaja on kertonut, ettei hän ollut ollut tietoinen tällaisesta sopimusehdosta. Sopimuksen on aliurakoitsijan puolesta allekirjoittanut x, joka todistajana kuultuna on kertonut, että sopimuksen sanamuodot olivat tulleet yhtiöltä. X ei ollut kertonut sopimusehdosta vastaajalle, eikä vastaaja muutoinkaan ollut osallistunut sopimuksen tekemiseen.
Työsopimuksen 1.x.19xx mukaan vastaaja on tehnyt muutoksen työsopimukseen aliurakoitsijan kanssa eli hän on ollut työsuhteessa. Vastaajan mukaan myöhempiä muutoksia työsopimukseen ei ole tehty.
AVI:n tarkastuskertomuksen mukaan työturvallisuusvastuu on ollut yhtiön vastuuhenkilöllä ja että aliurakoitsijan työntekijät työskentelivät tämän vastuuhenkilön työnjohdon alaisina (s. x). Työntekijöiden kärkimies (vastaaja) ja asianomistaja olivat käyttäneet valjaidensa lantiolenkissä nauhalenkkejä, jotka olivat ohjeistuksen vastaisia (s. 6). Kärkimies oli havainnut asianomistajan puutteellisen varustuksen ja kehottanut häntä noutamaan puutteellisen turvaköyden. Asianomistaja ei ollut turvaköyttä noutanut, mutta siitä huolimatta työ pylväällä oli aloitettu.
AVl:n lausunnon mukaan työmaapäällikkö on pitkäaikaisen kokemuksensa ansiosta ollut työmaalla keskeinen henkilö työturvallisuusvastuun kannalta. Hän partioi jatkuvasti laajalla työmaa-alueella (s. x). Toisaalta urakkasopimuksen ja käytännön työtehtävien perusteella ’’voitaneen katsoa” vastaajalla olleet työnjohtovaltaa ja työnantajan edustajan asema. Putoamissuojauksen laiminlyöntien ja riskialttiin työtavan osalta kyse on ollut sellaisesta vaaratekijästä, jonka poistaminen on ollut em. työnjohdon edustajien tehtävänä ja heidän toimivallassaan. Työsuojeluviranomaisen käsityksen mukaan työmaapäälliköllä ja etenkin asennustyöhön osallistuvalla ja työnjohdollisessa asemassa olevalla aliurakoitsijan tiiminvetäjällä (vastaaja) on tässä tapauksessa ollut suurimmat vaikutusmahdollisuudet välttää työtapaturma (s. x).
Vastaaja sekä todistajat kaikki yhdenmukaisesti kertoneet, että työporukka oli nimennyt vastaajan porukan kärkimieheksi (työnjohtaja, esimies, foreman, ”jefe de equipo”), koska hän oli kokenein työntekijä. Vastaajan tehtävänä oli huolehtia, että työ edistyy esimerkiksi määräämällä, mikä porukka menee aamulla työhön millekin pylväälle ym. työn konkreettiset jakamiset ja järjestelyt. Vastaajan tehtävänä oli myös raportoida työn edistymisestä työnantajalleen ja ilmoittaa tehdyt työtunnit. Muutoin vastaaja oli tavallisen työntekijän asemassa eli hän teki samaa asennustyötä kuin muutkin ja ilmeisesti samalla palkalla.
Vastaaja ei puhunut englantia.
X, joka on kertonut olevansa aliurakoitsijana toimineen yhtiön markkinointijohtaja, ei ole osannut vastata kysymykseen, kuka oli ollut asianomistajan esimies. Vastaaja ei ollut ’’virallinen” esimies. Yhtiön edustaja oli Italiassa, Suomessa yhtiöllä ei ollut edustajaa. X:llä ei ole ollut tietoa, että yhtiö olisi delegoinut työturvallisuusvastuuta vastaajalle. Vastaajan mukaan hänen esimiehensä oli ollut x.
Projektipäällikkö on korostanut, että viime kädessä jokainen työntekijä on vastuussa siitä, että noudattaa ’’aina kiinni”-periaatetta. Kaikki työntekijät olivat allekirjoittaneet turvallisuuslomakkeen, minkä lisäksi hän oli antanut työturvallisuusohjeita myös suullisesti. Hänen yhteyshenkilö työporukkaan oli ollut vastaaja, joka oli ollut porukan työnjohtaja ja valvoja (supervisor). Työporukka oli itse nimennyt vastaajan edustajakseen, koska hän oli ollut kokenein työntekijä. Vastaaja oli antanut porukalle työohjeita. Työn riskien arviointi oli työporukan tehtävä, ja jos työssä oli havaittu vaaratekijä, jokaisen työntekijän velvollisuutena oli keskeyttää työ. Päällikön mukaan hän oli ylin työturvallisuushenkilö, mutta vastaajan velvollisuutena oli huolehtia, että työntekijät noudattavat ’’aina kiinni”-periaatetta. Noin viikkoa ennen tapahtumaa hän oli antanut asianomistajalle suullisen varoituksen, koska hän ei ollut käyttänyt kypärää eikä suojalaseja.
