• Henrik Pirhonen

Ihmiskauppa


Rikoslain mukaan, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla, erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai ottamalla vastaan sellaisen korvauksen ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi, on tuomittava ihmiskaupasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.


Teon määritelmään kuuluu kolme osa-aluetta: keinot, tavat ja tarkoitus. Jos uhri on alle 18-vuotias, ei lain mainitsemia keinoja edellytetä, vaan tarkoituksen ja tekovana täyttyminen riittää tekijän tuomitsemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 18-vuotiasta ei tarvitse käyttää hyväksi, painostaa, erehdyttää tai ”ostaa”, jotta tunnusmerkistö täyttyy. Jos uhri taas on täysi-ikäinen, on tekijän käytettävä jotain mainituista keinoista, jotta tunnusmerkistö täyttyy.


Ihmiskaupan keinot


Ensimmäinen keino on turvattoman tilan tai riippuvaisuuden hyväksikäyttö taikka painostus. Turvaton tila tai riippuvaisuus voi johtua monesta eri tekijästä, esimerkiksi iästä, sairaudesta, pakolaisuudesta, taloudellisesta asemasta tai muusta sen kaltaisesta. Painostaminen taas yleensä liittyy siihen, että tekijä on uhriin nähden paremmassa asemassa jossain suhteessa. On vaikea painostaa toinen ihminen johonkin, jos minkäänlaista yliotetta ei ole. Toinen keino on erehdytys tai erehdyksen hyväksikäyttö. Erehdyttäminen tarkoittaa yleensä valehtelua. Esimerkiksi uhrille voidaan valehdella, että tälle on luvassa hyvä työpaikka, tai kansalaisuus. Erehdyksen hyväksikäyttö taas tarkoittaa sitä, että tekijä ei itse aiheuta erehdystä, mutta huomaa uhrilla olevan väärää tietoa jostain seikasta ja jättää väärän tiedon oikaisematta.


Kolmas ja neljäs keino vastaavat sitä, millaiseksi ihmiskauppa usein mielletään, eli ihmisiä ostetaan ja myydään kuin tavaraa. Ihmiskaupasta tuomitseminen ei siis todellisuudessa edellytä sitä, että ihmisiä todellisuudessa myydään tai ostetaan rahalla. Keinot edellyttävät sitä, että uhri on tekijän määräysvallassa, eli käytännössä hallinnassa.


Ihmiskaupan tekotavat


Ihmiskaupan tekotavoiksi laki mainitsee määräysvaltaan ottamisen, värväämisen, luovuttamisen, kuljettamisen ja majoittamisen. Määräysvaltaan ottaminen tarkoittaa sitä, että tekijä saa tosiasiallisen mahdollisuuden päättää uhrin toiminnasta. Värvääminen taas on houkuttelua tai mahdollisuuden tarjoamista. Itse värvääminen tapahtuu, kun uhri suostuu mahdollisuuteen. Ihmiskaupan yritys on kuitenkin kriminalisoitu, joten jo pelkkä ehdottaminen riittää tunnusmerkistön täyttymiseen, vaikka uhri heti kieltäytyisikin. Luovuttaminen on suhteellisen yksiselitteinen käsite, ja se voi tapahtua joko määräysvaltaa käyttävän tekijän tai kolmannen tahon toimesta. Kuljettaminen taas viittaa uhrin siirtämiseen. Majoittaminen tarkoittaa käytännössä paikan tarjoamista. Tekijältä ei edellytetä, että hänellä olisi määräysvalta uhriin.


Ihmiskaupan tarkoitus


Jo lueteltujen tapojen ja keinojen lisäksi ihmiskaupasta tuomitseminen edellyttää tiettyä laissa mainittua tarkoitusta teolta. Tarkoituksia on neljä; tarkoitus saattaa uhri seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön, muuhun ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksen poistamiseksi.


Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä tarkoitus viittaa paritukseen, eli tarkoituksena on saattaa uhri parituksen kohteeksi. Paritukseen henkilö voi syyllistyä tarjoamalla tilan, jossa seksuaalinen teko tapahtuu korvausta vastaan, majoittamalla tekoon ryhtyvää vakiintuneena osana liiketoimintaa, välittämällä yhteystietoja tai markkinoimalla muuten tekoon ryhtyvää, käyttämällä jollain muulla tavalla hyväksi henkilön ryhtymistä tekoon tai viettelemällä jonkun tekoon. Pohjimmiltaan kyse on siis ihmiskaupan tarkoituksena uhrin pakottamisesta seksin myymiseen.


Toinen ihmiskaupan tarkoitus on pakkotyö. Pakkotyö tarkoittaa työtä, josta maksetaan liian vähän palkkaa, tai palkkaa ei makseta ollenkaan. Palkan vähäisyydeltä edellytetään lähtökohtaisesti tiettyä vakavuutta. Siten euron alle työehtosopimuksessa vahvistetun minimipalkan maksaminen tunnilta ei lähtökohtaisesti täytä pakkotyön määritelmää. Toisaalta pakottaminen on yksi pakkotyön tunnusmerkeistä, joten palkan suuruudelle ei tule antaa liikaa merkitystä.


