Luonnonvararikokset
Luonnonvararikoksia koskeva rikoslain 48a luku lisättiin rikoslakiin vuonna 2002 lakiuudistuksella, jossa rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttujen periaatteiden mukaisesti vankeusuhkaiset kriminalisoinnit metsästyslaista, kalastuslaista ja metsälaista siirrettiin rikoslakiin. Erityislainsäädäntöön jätettiin sakonuhkaisia rikkomusluonteisia kriminalisointeja. Luonnonvararikokset ovat osa luonnonvaraoikeutta, jossa painottuu luonnon talouskäytön näkökulma. Metsästystä, kalastusta ja metsiä koskeva lainsäädäntö määrittelee ja jakaa luonnonvarojen käyttöä koskevat oikeudet ja sääntelee niihin liittyviä taloudellisia suhteita.
Taloudellisen hyötykäytön rinnalle ovat luonnonvaraoikeudessa nousseet ekologiset, luonnon kestävään käyttöön liittyvät periaatteet. Siten luonnonvarojen käytön sääntely on osa ympäristönsuojelulainsäädäntöä. Metsästys on nykyään lähinnä luonnon virkistyskäyttöön perustuvaa harrastustoimintaa. Metsästyksellä säädellään lisäksi riistaeläinten kantoja. Metsästyksen sääntelyn perusperiaatteena on kestävä käyttö. Metsästys ei saa aiheuttaa riistaeläinkannan häviämistä tai vaarantumista. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista sekä niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tällaisia rauhoitusaikoja on säädetty yli 20:lle eläinlajille. Jotkin eläinlajit, kuten karhu, saukko, ilves ja ahma, ovat kokonaan rauhoitettuja.
Kalastuslain tavoitteena on järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu. Lakia täydentävät säännökset annetaan kalastuksesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa. Kalastuslainsäädännöllä säännellään virkistys-, kotitarve- sekä ammattikalastusta. Ammattikalastajista pidetään lisäksi rekisteriä. Rikesakkorikkomuksista annetun lain mukaan kalastonhoitomaksua koskevasta rikkomuksesta voidaan määrätä 100 euron sakko. Rikesakon määrää poliisi, rajavartiomies tai Metsähallituksen erävalvontaa koskevan lain nojalla myös erätarkastaja, jos kyse on valtion maista.
Metsälain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Metsien tulee antaa kestävästi hyvä tuotto samalla kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään. Aikaisemmin metsälainsäädännössä oli varsin laajasti käytössä hallinnollisiin rauhoituspäätöksiin perustuneita sanktioita. Metsälain uudistuksen yhteydessä tämä järjestelmä korvattiin normaalilla rikosoikeudellisella sanktioinnilla. Metsäkeskukset hoitavat lain määräämiä viranomaistehtäviä, joihin lukeutuu muun muassa metsärikosten ja metsärikkomusten ilmoittaminen syyttäjälle syytteen nostamista varten.
Metsästysrikos
Se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti metsästää käyttäen metsästyslaissa kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää taikka vastoin metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta, voi syyllistyä metsästysrikokseen. Lisäksi se, joka metsästää vastoin metsästyslain tai sen nojalla annettua riistaeläimen rauhoitusta tai metsästyskieltoa tai –rajoitusta tai kiintiöitä koskevaa säännöstä tai määräystä taikka ilman pyyntilupaa, hirvieläimen pyyntilupaa tai poikkeuslupaa tai aiheuttaa metsästäessään vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle taikka rikkoo yleisen turvallisuuden vuoksi annettua metsästystä koskevaa kieltoa tai rajoitusta, voi syyllistyä metsästysrikokseen. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Metsästysrikosta koskevaan säännökseen on kerätty moitittavimpia metsästykseen liittyviä rangaistavia tekoja. Metsästyslaissa on säännös moottoriajoneuvon käyttöä koskevasta rajoituksesta metsästyksessä. Riistaeläintä ei saa esimerkiksi pyyntitarkoituksessa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä. Kielletyistä pyyntivälineistä ja –menetelmistä on säännökset metsästyslaissa. Kiellettyä on esimerkiksi räjähteiden ja sähkölaitteiden käyttö metsästyksessä. Metsästyslaissa säädetään riistaeläinten rauhoittamisesta ja erilaisten vastaavien metsästyksen rajoittamiseksi annettavien määräysten antamisesta sekä kieltojen asettamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa kyseiset määräykset. Niissä on usein yksityiskohtaisia määräyksiä eri eläinlajien pyyntiä, kuten myönnettäviä pyyntilupia, koskevista rajoituksista. Pyyntilupia voivat antaa riistanhoitopiirit.
