VAPAUTTAVA TUOMIO - TÖRKEÄ KIRJANPITORIKOS JA TÖRKEÄ VEROPETOS

Meidän toimistomme rikoslakimies oli puolustamassa toista vastaajaa, kun käräjäoikeus hylkäsi syytteet vakavista talousrikoksista. Alla on tuomio sekä tässä Helsingin Sanomien juttu aiheesta: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008868064.html

Tämä asia voitettiin hyvällä asianajolla sekä hyvällä rikoslakimiesten yhteistyöllä. Asiassa laadittiin hyvä suunnitelma puolustautumiseen sekä hankittiin vahvaa näyttöä. Lisäksi asiassa argumentoitiin vahvoilla juridisilla perusteilla lakimiesten toimesta.

Tämä uutinen on julkaistu myös sisarsivullamme: https://www.lakihelsinki.fi/torkea-veropetos-ja-torkea-kirjanpitorikos-voitto-hyvalla-asianajolla/

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus Tuomio Annettu kansliassa 06.06.2022 Asianumero

Puheenjohtaja SyyttäjäVastaajat Asianomistaja Asia Vireille Käräjätuomari Erikoissyyttäjä Verohallinto Törkeä kirjanpitorikos 23.04.2021

Syyttäjän rangaistusvaatimukset 1. Törkeä veropetos 5530/R/0050483/19 Rikoslaki 29 luku 2 § Rikoslaki29 luku 2 § 1-kohta 22.03.201x - 20.02.201x A ja B ovat antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta aiheuttaneet veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi ja veron aiheettoman palauttamisen. A ja B ovat x Oy:n puolesta antamissaan arvonlisäveron kausiveroilmoituksissa ilmoittaneet yhtiön arvonlisäverolliset myynnit todellisuutta pienempinä - vuodelta 2016 2 803 687,88 euron verran, - vuodelta 2017 3 240 730,66 euron verran ja - vuodelta 2018 529 000 euron verran. Vastaajien menettelyn seurauksena yhtiölle on jäänyt määräämättä - 358 845,36 euron suuruinen arvonlisävero vuonna 2016 - 340 392,81euron suuruinen arvonlisävero vuonna 2017 ja - 52 900 euron suuruinen arvonlisävero vuonna 2018. Lisäksi yhtiölle on aiheettomasti palautettu arvonlisäveroa - vuodelta 2016 1 890,88 euroa ja - vuodelta 2017 2 755,14 euroa. A on yhtiön puolesta antanut väärää tietoa sisältäneet kausiveroilmoitukset. B on ottanut yhtiössä käyttöön kirjaustavan, jossa yhtiön myyntejä ei kirjata kirjanpitoon vaikka ne maksetaan yhtiön pankkitilille, vaan ne merkitään velaksi ja tuloutetaan vasta myöhemmin. B on siten ollut vastuussa siitä, että ainakin suurimmaksi osaksi kirjanpitoon perustuvat kausiveroilmoitukset sisältävät vääriä tietoja. B on myös yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana ja tietoisena kausiveroilmoitusten sisällöstä ollut vastuussa niissä annettavista tiedoista.

Veropetoksessa on tavoiteltu ja saatu huomattavaa hyötyä. Rikos on jatkunut pitkän ajan. Veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. TOISSIJAINEN TEONKUVAUS: 14.2.2017 - 12.9.2018 A ja B ovat antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta ja laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden tai muuten petollisesti aiheuttaneet veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi ja veron aiheettoman palauttamisen. A ja B ovat X Oy:n puolesta antamissaan arvonlisäveron kausiveroilmoituksissa ilmoittaneet yhtiön arvonlisäverolliset myynnit todellisuutta pienempinä - vuodelta 2016 2 803 687,88 euron verran ja - vuodelta 2017 3 240 730,66 euron verran. Vastaajien menettelyn seurauksena yhtiölle on jäänyt määräämättä - 358 845,36 euron suuruinen arvonlisävero vuonna 2016 ja - 340 392,81euron suuruinen arvonlisävero vuonna 2017. Lisäksi yhtiölle on aiheettomasti palautettu arvonlisäveroa - vuodelta 2016 1 890,88 euroa ja - vuodelta 2017 2 755,14 euroa. B on yhtiön puolestaantanut väärää tietoa sisältäneet kausiveroilmoitukset. A on yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajana ja tietoisena kausiveroilmoitusten sisällöstä ollut vastuussa niissä annettavista tiedoista. Kun ilmoitukset on annettu A vastuulla ja tieten, myös A on osaltaan päättänyt veroviranomaiselle annettavista tiedoista. Vastaajat ovat antaneet väärät tiedot yhtiön arvolisäverollisesta myynnistä vuodelta 2016 14.2.2017, vaikka heidän tiedossaan on joulukuun 2016 kausiveroilmoitusta annettaessa ollut myynnin todellinen määrä. Myynnin todellinen määrä on ollut vastaajien tiedossa viimeistään viimeistä korvaavaa kausiveroilmoitusta joulukuulta 2016 annettaessa 14.9.2017. Vastaajat ovat laiminlyöneet korjata vuodelta 2017 antamansakausiveroilmoitukset, vaikka heidän tiedossaan on ollut viimeistään 23.4.2018 myynnin todellinen määrä. Vastaajat ovat antaneet korjatun kausiveroilmoituksen joulukuulta 2017 vasta verotarkastuksen alkamisen jälkeen. Veropetoksessa on tavoiteltu ja saatu huomattavaa hyötyä. Rikos on jatkunut pitkän ajan. Veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. 2. Törkeä kirjanpitorikos 5530/R/0050483/19 Rikoslaki 30 luku 9a § 1 Rikoslaki 30 luku 9a § 1-kohta 22.03.2016 - 30.04.2019 Espoo A on syytekohdassa 1 kuvatussa asemassaan x Oy:n edustajana laiminlyönyt liiketapahtumien kirjaamista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia ja merkinnyt kirjanpitoon

vääriä tai harhaanjohtavia tietoja ja siten vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta. A on merkinnyt kirjanpitoon yhtiön myyntituloja X Oy:n Y Oy:ltä saamiksi lainoiksi - tilikaudella 2016 2 803 687,88 euroa, - tilikaudella 2017 3 240 730,66 euroa ja - tilikaudella 2018 969 687,53 euroa, josta on todellisuudessa ollut myyntejä 529 000 euroa. Kirjanpitorikoksessa väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä onhuomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin. Kirjanpitorikos on siten myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. 3. Avunanto törkeään kirjanpitorikokseen 5530/R/0050483/19 Rikoslaki 30 luku 9a § 1 Rikoslaki 30 luku 9a § 1-kohta Rikoslaki 5 luku 6 § 22.03.2016 - 30.04.2019 Espoo B on syytekohdassa 2 kuvatun rikoksen aikana tahallaan edistänyt A:ta sen tekemisessä ja siten edistänyt rikoksen tunnusmerkistön toteutumisen todennäköisyyttä. B on X Oy:n palveluksessa olleena kirjanpitäjänä tehnyt kaikki syytekohdassa 2 kuvattujen väärien tietojen merkitsemistä tarkoittavat kirjaukset kirjanpitoon. B on siten osaltaan edistänyt sitä, että oikean ja riittävän kuvan saaminen kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta on vaikeutunut. B:n kirjanpitoon merkitsemät väärät tiedot koskevat suuria summia ja ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin. B on tehnyt kirjanpitomerkintöjä pitkän ajan kuluessa ja kirjauksia on useita. B on siten edistänyt törkeätä kirjanpitorikosta. Syyttäjän muut vaatimukset Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1 Koskee syytekohtia 1-3 Vastaajat on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista maksettavat todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §Rikosuhrimaksu syytekohdassa 1 Koskee syytekohtia 1-3 Kumpikin vastaaja on velvoitettava suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa. Laki rikosuhrimaksusta 2 ja 3 § Asianomistajien vaatimus