Kolmas tarkoitus käsittää muuta ihmisarvoa loukkaavat olosuhteet. Nämä voivat olla lähtökohtaisesti millaisia olosuhteita vain, jos ne tulkitaan ihmisarvon vastaisiksi. Tavanomainen esimerkki on kerjääminen. Ihmiskauppaa tapahtuu laajasti juuri kerjäämistarkoitukseen, eli uhri pakotetaan kerjäämään. Myös pakottaminen rikoksiin voi täyttää tunnusmerkistön.


Viimeinen laissa mainittu tarkoitus on elinten tai kudosten poistaminen. Ihmisen elimet ovat tuhansien eurojen arvoisia, ja joitain elimiä voidaan poistaa ihmisen henkeä vaarantamatta. Tarkoitus on lähtökohtaisesti yksiselitteinen.


Ihmiskaupan yritys ja tahallisuus


Ihmiskaupan tunnusmerkistö tapahtuu suhteellisen aikaisessa vaiheessa, jos katsotaan tyypillistä tekoketjua. Yleensä ihmiskaupassa useat eri tahot syyllistyvät ihmiskauppaan yhden uhrin kohdalla. Silti teko on rangaistava myös yritykseksi jäädessään. Esimerkkejä teoista, jotka ovat jääneet yrityksen tasolle on esimerkiksi tarjouksen tekeminen ihmisestä ja värväämisen yritys eli houkuttelu ihmiskauppaan.


Kuten rikokset yleensäkin, ihmiskaupasta tuomitseminen edellyttää tahallisuutta. kyse on korostetusta tahallisuudesta, koska teon tunnusmerkistö edellyttää erityistä tarkoitusta teolta. Mahdolliset tarkoitukset on lueteltu ylempänä olevassa kappaleessa.


Törkeä ihmiskauppa ja orjuus


Rikoslain mukaan, jos ihmiskaupassa käytetään perusmuotoisessa ihmiskaupassa tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta, aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä, rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt, tai rikos tehdään osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ihmiskaupasta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan myös se, joka alistaa toisen orjuuteen tai pitää toista orjuudessa, kuljettaa orjia tai käy kauppaa orjilla, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä. Yritys on rangaistava.


Teolla on siis neljä ankaroittamisperustetta, joiden käsillä ollessa teko tuomitaan törkeänä, jos teko on myös kokonaisuudessaan arvioiden törkeä. Orjuuteen liittyvä mainita voidaan tulkita viidenneksi ankaroittamisperusteeksi. Orjuuden käsite on määritelty vuoden 1927 orjuutta koskevassa yleissopimuksessa. Orjuus on sellaisen henkilön tila tai olosuhde, joka on omistusoikeuden tai siihen liittyvän oikeuden kohteena. Orjuuteen liittyvä mainita laissa on siis oma tekonsa, eikä siinä viitata ihmiskaupan perusmuotoon, toisin kuin neljässä ensimmäisessä ankaroittamisperusteessa.


Mikä tekee ihmiskaupasta törkeän?


Ensimmäinen ankroittamisperuste koskee väkivaltaa, uhkausta ja kavaluutta. Väkivalta ja sen uhkaus ovat lähtökohtaisesti yksiselitteisiä käsitteitä. Kavaluus taas viittaa erehdyttämiseen. Se on perusmuotoisen ihmiskaupan erehdyttämisen vakavampi muoto, eli käytännössä valehtelua. Ankaroittamisperuste koskee siis teon keinoja, ei muotoa tai tarkoitusta.


Toinen ankroittamisperuste on vakavan ruumiinvamman, sairauden, hengenvaarallisen tilan tai tuntuvan kärsimyksen aiheuttaminen. Käsitteet ovat lääketieteellisiä, ja niiden tulkintaan voidaan hakea apua törkeästä pahoinpitelystä. Sairaus ja kärsimys voivat olla fyysisiä tai henkisiä. Esimerkiksi pahojen traumojen jääminen uhrille voi täyttää ankaroittamisperusteen. Ankaroittamisperuste koskee siis teon seurauksia.


Kolmas peruste koskee uhrin tilaa, ennen syntyneitä seurauksia. Alaikäisyys täyttää perusteen automaattisesti, mutta teon arvioiminen kokonaisuutena törkeäksi on vielä edellytyksenä tuomion antamiseen. Alaikäisyyden sijasta kyse voi olla puolustuskyvyn olennaisesta heikentymisestä, esimerkiksi iästä tai sairaudesta.


Neljäs peruste koskee järjestäytynyttä rikollisuutta. Teon tekeminen osana järjestäytynyttä rikollisryhmää tekee siitä törkeän. Rikoslaki määrittelee järjestäytyneen rikollisryhmän vähintään kolmen henkilön muodostamaksi koossa pysyväksi rakenteeltaan jäsentyneeksi yhteenliittymäksi, joka toimii yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.


Jos tarvitse lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.


Rikoslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L6

7 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki