Kalastusrikos
Se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää kalastuksessa räjähdyksellä tai muulla tavoin aikaansaatua painetta taikka ampuma-asetta tai sähkövirtaa, voi syyllistyä kalastusrikokseen. Myös henkilö, joka kalastaa huomattavassa laajuudessa vastoin kalastuslain tai sen nojalla annettua kalojen tai rapujen rauhoitusta, pyydyksiä, pyynnin harjoittamista, pyyntikieltoa, pyyntirajoitusta tai kalojen tai rapujen alamittaa koskevaa säännöstä tai yleistä yksittäistapausta koskevaa määräystä, voi syyllistyä kalastusrikokseen. Kalastusrikoksesta voidaan tuomita rangaistukseen myös se, joka luvattomasti kalastuslain vastaisesti istuttaa tai siirtää vesialueelle kala- tai rapulajia tai niiden kantaa, jota siellä ei ennestään ole siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa tai vahinkoa kalakannalle tai kalavedelle. Rangaistuksena tekijä on tuomittava, jollei teosta säädetä muualla laissa ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Myös tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.
Kalastusrikokseen voi syyllistyä siis kolmella eri tekotavalla. Ensimmäisessä tekotavassa on kyse tietyn kielletyn välineen tai menetelmän käyttämisestä. Toisesta tekotavasta on kyse, kun kalastetaan vastoin kalastuslain eräitä säännöksiä tai yleistä tai yksittäistapausta koskevaa määräystä. Näitä määräyksiä antaa maa- ja metsätalousministeriö, ja niissä on usein yksityiskohtaisia määräyksiä eri kalalajien pyyntiä koskevista rajoituksista. Viimeinen tekotapa koskee kalastuslain vastaista istutusta taikka kala- tai rapulajin siirtämistä. Tämän tekotavan kohdalla rikosvastuu on kytketty abstraktia vaaraa kalakannalle tai kalavedelle koskevaan vaatimukseen.
KKO 2006:70
"Tapauksessa A, jonka elinkeinotoimintaan kuului opastettujen kalastusretkien järjestäminen, oli kolmen asiakkaansa kanssa harjoittanut viehekalastusta noin 20 minuutin ajan toisen vesialueella siten, että heillä kullakin oli ollut yksi vapa ja viehe käytössään. A:n toimintaa pidettiin kalastuslain 8§ 1 momentissa tarkoitettuna järjestettynä tilaisuutena, jolloin viehekalastukseen tarvitaan kalastusoikeuden haltijan lupa. "
Metsärikos
Se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo suojametsäaluetta tai suoja-aluetta koskevaa metsälain säännöstä taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, voi syyllistyä metsärikokseen. Metsärikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan vahingoittaa metsän hoito- tai käyttötoimenpiteellä ympäristöstään selvästi erottuvaa metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista elinympäristöä metsälain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehdon vastaisesti. Rangaistavuuden edellytyksenä tällöin on, että teko on omiaan vaarantamaan kyseisen elinympäristön ominaispiirteiden säilymistä. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Teon vakavuutta tulee arvioida objektiivisin kriteerein ottamalla huomioon muun muassa hakkuun laajuus ja sen taloudellinen merkittävyys. Koska metsälain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä, otetaan huomioon keskimääräisen hakkuun koko ja sen keskimääräinen arvo, kun arvioidaan metsälain vastaisten tekojen vakavuutta. Suojametsäalueella teon vakavuus tulee arvioitavaksi suhteessa suojametsäalueen perustamisen tarkoitukseen, eli metsänrajan alenemisen estämiseen. Huomioon otetaan hakkuualueen laajuus ja hakkuutapa. Hakkuualueen sijainti ilmastoltaan epäedullisessa osassa suojametsäaluetta voi vaikuttaa teon vakavuuteen. Suoja-alue on aina alaltaan pieni, joten jo melko vähäinenkin hakkuu voi vaarantaa metsän säilymisen, minkä takia tällaista tekoa harvoin voidaan pitää vähäisenä.
Metsärikoksissa vastuun kohdentuminen voi tulla ongelmaksi. Epäselvää voi olla, kuka on viime kädessä vastuussa hakkuista. Esiin voi nousta myös kysymys siitä, vastaako hakkuusta metsänomistaja puun myyjänä, vai leimikontekijä, joka merkitsee hakattavan alueen maaston. Vastuussa voi periaatteessa olla myös välittömän hakkuutyön toteuttaja, kuten metsäkoneenkäyttäjä tai puun ostaja, kuten esimerkiksi metsäyhtiö. Rikossäännös on suhteellisen avoin, mistä johtuen kysymys vastuutahosta ei ole ennalta selvä. Metsälain vastuusäännöstö antaa kuitenkin puitteet vastuukysymysten tarkastelulle. Metsälain mukaan metsän hakkuusta vastaa metsän hakkaaja. Jos metsänhakkuusopimukseen on liitetty hakkuun toteutusta ohjaava leimikkosuunnitelma, vastaa leimikkosuunnitelman tekijä siitä, että leimikkosuunnitelma on lain mukainen. Metsälain nojalla metsän uudistamistoimenpiteistä puolestaan vastaa maanomistaja. Metsälaissa on myös säännös siitä, kenen velvollisuutena on tehdä hakkuusta, uudistushakkuusta tai muusta ilmoitettavasta käsittelystä metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus.