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 1 Verohallinto on yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen törkeästä veropetoksesta syytekohdassa 1 ja vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan sille rikoksella aiheutettuna vahinkona seuraavat määrät: Ensisijaisen teonkuvauksen perusteella: - vuodelta 2016: 200.331,16 euroa - vuodelta 2017: 340.392,81 euroa - vuodelta 2018: 52.900,00 euroa Yhteensä 593.623,97 euroa Toissijaisen teonkuvauksen perusteella: - vuodelta 2016: 200.331,16 euroa - vuodelta 2017: 340.392,81 euroa Yhteensä 540.723,97 euroa Vahingonkorvaukselle on vaadittu korkolain mukainen viivästyskorkokäräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien. Vahingonkorvausvaatimus perustuu syyttäjän haastehakemuksessa kuvattuun törkeään veropetokseen. Veroista on maksamatta vaatimuksen mukaiset määrät. Verohallinto on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikuluina yhteensä 1.600 euroa. Vastaus sovitteluvaatimukseen Verohallinto vastustaa vahingonkorvauksen sovittelua. Kysymys on tahallisesta rikoksesta, eikä vahingonkorvausta sovitella tahallisen rikoksen kohdalla. Vaikkei A ole fyysisesti tehnyt arvonlisäveroilmoituksia, hän vastaa itse ilmoituksista. A:lla on ollut pääsy asiakirjoihin, ja hänen on ollut mahdollistatarkistaa ilmoitukset. Sovitteluperusteena ei voi olla se, ettei pysty maksamaan korvauksia. A:n omaisuus on nyt jo vakuutena muista veloista, eikä hänen taloudellinen statuksensa muuttuisi. Verohallinto ei ole myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tai määrään. Muut asiassa esitetyt vaatimukset Muu vaatimus Vastaaja A on vaatinut asiassa asianosaiskuluina 30 päivän osalta koko asian käsittelyajalta 100 euroa/päivä, yhteensä 3.000 euroa. Lisäksi A on vaatinut laaditun asiantuntijalausunnon 3.720 euron korvaamista. Vastaus

A Vastaaja A on kiistänyt syytteen syytekohdissa 1 ja 2, syyttäjän muut vaatimukset sekä asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen perusteen kokonaisuudessaan. A on vaatinut, että häntä koskeva vakuustakavarikkomäärätään poistettavaksi.

Kirjaamistapa on ollut yhtiöllä käytössä jo 30 vuotta. Raha ei ole tullut yhtiön tilille syyttäjän kuvaamalla tavalla. Kyse ei ole ollut syyttäjän teonkuvauksessa kuvatusta menettelytavasta. A on vedonnut vastauksessaan tahallisuuden puuttumiseen. Vastaaja A on vaatinut mahdollisen vahingonkorvauksen tuomitsemisessa määrän kohtuullistamista seuraavin perustein: 1. Vahingonkorvauslain 6 luvussa säädetään korvausvastuun jakaantumisesta. Lainkohdan 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka onmyös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella. Asiassa on huomioitava, että Verohallinto on määrännyt veronkorotukset 100% suuruisina maksuunpanopäätöksissään. Verotuksen oikaisulautakunta on alentanut vuosien 2016 ja 2017 korotukset 10%, johon VOVA on asiassatyytynyt. Verohallinto on hakenut Xiä konkurssiin väärillä korotetuilla summilla sekä esittänyt samat saatavansa vastustaessaan Xin saneeraushakemusta. Näin suurella väärän suuruisella velkojan hakemuksen saatavalla on ollut merkittävä negatiivinen vaikutus Xin mahdollisuuteen torjua konkurssihakemus saatavan suorittamisella. Sillä on ollut vaikutus myös hylkäävän saneerauspäätöksen arviointiin. Koska Xin toiminta ja sen kirjaamiskäytäntö ei tarkoita ALV maksujen maksamatta jäämistä, vaan enintään niiden viivästymistä, on Verohallinnon väärän suuruisella konkurssihakemuksella ja saneerausvelan määrällä ollut vaikutus siihen, että yhtiön toiminta on päättynyt konkurssiin ja ALV:a on veronsaajalla saamatta. Asiassa on huomioitava myös Verohallinnon omien tarkastustoimien puuttumattomuus samaan kirjauskäytäntöön, jonka he katsovat virheelliseksi myöhemmässä arviossaan ja siten rikkovat sitä luottamuksensuojaa, jota X on asiassa oikeutetusti saanut Verohallinnon aiemmasta toiminnasta. 2. Vahingonkorvauslain 6 luvun 3 §:n mukaan korvausvelvollisten kesken korvausmäärä on jaettava sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä, vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu ja muut seikat. Asiassa on huomioitava, että A ei ole osallistunut mihinkään ALV ilmoitusten tekemiseen eikä niiden tai korvaavien ilmoituksien tekeminen kuulunut hänen tehtäviinsä eikä A:lla ole toissijaisen syytteen menestyessä syyllisyyttä. Toissijaisen syytteen menestyminen voi perustua vain toisen vastaajan, B:en laiminlyöntiin tai korjaavien ilmoitusten toimittamatta jättämiseen. Vastaaja A on vaatinut asiassa asianosaiskuluina 30 päivän osalta kokoa asian käsittelyajalta 100 euroa/päivä, yhteensä 3.000 euroa. Lisäksi A on vaatinut laaditun asiantuntijalausunnon 3.720 euroa korvaamista. Vastaaja A on pyytänyt koskien mahdollisia puolustajalle maksettujen korvausten korvaamista valtiolle. A on pyytänyt, että hänen toimittamansa laaja talousaineisto määrättäisiin salassa pidettäväksi, koska se sisältää niin pankki- kuin liikesalaisuuksien piiriin kuuluvia sekä muutoinkin salassa pidettävää aineistoa mm. NDA-sopimusten piirissä.

B Vastaaja B on kiistänyt kaikki syytteet ja syyttäjän muut vaatimukset sekä asianomistajan korvausvaatimukset perusteeltaan, ja vaatinut, että ne on hylättävä kokonaisuudessaan.