KKO 2016:95
"Tapauksessa A ja B olivat olleet metsästämässä. Tällöin A:n koira oli haukkunut maastossa löytämäänsä aukkoa ojanpenkassa. Tapahtuma oli tallentunut koiran kaulapannan videokameralla. A ja B olivat koirineen palanneet maastoon ja menneet tarkastamaan paikan yksitoista päivää myöhemmin. Paikalla oli ollut karhun talvipesä. Pesästä herännyt karhu oli hyökännyt A:n ja B:n kimppuun, jolloin he olivat ampuneet sen. Tapauksessa oli kysymys siitä, olivatko A ja B syyllistyneet metsästysrikokseen tai törkeään metsästysrikokseen. "
Törkeä metsästysrikos
Jos metsästysrikoksessa rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä, tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä, voi tekijä syyllistyä törkeään metsästysrikokseen. Lisäksi edellytetään, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistuksena tekijä voidaan tuomita vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Metsästysrikoksen törkeän tekomuodon kohdalla edellytetään, että metsästysrikoksen perustunnusmerkistö täyttyy, minkä lisäksi vähintään yhden ankaroittamisperusteen tulee täyttyä ja lisäksi rikoksen tulee olla myös kokonaisarvostelun perusteella törkeä. Tietynlaiset pyyntiraudat, jotka eivät tapa heti, ovat kiellettyjä pyyntivälineitä niiden eläimelle aiheuttaman kivun ja kärsimyksen takia. Näiden kiellettyjen pyyntivälineiden tai pyyntimenetelmien käyttö tavalla, joka osoittaa erityistä raakuutta tai julmuutta, voi toteuttaa ankaroittamisperusteen. Teon törkeyttä voi osoittaa esimerkiksi pitkäaikaista kärsimystä aiheuttava teko, kuten riistaeläimen pyyntilaitteen tarkastamatta jättäminen tai vaahtomuovipallojen käyttö syöttinä. Erityistä raakuutta voi osoittaa myös esimerkiksi eläimen näännyttäminen ajamalla sitä takaa pitkän aikaa tai sen tappaminen moottorikelkalla yliajamalla, jollei se kuole heti.
Rikoslaissa on säädetty myös eläinsuojelurikoksesta. Eläinsuojelurikos koskee kärsimyksen, kivun tai tuskan aiheuttamista eläimelle. Metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistöt ovat joiltakin osin päällekkäiset. Jos teko täyttää metsästysrikoksen ja eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistöt samanaikaisesti, voidaan tekijä tuomita molemmista rikoksista. Oikeuskäytännössä on tuomittu sekä metsästysrikoksesta että eläinsuojelurikoksesta esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa eläin on – vastoin metsästyslaissa säädettyä moottorikäyttöisen kulkuneuvon käytön rajoitusta – tapettu erityistä kipua, kärsimystä ja tuskaa aiheuttamalla. Jos metsästysrikos on tekotavan raakuuden ja julmuuden perusteella törkeä, eläinsuojelurikosta koskevaa säännöstä ei sovelleta tämän ohella.
Yksi ankaroittamisperusteista on se, jos metsästysrikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä. Esimerkiksi yhdellä kertaa laittomasti metsästettyjä hirvieläimiä suuri määrä voi olla neljä tai viisi yksilöä, kun taas metsäkanalintujen kohdalla vastaava joukko ei vielä muodosta suurta määrää, vaan edellytetään useampi yksilö. Huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelua osoittaa taas esimerkiksi laittomasti metsästettyjen riistaeläinten korkea kaupallinen arvo tai se, että saaliille on järjestetty valmiiksi myyntikanavat. Jo yhdenkin erityisen arvokkaan riistaeläimen, kuten esimerkiksi karhun, laiton metsästäminen voi olla jo osoitus huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelusta. Huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu edellyttää käytännössä sitä, että laittomasti pyydetty saalis on tarkoitettu myytäväksi eteenpäin. Ankaroittamisperuste ei siis täyty, jos saalis pidetään omassa kotitaloudessa.
Erityistä suunnitelmallisuutta voi osoittaa esimerkiksi tutkimusta varten seurantalaitteella pannoitetun eläimen laiton järjestelmällinen seuranta metsästystarkoituksessa, laiton haaskalla pyynti tai laittoman saaliin kaupallisten jakelukanavien järjesteleminen. Myös se, että rikoksen ilmitulon varalta on tehty kiinnijäämisen estäviä järjestelyitä, esimerkiksi moottorikelkan telan tai suksien vaihtaminen, voi olla osoitus erityisestä suunnitelmallisuudesta. Lisäksi esimerkiksi usean rikoksentekijän yhteistoiminta voi olla merkki erityisestä suunnitelmallisuudesta. Metsästysrikos arvioidaan törkeäksi myös silloin, jos rikoksessa tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Näitä eläimiä pidetään luonnonsuojelun kannalta erityistä suojeluarvoa nauttiviksi. Ankaroittamisperusteen soveltamisen edellytyksenä on, että eläin on tapettu. Jos eläintä vasta houkutellaan tai jäljitetään, ei voida soveltaa tätä ankaroittamisperustetta.
Mikäli kaipaat apua luonnonvararikoksiin liittyen, ota yhteyttä osaaviin rikoslakimiehiimme
Rikoslaki (39/1889) Luku 48a
Metsästyslaki (615/1993)
Kalastuslaki (379/2015)
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150379?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kalastuslaki
KKO 2016:95