Metsälain vastuun kohdentamista koskevien säännösten nojalla lainvastaisesta toiminnasta voi olla vastuussa usea taho. Myös solmituilla sopimuksilla on merkitystä silloin, kun harkitaan vastuutahoja. Puukauppaa tehdään yleensä pystykauppana tai hankintakauppana. Yleisempää on pystykauppa, joka merkitsee hakkuuoikeuden luovutusta puun ostajalle. Hankintakaupassa taas myyjä leikkaa leimikon ja luovuttaa puutavaran ostajalle sovitulla tavalla. Pystykauppa tehdään tavanmukaisesti valmiiksi merkitystä leimikosta. Hakkuutapoja on myös olemassa useita erilaisia.
Metsälaissa on säännökset metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Metsälaissa määritellään suojaa saavaksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi muun muassa lähteiden ja purojen välitön lähiympäristö. Metsänhoitotoimenpiteellä ei saa muuttaa tällaisen erityisen luontokohteen ominaisluonnetta. Jotta menettely olisi rikoslain metsärikosta koskevan säännöksen nojalla rangaistavaa, edellytyksenä on, että erityisen tärkeää elinympäristöä vahingoitetaan tavalla, joka on omiaan vaarantamaan kyseisen elinympäristön ominaispiirteiden säilymistä. Elinympäristön säilymisen kannalta tätä vähäisemmät teot rajautuvat metsärikoksen soveltamisalan ulkopuolelle, mutta voivat tulla rangaistaviksi metsärikkomuksina. Kyseessä olevan tärkeän luontokohteen tulee olla selvästi erottuva.
Viranomaiset pyrkivät kartoittamaan erityisen tärkeät luontokohteet mahdollisimman kattavalla tavalla. Kartoitus on käytännössä välttämätön edellytys niiden suojaamiselle. Etenkin talvikaudella hakkuita toteuttaessa voi leimikontekijän tai puunkorjuun suorittajan olla vaikea havaita jonkin metsälaissa mainitun erityisen tärkeän elinympäristön sijaitsevan juuri kyseisellä hakkuualueella. Maanomistajia on kuitenkin yleensä informoitu löytyneistä kohteista, joita on noin 100 000.
Metsälaissa on lueteltu joukko metsälain velvoitteita, joiden rikkomisesta seuraa vastuu metsärikkomuksesta. Metsärikkomus edellyttää syyksiluettavuuden asteena ainoastaan huolimattomuutta. Sen sijaan metsärikoksen rangaistavuus edellyttää törkeää huolimattomuutta säännösten tai määräysten rikkomisen kohdalla, ja tahallisuutta metsän elinympäristön vahingoittamisen kohdalla. Metsälain erillisen säännöksen nojalla myös hakkuun estäminen on rangaistavaa. Tällöin vastuuseen riittää, että hakkuu estyy hakkuualueella oleskelun vuoksi, joten mitään fyysistä hakkuun estämistä ei vaadita. Rangaistavuus kuitenkin edellyttää estämistarkoitusta.
KKO 2009:47
"Tapauksessa metsän hakkuuta vastustaneet luontoaktivistit olivat hakkuun käynnissä ollessa oleskelleet hakkuualueella ja sen läheisyydessä. Tapauksessa oli kysymys siitä, olivatko he menettelyllään syyllistyneet metsälain 18a§:ssä säädettyyn metsän hakkuun estämiseen. Kysymys oli lisäksi rikoskumppanuudesta. "
Laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen
Se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tutkii tai hyödyntää Etelämantereen ympäristönsuojelusta annetussa laissa tarkoitettua Etelämanneralueella olevaa mineraaliesiintymää muutoin kuin osana tieteellistä tutkimusta, voi syyllistyä laittomaan Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoamiseen. Laittomasta Etelämantereen mineraaliesiintymään kajoamisesta tuomitaan myös se, joka tahallaan etsii Etelämanneralueella olevaa mineraaliesiintymää muutoin kuin osana tieteellistä tutkimusta. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Etelämantereen ympäristönsuojelusta on annettu oma lakinsa, joka perustuu keskeisiltä osin kansainvälisoikeudellisiin suojeluvelvoitteisiin. Laitonta Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoamista koskeva rangaistussäännös siirrettiin uudistettuna rikoslakiin viimeisimmän lainuudistuksen yhteydessä.
Puutavararikos
Se, joka puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisesta puutavarasta valmistettuja puutuotteita, voi syyllistyä puutavararikokseen. Rangaistuksena tekijä on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, puutavararikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Puutavararikoksen kriminalisoinnilla on liityntä EU:n toimenpiteisiin suojata metsiä luonnon monimuotoisuutta uhkaavilta laittomilta hakuilta. EU:n puutavara-asetuksen myötä tuli aiheelliseksi säätää kansallisesti asiasta oma lakinsa, laki puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta. Myös kyseisessä laissa on annettu täydentäviä rangaistussäännöksiä.
Mikäli kaipaat apua luonnonvararikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin rikoslakimiehiimme.
Rikoslaki (39/1889) Luku 48a
Kalastuslaki (379/2015)
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kalastuslaki
Metsälaki (1093/1996)
KKO 2006:70
KKO 2009:47
Laki Etelämantereen ympäristönsuojelusta (28/1998)
Laki puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta (897/2013)