B on kiistänyt syyllistyneensä kirjanpito- tai verorikoksiin.Arvonlisäveroilmoitukset on annettu yhtiön silloisilla käytössä olleilla tiedoilla, jolloin nämä ilmoitukset ovat pitäneet paikkansa näiden tietojen valossa. Kun yhtiö on saanut uusia tositteita, joiden perusteella arvonlisäverotuksen muutosilmoitus olisi tullut antaa, on tämä erehdyksessä jäänyt korjaamatta. Jotta törkeästä veropetoksesta voidaan tuomita syytetty, edellytetään, että hän on tahallisesti erehdyttänyt toista hankkiakseen itselleen tai toiselleen etua. B ei ole tarkoituksellisesti pyrkinyt pitämään itseään tietämättömänä oikeasta arvonlisäveron määrästä taikka pyrkinyt hankkimaan etua itselleen tai yhtiölle. Yhtiö on, B:en toimesta, antanut huomattavan määrän korjaavia arvonlisäveroilmoituksia vuosien saatossa. Tämä osoittaa, että yhtiöllä on ollut aina tarkoituksena korjata veroilmoituksen, kun se on saanut tarvittavat tiedot kasaan. Lisäksi B on kärsinyt vakavista henkisistä oireista, kun arvonlisäverokirjaukset on tehty, jolloin hänen henkinen kapasiteettinsa on ollut matalammalla tasolla kuin yleensä tai keskivertoihmisellä yleisesti. PERUSTEET Arvonlisäveron suorittamisajankohdasta Arvonlisäveron suorittamisajankohta määräytyy ensisijaisesti suoriteperusteen mukaan eli tavaran tai palvelun toimitushetkellä. Tässä tapauksessa arvonlisäverovelvollisuus syntyy vasta sillä hetkellä, kun konsertti on järjestetty (toimitettu), jolloin yhtiö on menetellyt arvonlisäverolain mukaisesti toiminnassaan. Tämän on myös tilintarkastajat sekä verotarkastajat hyväksyneet aikaisemmissa verotarkastuksissa. Yhtiö on saanut siis luottamuksensuojaa menettelylle viranomaisilta. Luottamuksensuojaa vastaa rikoslaissa kieltoerehdyspykälä (RL 4 luku 2 §). Yleisesti arvonlisäveroilmoituksista Arvonlisäveroilmoitus tulee antaa verokaudelta, joka on pääsääntöisesti yksi kuukausi. Tällöin tehdään netotus arvonlisäveronmäärästä, joka on yksinkertaisten arvonlisävero myynnistä vähennettynä arvonlisävero ostoista.Koska yhtiö on noudattanut em. menettelyä eli sen arvonlisäverovelvollisuus on syntynyt vasta konsertin järjestämisen jälkeen, on se tarkoittanut myös, että yhtiö ei voi ns. myöhemmin esiin tulleita kuluja kirjata jollekin toiselle arvonlisäverokaudelle. Eli esimerkiksi joulukuussa järjestettyyn konserttiin vasta helmikuussa saatu tosite menosta, on jouduttu korjaamaan joulukuun arvonlisäveroilmoitukselle antamalla korjattu arvonlisäveroilmoitus. Yksinkertaisempaa olisi vähentää ko. arvonlisävero vasta helmikuun arvonlisäveroilmoituksella, mutta tähän laki ei suo mahdollisuutta, jolloin ainoa tapa on antaa korvaava veroilmoitus. Vuodessa on kaksitoista kuukautta eli yhtiön tulee antaa myös kaksitoista arvonlisäveroilmoitusta. Yhtiö on siis antanut vuosien 2014 – 2019 välillä yhteensä 60 arvonlisäveroilmoitusta ja korvaavia arvonlisäveroilmoituksia on annettu samalla ajalla useampia kappaletta. Nyt kahden ilmoituksen kohdalla on jäänyt korvaavat veroilmoitukset, inhimillisen erehdyksen vuoksi, antamatta. Ottaen huomioon suuri määrä korvaavia arvonlisäveroilmoituksia, voidaan tätä virheellistä määrää pitää erittäin pienenä määränä.

Arvonlisäverotuksesta tapahtuma-alalla Tapahtuma-ala on monimutkainen toimiala, etenkin arvonlisäverotuksen osalta. Ensinäkin alalla käytetään kahta eri verokantaa, 24 % ja 10 %, joka aiheuttaa sen, että tiettyinä kuukausina veronpalautukset voivat olla huomattavia, johtuen verokantojen suuresta erosta. Toinen poikkeuksellinen arvonlisäverotuksellinen haaste liittyy arvonlisäveron jaksotukseen. Tapahtumien järjestäminen alkaa usein noin vuosi ennen itse tapahtumaa ja ensimmäiset kulut, kuten artisteille maksettavat huomattavat etumaksut, maksetaan tuolloin. Tämän jälkeen käynnistetään lipunmyynti tapahtumaan ja erilaisia kuluja alkaa kertymään yhtiölle. Usein itse tapahtumat peruuntuvat taikka siirtyvät, jolloin käytännössä ainoa vaihtoehto suorittaa ALV-tilitykset on netottaa tapahtuma sen jälkeen, kun se on pidetty. Korjaamatta jääneet ALV-ilmoitukset ”Verottajan näkemyksen mukaan verokaudelle 12/2016 annetun ensimmäisen arvonlisäveroilmoituksen antamisen hetkellä x Oy:llä on täytynyt olla tiedossa, että ilmoitus on merkittävästi puutteellinen. Ensimmäinen korvaava ilmoitus on annettu vasta sen jälkeen, kun Verohallinnon kanssa tehdyn maksujärjestelyn kohteena olevat verot on katsottu maksetuksi. Myös ensimmäinen korvaava ilmoitus samalle verokaudelle on ollut puutteellinen. Järjestelyn ilmeinen tarkoitus on ollut jättää tilitettävät arvonlisäverot ilmoittamatta ja käyttää arvonlisäveron palautuksia tulevilta verokausilta muun muassa maksujärjestelyn kohteena olevien verojen maksamiseen.” Vastoin verottajan väitettä, ei kyseessä ole ollut tarkoituksenmukainen menettely vaan käytännön pakosta johtunut menettely, johtuen alan erityisluonteesta ja siitä, että tositteet kerääntyvät vasta kuukausien kuluttua tapahtumien järjestämisestä. Yhtiö on antanut verokauden 12/2016 korvaavan arvonlisäveroilmoituksen 14.9.2018, kun yhtiö on saanut uusia tositteita liittyen tapahtumaan, jolloin arvonlisäverotilitysten määrä on muuttunut. Tämä kertoo yhtiön tavoitteesta ja toimintatavoista, joissa se pyrkii korjaamaan arvonlisäveroilmoitukset välittömästi, kun se saa uutta tietoa,joiden perusteella muutos tehdään. On totta, että yhtiö ei ole antanut korvaavia kausiveroilmoituksia, vaikka kirjanpidossa verotukselliset seikat on käsitelty asianmukaisesti. Tämä on kuitenkin johtunut sekä vaikeasti hallittavasta kokonaisuudesta että B:en heikosta kunnosta, jolloin hänen päänsä ei ole toiminut kuten tavallisesti. Hän on ollut ylikuormittunut tuohon aikaan. Tämä selviää toimitetuista lääkärinlausunnoista. Ei ole järkeen käypää, että kirjanpidossa nämä kulut kirjattaisiin oikein, mutta kausiveroilmoituksessa annettaisiin väärät tiedot. Mikäli kyseessä olisi ollut tarkoituksenmukainen toimintapa, olisi kirjanpito laadittu tarkoituksella väärin. Verottaja on esittänyt, että yhtiö on alv-palautuksilla maksanut muita verovelkojaan, joka on täysin luonnollista, koska yhtiö on antanut arvonlisäveroilmoitukset niillä tiedoilla mitkä sillä on tuolloin ollut ja olettanut niiden olevan täysin oikein, tällöin yhtiö on luonnollisesti käyttänyt näitä