Turvallisuusvalvoja on kertonut, että työporukasta vastaaja oli nimetty ’’kärkimieheksi”, mutta kenen taholta tai kuinka, hän ei tiedä. Luotolan mukaan vastaaja valvoi oman ryhmänsä työskentelyä, sisältäen työaikaisen työturvallisuuden seurannan, ja hän ja y valvoivat enemmän toista ryhmää. Hän oli nähnyt espanjankielisen lomakkeen, jossa vastaaja oli nimetty tiiminsä vetäjäksi. Hän oli kommunikoinut muidenkin kuin vastaajan kanssa eli sen kanssa, joka oli kulloinkin ollut pylvään vieressä.
Näytön arviointi ja johtopäätös
Näytön perusteella on tullut selväksi, että vastaaja on ollut työporukan ’’kärkimies”, jonka päätehtäviin on kuulunut huolehtia käytännön työn edistymisestä ja raportoida siitä Espanjaan työnantajalleen. Työturvallisuusvastuun delegointi vastaajalle olisi voinut tapahtua esimerkiksi urakointisopimuksessa, jos se olisi mainittu siellä yksiselitteisesti ja vastaaja olisi sen hyväksynyt. Kuitenkin näyttämättä on jäänyt, että vastaaja olisi ollut mukana sopimuksen tekemisessä tai ollut edes tietoinen siitä sopimusehdosta, että hänet on nimetty ’’site manageriksi”. Vähintään tästä on jäänyt varteenotettava epäily.
Vastaajan työnjohdollinen toiminta työmaalla on viitannut siihen, että hänellä saattaisi olla myös työturvallisuusvastuuta työporukan toiminnasta. Näin ainakin todistajat ovat tulkinneet, ja myös AVI:n raportti ja lausunto tukevat tätä tulkintaa. Toisaalta vastaajan ja espanjalaisten todistajien kertomukset viittaavat siihen, että vastaajalle ei ollut delegoitu työturvallisuusvastuuta.
On selvää, että yhtiö oli delegoinut vastaajalle työnjohdollista valtaaja vastuuta, mikä on ollut
välttämätöntä työn tekemisen kannalta. Vaikka työnantajan direktio-oikeus ja työturvallisuutta koskeva vastuu voi olla joissain tilanteissa vaikea erottaa toisistaan, käräjäoikeus katsoo, että direktio-oikeus ei automaattisesti sisällä työturvallisuusvastuuta. Pelkästään se, että olennainen osa työstä tapahtuu korkealla eli vaarallisessa paikassa, ei merkitse, että direktio-oikeus sisältäisi työturvallisuusvastuun. Edellä mainitut lain esityöt puoltavat sitä tulkintaa, että työporukan kärkimies, vaikka hänellä olisikin direktio-oikeus muihin työntekijöihin nähden, voi olla työturvallisuusvastuussa vain poikkeuksellisesti.
Käräjäoikeus toteaa, että yhtiön työntekijöiden tai AVI.n käsitykset vastaajan työturvallisuusvastuusta eivät riitä syyksilukevaan tuomioon. Näyttämättä on jäänyt, että aliurakoitsijana toiminut yhtiö, vaikka onkin delegoinut vastaajalle työnantajan direktio-oikeutta, olisi riittävän tarkasti delegoinut vastaajalle myös työturvallisuusvastuun.
Onnettomuuden edeltävät tapahtumat
Seuraavaksi käräjäoikeus harkitsee sitä, olisiko vastaajalle kuitenkin syytä asettaa työturvallisuusvastuu sen vuoksi, että onnettomuutta edeltävät tapahtumat olisivat sitä vaatineet. Erityisesti on pohdittava sitä, oliko vastaaja havainnut asianomistajan työturvallisuuspuutteet ja olisiko hänen pitänyt keskeyttää työ.
Onnettomuus on johtunut siitä, että asianomistaja ei ollut noudattanut ’’aina kiinni”-periaatetta
työskennellessään korkealla. Sekä asianomistajan että vastaajan varusteissa on ollut tiettyjä puutteita.
Vastaaja on kertonut, että ennen onnettomuutta asianomistaja oli unohtanut valjaansa ja putoamisen estävät koukut autoon, jolloin vastaaja oli kehottanut asianomistajan noutamaan ne. Vastaajan käsityksen mukaan näin oli tapahtunut, ja sitten he olivat nousseet pylvääseen töihin, vastaaja ensin, asianomistaja perässä. Vastaaja ei ollut ylhäällä havainnut mitään erityistä ensimmäisen työvaiheen aikana eikä hän ollut nähnyt, kuinka asianomistaja oli sitten pudonnut.
Todistaja on kertonut olleensa alhaalla, mutta kohta menossa ylös, kun asianomistaja oli pudonnut. Hänen kertomuksesta ei ilmene, että vastaaja olisi havainnut jotain työturvallisuuspuutteita asianomistajassa.
Käräjäoikeus pitää ymmärrettävänä ja uskottavana, että vastaaja on keskittänyt huomionsa ensisijaisesti omaan työhönsä eikä asianomistajan toimintaan ylhäällä. Samoin käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että onnettomuutta edeltävät seikat olisivat perustaneet vastaajalle erityisen velvollisuuden huolehtia siitä, että asianomistaja noudattaa ’’aina kiinni”-periaatetta. Asianomistaja oli hyvin kokenut työntekijä, kuten kaikki muutkin. Näin ollen syytteet on myös tällä perusteella hylättävä.