palautuksia muihin suorituksiin. Se ei siis itsessään kerro siitä, että yhtiön tarkoituksena olisi ollut rahoittaa toimintaansa verottajalta saaduilla palautuksilla. Yhtiön pääomittamisesta Yhtiö on saanut pääomitusta A:lta noin 2,5 miljoona euroa vuosien 2016 - 2018 välisenä aikana, jolloin yhtiö on järjestänyt isoja konsertteja. Ei ole uskottavaa, että yhtiön, A:n tai Ben tarkoituksena on tehdä veropetos samaan aikaan, kun yhtiötä on pääomitettu noin 2,5 miljoonalla eurolla vain muutama vuosi ennen sen konkurssia. Y Oy:stä Tapahtumajärjestely on edennyt siten, että Ticketmaster, Y Oy, Lippupiste ja muut lippujen myyjät ovat myyneet lippuja tapahtumiin. Samaan aikaan on ollut useita, jopa kymmeniä eri tapahtumia,joiden myytyjen lippujen rahat on tilitetty Y Oy:lle. Y Oy on saanut könttäsummia esimerkiksi Tickemasterilta, joka on sisältynyt lainaa sekä myytyjen lippujen suorituksia. Y Oy on antanut lainoja X Oy:lle. Tässäkin tapauksessa on Y Oy:llä ollut liiketaloudellinen peruste ja se on perustettu myymään lippuja. Se on esimerkiksi vastannut ainoana yhtiönä VIP-lippujen myynnistä tapahtumiin. Yhtiöllä on ollut oma organisaatio sekä toimitusjohtaja. Yhtiö päättää itsenäisesti, miten se organisoi yhtiörakenteensa ja miten se toteuttaa liiketoimintansa. Tytäryhtiöiden käyttäminen riskien minimoimisessa tai riskien eristämisessä, on täysin hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste. Myös verosuunnitteluvälineenä on täysin hyväksyttävää käyttää erilaisia yhtiörakenteita. Liiketaloudelliseksi perusteeksi hyväksytään vain se, että halutaan eriyttää kaksi erillistä liiketoimintaa eri kokonaisuuksiksi, vaikka siitä syntyisi, tässä tapauksessa ei ole syntynyt, verotuksellista etua, ei se ole tuomittavaa. Y Oy on lainannut saamiaan tuloja emoyhtiölle, tällöin puhutaan elinkeinoverotuksen osalta konsernituesta tai konserniavustuksesta, joka sallittu tapa pääomittaa konserniyhtiötä. Mitään verotuksellista etua kumpikaan yhtiö ei ole saanut vaan verokertymä on aina sama riippumatta olisiko Y Oy ollut lipputuloja keräävänä yhtiönä olemassa vai ei. Tilitettävän veron määrä ei siis olisi ollut eriBn. B:en tila B on todistettavasti kärsinyt vakavasta työuupumuksesta ja häneltä lähti kirjaimellisesti hiukset päästä, koska hän oli ylikuormittunut sekä stressaantunut. Hän pyrki hoitamaan työnsä ja oli yhtiön ainoa kirjanpitäjä, jolla oli suuri työtaakka, joka on ollut tavanomaista haastavampaa, koska hän on joutunut tekemään lukuisia korjaavia arvonlisäveroilmoituksia per verovuosi. Tämä kokonaisuus on ollut erittäin haasteellinen sekä yhtiön tappiota aiheuttaneet konsertit ovat myös painanut B:tä. B ei ehtinyt pitää kunnolla lomaa X:ssä työskennellessään, joka osaltaan vaikutti työuupumuksen syntymiseen.

Korvaavat arvonlisäveroilmoitukset ovat jääneet tekemättä työuupumuksen takia. Yhteisön tuloveroilmoitukset on tehty kirjanpidon mukaisesti ajallaan, jossa kaikki aineisto on aivan asianmukaisesti kirjattuna. Mikäli tarkoituksena olisi ollut tehdä veropetos, ei asiassa olisi annettu oikeansisältöisiä tuloveroilmoituksia vaan nämä oltaisiin tehty tietoisesti väärin, A ei olisi pääomittanut yhtiötä 2,5 miljoonalla eurolla kahden vuoden aikana eikä korvaavia arvonlisäveroilmoituksia olisi annettu. B on kirjannut kirjanpitoon kaikki siten kuin aiempina vuosina ennen kuin hän aloitti kirjanpidon laatimisen. Verotarkastuksissa näihin kirjauskäytäntöihin ei ole puututtu. OIKEUDELLINEN ARVIO Tahallisuudesta Sekä törkeä veropetos että törkeä kirjanpitorikos ovat rangaistavia vain tahallisina. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Veropetos Rikoslain 29 luvun 1 §:n 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut väärän tiedon antaminen verotusta varten ja säädetyn velvollisuuden laiminlyöminen on rangaistavaavain silloin, kun se tapahtuu veron välttämistarkoituksessa. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2011:26 lain esitöihin viitaten katsonut, että rangaistussäännös näiden tekomuotojen osalta edellyttää tarkoitustahallisuutta. Tarkoitustahallisuus on vakiintuneesti määritelty siten, että tietty laissa mainittu seuraus on toiminnan välitön ja ensisijainen päämäärä. HE 44/2002 VP s.72 ”Tilanne, jossa kriminalisoidun seurauksen aikaansaaminen on tekijän tarkoitus, tunnetaan suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa nimellä dolus determinatus. Siinä kriminalisoitu seuraus oli se syy ja peruste, minkä vuoksi tekijä ryhtyi tekoon. Tarkoitustahallisuus lasketaan tahallisuuden ylimmäksi asteeksi. Se osoittaaselkeätä päätöstä toimia vastoin toistensuojattuja etuja.” Tässä tapauksessa ei Bella ole ollut tarkoituksena tahi ensisijaisena päämääränä pyrkiä aiheuttamaan veron määräämistä väärän suuruisena. Ei ole uskottavaa, että B olisi ryhtynyt tahallisesti ja tietoisena syyllistymään veropetokseen yhtiön puolesta, jossa hänellä ei ole omistusosuutta tai muuta relaatiota kuin vain työsuhde. Kirjanpitorikos Kirjanpitorikoksessa tekijän on ymmärrettävä tahallisuuden täyttymiseksi, että hänen kirjanpitoonsa liittyvä tekonsa tai laiminlyöntinsä kokonaisuutena (RL 30:9:ssä mainituin tavoin) vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta. Ben tapauksessa on selvää, että kirjanpito on laadittu eikä sieltä ole havaittu puutteita. Riitaisuus liittyy siihen olisiko Y Oy:n tulot tullut kirjata X Oy:n kirjanpitoon tietyllä tavalla. Koska kaikki myynti/tulot löytyvät kirjanpidosta, ei asiassa täyty rikoslain mukainen kohta: ” vaikeuttaa

oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta.” Koska riitaa on ollut kirjaamiskäytänteissä, on ko. asian oikaisu yksinkertaista ja tällöin saadaan selville oikea kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kirjaamisesta Nyt kyseessä oleva asia on epäselvä. Yhtiö on noudattanut järjestelyä vuosikymmeniä ja verottaja on hyväksynyt verotarkastuksissaan päteväksi tavaksi toimia ALV:n osalta. KKO 2010:85 perusteluiden kohta 12 ”Rikosten tunnusmerkistöjen sekä tahallisuus- ja syyksiluettavuusvaatimusten täyttymistä arvioidaan rikosoikeudellisista lähtökohdista rikostyypeittäin itsenäisesti. Siitä, että jokin oikeudellinen muoto tai järjestely syrjäytetään verotuksessa tai ulosmittaus- taikka konkurssimenettelyssä, ei välttämättä seuraa, että niin pitäisi tehdä myös rikosoikeudellisessa arvioinnissa. Säännöstöjen lähtökohdat ja soveltamisedellytykset ovat olennaisesti erilaiset. Edelleen KKO toteaa, että muodollisten järjestelyiden sivuuttamiseen voidaan päätyä pelkästään rikoslain yleisten periaatteiden perusteella.” Rikosoikeuden analogiakielto ja epätäsmällisten rangaistussäännösten kielto ulottavat vaikutuksensa tahallisuusarviointiin. Epätäsmällisyyskiellon osalta on mm. kirjanpitorikoksen osalta viitattu nimenomaisesti siihen, että hyvä kirjanpitotapa muodostaa laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisenepätarkan normipohjan kirjanpitorikoksena rangaistavalle menettelylle. Toisin sanoen, hyvästä kirjanpitotavasta tai sen laiminlyönnistä ei voida johtaa rikoslain mukaista rangaistavuutta. Rikoslain 3 luvun 6 § koskee vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seurauksiin. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että tahallisuuden määritelmä koskisi myös tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämiä olosuhteita (HE 44/2002 vp). Lakivaliokunnan mietinnössä kuitenkin esitettiin, että rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden määritteleminen on vaikeaa ja kiistanalaista. Tahallisuuden alarajaksi ehdotetun todennäköisyyskriteerin katsottiin soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan olosuhdetahallisuus jää oikeuskäytännössä arvioitavaksi, jolloin huomioon on otettava myös tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös (LaVM 28/2002 vp s. 9 - 10). Ennen edellä kuvatun tahallisuussäännöksen voimaantuloa 1.1.2004 annetuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2001:13, 2001:97 ja 2001:117 myös olosuhdetahallisuuden alarajaksi oli asetettu todennäköisyystahallisuus eli se, onko tekijä pitänyt rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvien olosuhteiden käsillä oloa varsin todennäköisenä. Myös ratkaisussa KKO 2009:87, joka koski 1990-luvulla tapahtunutta avunantoa törkeään velallisen petokseen, avunantajien tahallisuutta arvioitiin sen mukaan, mitä he olivat tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä. Tästä ratkaisukäytännöstä ei ole poikettu myöhemminkään annetuissa korkeimman oikeuden ratkaisuissa, kuten ilmenee kunnianloukkausta koskevasta ratkaisusta KKO 2010:88, huumausainerepun kuljettamista koskevasta ratkaisusta KKO 2006:64 ja viimeksi seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevasta ratkaisusta KKO 2012:66.

B on toiminut siten kuin yhtiössä ja vastaavissa alan yhtiöissä on toimittu vuosikymmeniä sekä nämä yhtiöt ovat saanet puhtaat paperit lukuisista verotarkastuksista. Yhtiöt (Y ja X) ovat laatineet sopimuksen siitä, miten yhtiöiden välinen rahaliikenne toteutetaan ja tätä on myös B noudattanut. Menettelyllä ei ole ollut tarkoituksena kiertää veroja ja kyseessä on ollut kirjanpidollisesti oikea tapa kirjata rahaliikenne. Hän ei ole pitänyt varsin todennäköisenä, että kyseessä on kirjanpitorikos, kun menettelyä on noudatettu vuosikymmeniä, hänelle on kerrottu että kyseinen tapa on hyväksytty verotarkastuksissa sekä tilintarkastaja on hyväksynyt ko. kirjaamistavan. Lisäksi käsillä on rikoslain 4 luvun 2 § mukainen kieltoerehdystilanne, joka poistaa rangaistavuuden. Kieltoerehdys on seurausta siitä, että yhtiö on saanut toiminnalleen luottamuksensuojaa verotarkastuksissa.

Todistelu Kirjalliset todisteet Syyttäjä 1. Verotarkastuskertomus (sivut 93-134) 2. Muistiotositteet (esitutkintapöytäkirjan sivut 165-214) 3. Pääkirja (lisätutkintapöytäkirjan 2 sivut 536-544) 4. Ote pääkirjasta 2017 (lisätutkintapöytäkirjan 2 sivut 809-815) 5. Ote pääkirjasta 2018 (lisätutkintapöytäkirjan 2 sivut 1019-1024)

Verohallinto 1. Luettelo veroveloista per 6.5.2021

A ja B 1a. x Oy:n tilinpäätös 2016 1b. x Oy:n tilinpäätös 2017 1c. x Oy:n tilipäätös 2018 1d. x Oy:n tilintarkastuskertomukset 2013-2017 1e. x Oy:n välitilinpäätös 31.7.2019 2a. x Oy:n tilinpäätös 2013 2b. x Oy:n tilinpäätös 2014 2c. x Oy:n tilipäätös 2015 3a. Pääomalainan velkakirja 31.12.2016 3b. Pääomalainan velkakirja 31.12.2017 3c. Pääomalainan velkakirja 31.12.2018

3d. A ja Lippupiste Oy:n välisen takaussitoumuksen täsmennys 19.6.2019 3e. Lippupiste Oy:n ja x Oy:n välinen ennakkotilityssopimus 7.6.2018 3f. Yhteenveto A:n pääomalainoista ja takauksista 4a. Valitus Helsingin hallinto-oikeuteen 8.3.2022 4b. Oma-aloitteista veroa koskeva oikaisupyyntö joulukuu 2019 4c. Kaavio yritysrakenteesta 1993-2019 4d. Kohdelaskennan tapahtumataulukko kohteelle Product Groups 1.1.2016 – 31.12.2016 4e. KHT lausunto x Oy:nkirjanpidosta ja arvonlisäverolaskennasta 2.3.2022 4f. Verotuksen oikaisulautakunnan päätös 9.12.2020 koskienarvonlisäveroa 5a. E:n ja Lippupiste Oy:n välinen sopimus 13.5.2013 hinnastoineen 5b. Yhteistyö/lipunvälityssopimus x Oy:n ja Y Oy:n välillä 10.1.2015 5c. Lipunmyynti- ja jakelusopimus Lippupalvelu Oy:n ja Y Oy:n välillä 22.12.2015 5d. Tiketti Oy:n järjestäjäsopimus 6a. Amendment Agreement to the Capital Loan Agreement between - 6b. x Oy:n hallituksen kokous 2/2014 6c. Pääomalainojen lyhennykset Oy:lle 2014 7a. Oy:n lasku 23.12.2013 7b. Show budget: 7c. Kuittaustosite 23.12.2013 8. Muu oikeudenkäyntiaineisto: Y Oy ja X Oy rakenne 2diaa 9. Y Oy perustamisvaiheen liikeidea TEKESIN rahoitustavarten 10. Projekti , selvitys konsulttitoimisto 11. – 14. Lopputilitysraportteja tapahtumista 15. X Oy:n velkasaldon siirto Y Oy:n tilille 2863

16. Muu oikeudenkäyntiaineisto: Havaintomateriaali todistaja 17. Y Oy:n tiliotteita, Li 2-pöytäkirja, sivut 5-430

B ja A 1. Netvisor ALV-ilmoitukset 2. Ben lääkärintodistukset (SALASSAPIDETTÄVÄ) 4. Asiantuntijalausunto:– luottamuksensuojasta 5. Asiantuntijalausunto: KHT 6. Verotarkastuskertomus vuonna 2004 7. Verotarkastuskertomus vuonna 2014 8. Käräjäoikeuden päätös yrityssaneerauksesta 9. Konsertti 10.-11.6.2016 / kulut ja tositemäärät kuukausittain 10. Konsertti 29.-30.7.2016 / kulut ja tositemäärät kuukausittain 11. Lääkärintodistus (SALASSAPIDETTÄVÄ) 12. Ben verotodistukset 2018-2021 (SALASSAPIDETTÄVÄ) 13. Y 2016-2018 lopputilitykset-excel 14. Ote tilistä 1731 vuosilta 2014-2018 15. ALV-ilmoitus menettely Netvisor järjestelmässä

Henkilötodistelu 1. Vastaaja B, todistelutarkoituksessa 2. Vastaaja A, todistelutarkoituksessa 3. Todistaja 1 4. Todistaja 2 5. Todistaja 3 6. Todistaja 4 7. Todistaja 5 8. Todistaja 6 9. Todistaja 7

Tuomion perustelut Hylätyt syytteet

1) törkeä veropetos 22.3.2016 – 20.2.2019 Espoo (A ja B) 2) törkeä kirjanpitorikos 22.3.2016-30.4.2019 (A) 3) avunanto törkeään kirjanpitorikokseen 22.3.2016-30.4.2019 (B) Keskeiset kysymykset Asiassa on useita keskeisiä kysymyksiä, joihin käräjäoikeuden ratkaisussa on kiinnitetty huomioita. Mikä on ollut arvonlisäveroilmoitusten 14.2.2017 ja korvaavan kausiveroilmoituksen 14.9.2017 merkitys ja luonne? Onko mahdollista, että ilmoitusten antamisessa on tapahtunut inhimillinen erehdys tai unohtuminen ja, mikä on ollut B:n terveydentilan vaikutus? Onko syytteessä mainitussa myynnissä ollut kysymystodellisuudessa rahoituksesta tai lainasta tai muusta varojen siirrosta, joka ei olisi vielä ollut yksilöitävissä, eikä arvonlisäverovelvollisuus olisi siten vielä aktualisoitunut? Onko vastaajien menettely ollut tahallista toisin sanoen, ovatko vastaajat mieltäneet antamansa arvonlisäverotiedot varsin todennäköisesti vääräksi ja, onko ilmoitukset annettu nimenomaan veron välttämistarkoituksessa? Onko Y Oy:n toiminnassa ollut kysymys keinotekoisesta järjestelystä? Onko syytekohdan 1. toissijaisen teonkuvauksen osalta tahallisuudelle korotettu tahallisuusvaatimus, ja miten siinä tapauksessa arvioitaisiin B:n terveydentilan vaikutusta mahdolliseen unohdukseen? Miten on arvioitava verotarkastuskertomuksia 2004, 2014 ja 2018, ja mikä merkitys on alan käytännöllä ja alan erityispiirteillä? Riidatonta on, mikäli syytekohdan 1. ensisijainen teonkuvaus hylätään, hylätään myös syytekohdat 2. ja 3. Ratkaisevaa on näin ollen, miten syytekohdan 1. ensisijaista teonkuvausta on arvioitava. Näyttö keskeisistä kysymyksistä Näytön perusteella on selvinnyt, että A on ollut useita yrityksiä, joista nyt puheena olevat yritykset ovat xOy (X) jaY Oy. Kysymys on tapahtuma-alalla toimivista yrityksistä. X oli ulkoistanut tapahtumien ja konserttien lipunmyynnin kokonaan Y Oy:lle. Y Oy tilitti varoja X:in tilille ja ne kirjattiin kirjanpidossa tilille 2863. Kun tapahtuma tai konsertti oli pidetty, tehtiin loppuselvitys, jossa tulot ja menot eriteltiin. Tämän jälkeen X teki arvonlisäveroilmoituksen myynnistä ja eritteli eri verokantojen mukaisen myynnin (10 % / 24 %). Syytteen mukaan menettely on ollut virheellistä, ja varojen siirrot X:ille olisi pitänyt kirjata jo varojen siirtohetkellä (Y Oy -> X) myynniksi. Vastaajien mukaan varojen siirtohetkellä ei ole ollut vielä kysymys myynnistä, vaan rahoituksesta tai lainasta ja, että vasta tapahtuman jälkeen tehtävässä lopputilityksessä on selvinnyt, miten eri verokantojen mukaista myyntiä on syntynyt ja paljonko myyntiä on ollut. Vastaajien mukaan vasta tällöin verokannat ovat yksilöitävissä, ja arvonlisäveron maksuvelvollisuus

syntyy. Riidatonta on, että X:in toiminnassa on ollut kysymys kahdesta eri verokannasta, ja tavanomainen lipunmyynti on ollut 10 prosentin verokannanmukaista myyntiä ja VIP-myynti 24 prosentin verokannan mukaista myyntiä. Y Oy on myynyt lisäksi lahjakortteja, joiden osalta ei ole vielä ollut tiedossa, mihin lahjakortin ostos kohdistuu. Syyttäjän mukaan Y Oy:n käytölle on vain se tarkoitus, että tilille tulleet varat olisi väitetysti velkaa / lainaa, eikä myyntituloja, kuten todellisuudessa ne ovat. Syyttäjän mukaan kysymys on ollut keinotekoisesta rakenteesta tai muusta petollisesta menettelystä. Toissijaisessa teonkuvauksessa (sk 1.) on lähdetty siitä, että kysymys ei ole keinotekoisesta rakenteesta, mutta arvonlisäverolain vastaisesta menettelystä. A olisi saanut verotuksellisesti selvää hyötyä virheellisistä ilmoituksista ja, korvaavatkaan ilmoitukset eivät sisältäneet oikeaa tietoa. Alalla noudatettu käytäntö ja alan erityispiirteet A kertomuksella on näytetty, että yhtiöt olivat menetelleet tapahtuma-alalla samalla tavalla vuosienajan. A yhtiöihin oli tehty verotarkastuksia vuosina 1993, 2004 ja 2014. Niissä ei ollut yhtiöille annettu merkittävää ohjeistusta muuttaa toimintaansa. Verotarkastuskertomuksessa 2018 on ollut huomautettavaa, ja verotuksen oikaisulautakunta oli muuttanut 9.12.2020 verovuosien 2016-2018 osalta määrättyä veronkorotusta lievimmäksi moitittavuudeksi (A todiste 4 f). Alalla noudatetusta samanlaisesta käytännöstä (lopputilitys – arvonlisäverokannat – arvonlisäveron maksaminen) ovat kertoneet todistajat 1, 2 ja 3. A:n ja todistajien kertomuksella on selvitetty, että tapahtuma-alalla aiheutuu hyvin etupainotteisesti merkittäviä kustannuksia erityisesti isojen artistien ennakkopalkkioista. Tapahtumien artistit ja tapahtumapaikat joudutaan lukitsemaan jo varhain (B). Tapahtumia myös peruuntuu merkittävä määrä, mistä aiheutuu muutoksia, kuten lippupalautuksia ostajille. Myyntiä on 10 prosentin ja 24 prosentin arvonlisäverokannalla. Ulkomaisista artisteista maksetaan lähdeverot. Menot ajoittuvat käytännössä keskimäärin 6–15 kuukauden aikavälille. A on kertonut, että Xin arvonlisäveron kirjaamistapa on ollut käytäntönä jo vuodesta 1993 alkaen. Riidatonta on, että X:n yhtiöiden yleisseuraanto on alkanut vuonna 1993 ja ulottuu X:iin (1 – 2 – X). A on vedonnut siihen, että yhtiöt ovat saaneet niin sanotusti puhtaat tilintarkastuskertomukset Tuokolta ja Deloittelta, PWC:ltä ja tilintarkastajalta. B on kertonut, että hänelle on neuvottu jo varhain tämä tapa toimia kirjausten osalta hänen edeltäjänsä toimesta. A tarkasti, että kaikki oli kunnossa, ja tällöin olisi huomattu, jos Ben menettelyssä olisi ollut jotain huomautettavaa (B). A ja B pitivät vuosien ajan noudatettua arvonlisäveron kirjaamiskäytäntöä ainoana mahdollisena. Muussa tapauksessa arvonlisäveroilmoituksia olisi jouduttu jatkuvasti muuttamaan mahdollisesti kymmeniä kertoja erityisesti, jos tapahtuma peruuntui. Arvonlisäveroilmoitusten hallinnointi olisi ollut muutoin mahdotonta. Y Oy siirsi X:ille varoja (tili 2863) niin sanotusti könttäsummina, eikä näiden osalta olisi voinut varojen siirtohetkellä eritellä, minkä verokannan mukaisesta myynnistä olisi ollut kysymys. Tällaista tietoa ei tullut tai olisi voinut tulla Y Oy:stä (A ja B), vaikka Y Oy:ssä oli

kyse A yhtiöstä. Siirretyt varat eivät olleet korvamerkittyjä, eli ei tiedetty, mitä tapahtumaa ne koskivat, sillä samaan aikaan myytiin useiden tapahtumien lippuja (A ja B). Käräjäoikeus toteaa, että A ja B ovat olleet ilmeisen vakuuttuneita siitä, että varojen siirtohetkellä kysymys ei ole ollut vielä arvonlisäverollisesta myynnistä. Heidän käsityksensä mukaan muunlainen järjestely olisi lisäksi aiheuttanut merkittäviä ongelmia tapahtuman peruuntuessa. A ja B ovat mieltäneet ennen lopputilitystä siirretyt varat rahoitukseksi tai lainaksi. Osaltaan A ja Ben käsitystä tukevat todisteet A 3 a-c, joissa on kysymys velkakirjoista vuosilta 2016-2018 sekä A 3 d-f, joissa puolestaan on kysymys Lippupiste Oy:n takaussitoumuksesta ja limiittisopimuksesta. A 6 c on pääomalainojen lyhennyksiä koskeva todiste. Asiassa on selvitetty, että suuret artistit ovat edellyttäneet merkittävän suuruisia ennakkopalkkioita, ja menoja on kertynyt pitkän ajan kuluessa etenkin suurten tapahtumien ja konserttien kohdalla. A ja Ben kertomusta lopputilityksistä tukevat kirjalliset todisteet A 11-14. Alalla käytössä olevasta lopputilitystavasta on näyttönä myös todiste A 7 b (Show budget Bon Jovi). A ja Ben käsitykseen siitä, että heidän arvonlisäverotilityksensä menettely on oikea, on ilmeisesti vaikuttanut yhtiöihin tehdyt verotarkastuksetvuonna 2004 (Eastway S & L, B 6.) ja vuonna 2014 (Bright Finland Oy, B 7.). Verotarkastuksissa ei ole esitetty huomautusta tai ohjausta liittyen nyt puheena olevaan arvonlisäveron jaksotukseen. Käräjäoikeus huomauttaa, että edellä kuvattu arvonlisäveron jaksotus ei vastaa lain säännöstä (OVML), mistä näyttönä on verotarkastuskertomuksesta (Syyttäjä 1., esitutkintapöytäkirja sivut 93-134) ja Forstenin kuulemisessa saatu selvitys. Selvää on, että myyntitulo on arvonlisäverollista, kun se on saatu yhtiön tilille. Toisaalta arvonlisäveron ilmoittamisvelvollisuus täyttyy vasta, kun arvonlisäverokanta (esimerkiksi 10 % / 24 %) on yksilöitävissä. EUT:n käytäntö ja yksilöintiedellytys EUT C 419-02 todetaan yksilöinnistä seuraavaa: ” Tältä osin on myös syytä muistuttaa, että arvonlisäverollisia ovat tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset eivätkä näistä vastikkeeksi suoritetut maksut (C-108/99, Cantor Fitzgerald International, tuomio 9.10.2001, Kok. 2001, s. I-7257, 17 kohta). Arvonlisäverollisia eivät sitä suuremmalla syyllä voi olla ennakkomaksut, jotka on maksettu tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, joita ei ole vielä selvästi yksilöity.” (kohta 50). Edellä mainitussa tapauksessa EUT C 108-99 todetaan: ” Arvonlisäverollisia ovat nimittäin tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset eivätkä näistä vastikkeeksi suoritetut maksut.” (kohta 17). EUT-käytännön perusteella voidaan todeta, että yhtiön tilille tuleva suoritus on pystyttävä yksilöimään esimerkiksi sen osalta, mistä verokannasta on kysymys (10 % / 24 %). Yhtä lailla EUT-käytännön perusteella on selvää, mikäli kysymys on ennakkomaksusta tai rahoituksesta, ei varojen siirto ole vielä arvonlisäverollista. Vasta verotarkastuksessa 2018 (syyttäjä todiste 1.) on puututtu A ja Ben kertomaan arvonlisäveron jaksotukseen. Tapa on todettu

virheelliseksi, ja A:n yhtiölle määrättiin veronkorotusta 50 prosenttia. A valitti verotarkastuksen jälkeen tehdystä verotuspäätöksestä verotuksen oikaisulautakuntaan. Verotuksen oikaisulautakunta antoi päätöksensä 9.12.2020 (A 4 f). Päätöksessä todetaan: ” Yhtiön katsotaan verotarkastuskertomuksessa tarkemminkuvatulla tavalla antaneen olennaisesti vääriä arvonlisäveroilmoituksia, joiden avulla on haettu perusteetonta arvonlisäveronpalautusta sekä jätetty merkittävä osa myynnistä suoritettavasta arvonlisäverosta ilmoittamatta. Veronkorotuksen määrässä on otettu huomioon laiminlyönnin luonne ja Verohallinnon verotuskäytäntö vastaavissa tapauksissa. Verotuksen oikaisulautakunta katsoo veronkorotuksen määräämisen myöhästymismaksun sijaan AVL 37 §:n 3 momentin perusteella olevan verovelvollisen laiminlyöntien vuoksi perusteltua, koska verovelvollinen on antanut säädettyyn eräpäivään mennessä toistuvasti puutteellisen veroilmoituksen ja oikaissut ilmoituksen tietoja siten, että menettelyn tarkoituksena on saada perusteettomasti lisäaikaa veroilmoituksen antamiselle. Kyse on ollut lähinnä lyhyen aikavälin ajalliseen kohdentamiseen liittyvistä virheistä, jolloin veronkorotus määrätään AVL 38 §:n 1 momentin mukaan. Verotuksen oikaisulautakunta alentaa veronkorotuksen 10prosenttiin.” (sivu 29). Oikaisulautakunta siis toteaa, että yhtiö on antanut olennaisesti vääriä arvonlisäveroilmoituksia, ja näillä on haettu perusteetonta arvonlisäveropalautusta sekä jätetty merkittävä osa myynnistä suoritettavasta arvonlisäverosta ilmoittamatta. Oikaisulautakunta kuitenkin katsoo menettelynmoitittavuuden osalta, että kysymys on ”lähinnä lyhyen aikavälin ajalliseen kohdentamiseen liittyvistä virheistä”. Todettakoon, että verovuoden 2018 osalta valitusasia on vielä kesken. Toisaalta oikaisulautakunta ei ole hyväksynyt väitettä luottamuksensuojasta tehtyjen aikaisempien verotarkastuskertomusten osalta. Tilintarkastuksista Vastaajat ovat vedonneet siihen, että kysymys on ollut arvonlisäveron jaksottamisesta, eikä veron välttämistarkoituksesta. KHT tilintarkastaja 1 on lausunnossaan ja oikeudessa kuultuna todennut, että hän oli keskustellut X:n vastuuhenkilön kanssa konserttimyyntien arvonlisäverokäytännöstä. 1:n käsityksen mukaan yhtiön noudattama arvonlisäverotilitysten tekeminen vastaa alan yleistä käytäntöä, johtuen juuri sekä eri arvonlisäverokannoista (10 % / 14 % / 24 %) että konserttien peruuntumisesta, jolloin arvonlisäveroa ei tilitetä ollenkaan sekä konserttien kulukertymien pitkästä aikaikkunasta (A 4 e, 1 lausunto, kohta 3.). 1 on lausunnossaan todennut A rahoituksesta seuraavaa: ” A tai hänen sijoitusyhtiönsä on rahoittanut merkittävästi X:n toimintaa viimeisten vuosien aikana ennen vuoden 2019 konkurssia. Rahoitustuki on ollut sekä suoraan rahallista tukea että takauksia. Yhteensä rahalainat ovat olleet määrältään noin 1,5 milj. euroa ja takaukset noin 1,0 milj. euroa.” 1 on kertonut, että lippujen eri arvonlisäverokantojen takia tilanne olisi ollut hyvin haastava ja loputonta verojen oikaisua, mikäli arvonlisäverotuksenkanssa olisi toimittu siten, että jokaisen varojen siirron jälkeen olisi tehty arvonlisäveroilmoitus. Erityisen haastavana 1 piti sitä tilannetta, kun konsertti tai tapahtuma peruuntui, sillä tällöinhän arvonlisävero olisi joka tapauksessa 0 prosenttia. 1 totesi, että Y Oy:n varojen siirto oli rahoitusta, ja myös Lippupiste Oy antoi yhtiölle rahoitusta 387.000 euroa,

jotta yhtiö pystyi maksamaan kuluja etupainotteisesti. 1:sen mielestä tilin 2863 luonne oli rahoituksellinen, kyse oli rahoituksesta. Menettely oli auktorisoidun tilintarkastusyhtiön Tuokon ja Deloitten osalta hyväksytty toimialaan liittyvänä tavanomaisena tapana. 1 totesi, että yhtiön tilinpäätökset ovat näyttäneet yhtiön oikean tilan. 1 ei pitänyt uskottavana, että alan toimintatapa arvonlisäveron osalta olisi jäänyt verotarkastuksessa huomaamatta. 1 piti oikaisulautakunnan päätöstä merkittävänä, ja 10 prosentin veronkorotus tarkoittaa lyhyen aikavälin virhettä, ei systemaattista virhettä. Tahallisuudesta ei Kotirannan mielestä ole kysymys. 1 arvioi, että hänen nähdäkseen yhtiö sai menettelylleen luottamuksensuojaa. Yhtiö ja edelliset yhtiöt ovat noudattaneet samaa menettelyä, jonka auktorisoidut tilintarkastusyhteisöt ovat käyneet läpi. Yhtiön toimintaan ei ole puututtu myöskään verontarkastuksissa aikaisemmin. Yhtiö oli lisäksi noudattanut vuosina 2016-2017 verojen maksuohjelmaa. Yhtiöllä oli ollut tälBn tapa, eikä Kotirannan mielestä fiskaalisesti kukaan hävinnyt, mutta yhtiön toimintaa helpotettiin, sillä muutoin olisi jouduttu toistuviin oikaisuihin. Y Oy myi myös lahjakortteja, ja näihin saattoi myös liittyä useampia verokantoja siitä riippuen, mihin lahjakortit oli käytetty. Todistaja HT-tilintarkastaja 2 oli toiminut Tuokon ja Deloitten jälkeen yhtiön tilintarkastajana. Hän oli perehtynyt aikaisempiin verotarkastuksiin, eikä niissä ollut puututtu yhtiön arvonlisäveromenettelyyn. Laukkasen mielestä esiintyjän palkkioon saadut rahat olivat rahoitustapahtuma; kyseisillä varoilla rahoitetaan ennakkoon artistinhankkiminen. Arvonlisäveroa ei ole jäänyt kirjaamatta tai maksamatta, vaan arvonveron maksaminen on vain siirtynyt. 2:sen mielestä yhtiö oli saanut luottamuksensuojaa menettelylleen verotarkastusten perusteella.Y Oy:n toiminta ei ollut keinotekoista, vaan on tavanomaista eriyttää toimintoja eri yhtiöihin. Tämä mahdollistaa myös toimintojen myynnin tarvittaessa. 2 on kertonut, että saatava – velka tilit ovat kuitenkin täsmänneet. Jos tilintarkastuksessa olisi havaittu jotain hälyttävää, tarkastusta olisi lisätty.Muutoin tilintarkastus perustuu riskiarvion perusteella tehtävään tarkastukseen. Käräjäoikeus toteaa, että todistaja 1 ja 2 kertomukset tukevat vastaajien käsitystä siitä, että varojen siirrossa ei ole ollut vielä kysymys myynnistä vaan rahoituksesta artistien hankkimista ja kuluja varten. Todistaja 2 on toiminut A:n yhtiön tilintarkastajana, eikä hänkään ole huomauttanut A:lle menettelystä. Ben terveydentila B on kertonut, että hänen terveydentilansa ja jaksamisensa on ollut huono, kun hän on antanut arvonlisäveroilmoitukset 14.2.2017 ja 14.9.2017. B oli tehnyt vähintään satoja arvonlisäveroilmoituksia, ja näissä kahdessa ilmoituksessa hän oli erehdyksessä merkinnyt vääriä tietoja. B oliunohtanut korjata jo etukäteen laatimaansa ilmoitusta 14.2.2017 ja oli lähettänyt sen verottajalle sellaisenaan. Kun arvonlisäveroa korjattiin, hän oli unohtanut 14.2.2017 tekemänsä virheen. Ben jaksaminen oli noihin aikoihin romahtanut, mutta hän ei ollut ensin kertonut siitä mitään A:lle. B on arvioinut, ettei A voinut tietää siitä, millaisessa kunnossa hän oli, sillä hän oli aina esiintynyt reippaana voinnistaan huolimatta. Vasta, kun todellinen romahdus tuli, B kertoi X:lle tilanteesta ja tekemästään virheestä. B on kertonut, ettei hänellä ollut yhtiössä muutenkaan sellaista muodollista tai päättävää asemaa, että hänellä olisi ollut itsenäistä päätösvaltaakirjaustavan suhteen. A on osaltaan vahvistanut Ben kertoman.

Johtopäätökset ja tahallisuuden arviointi Asiassa tapahtumat ovat pitkälti riidattomia, ja kysymys on keskeisesti siitä, miten X:n ja Ben menettelyä on rikosoikeudellisesti arvioitava erityisesti tahallisuuden osalta. Lisäksi kysymys on siitä, saako yhtiön menettely ja siten vastaajat joltain osin luottamuksensuojaa verotarkastusten johdosta ja, kun jaksotukseen ei ole puututtu myöskään tilintarkastuksessa. Olennaista syytekohdan 1. mukaisen rikoksen syyksiluettavuudessa olisi X:n ja Ben tahallisuuden ja veron välttämistarkoituksen toteutuminen ja, ettei käräjäoikeudelle jäisi tältä osin järkevää epäilyä. Väärän tiedon antamisen osalta tyypillisenä tekomuotona veropetoksessa on verotettavan tulon ilmoittaminen liian pienenä tai vähennyskelpoisen menon ilmoittaminen liian suurena. Arvonlisäverotuksessa voidaan antaa vääriä tietoja verollisesta myynnistä. Toissijaisessa teonkuvauksessa on sen sijaan kysymys passiivisesta veropetoksesta, kun verovelvollinen laiminlyö verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, ja laiminlyönti tapahtuu veron välttämistarkoituksessa. Rangaistavuudelle on asetettu tällöin korotettu tahallisuusvaatimus (Frände ym. Keskeiset rikokset, sivu 669-670). Keskeistä tahallisuuden osalta on, milloin verovelvollinen tietää antamansa tiedon olevan väärä. Verovelvollisella voi olla erilaisia käsityksiä tiedon oikeellisuudesta. Verovelvollinen kuitenkin kantaa riskin siitä,miten hän tulkitsee vero-oikeudellista sääntelyä. Käräjäoikeus toteaa, että kieltoerehdystilanteesta ei ole kuitenkaan kysymys, sillä arvonlisäverotuksessa ei ole kysymys tältä osin lainsäädännön erityisestä vaikeaselkoisuudesta. A:lla ja Bella on ollut varojen siirrosta se käsitys, että se on rahoitusta tai lainaa, joka huomioidaan myöhemmin lopputilityksessä tapahtuman jälkeen ja, että vasta lopputilityksen yhteydessä saadaan selville myynnin määrä ja arvonlisäverokantojen mukainen myynti 10 prosenttia tai 24 prosenttia. Näin kertoi myös todistaja 3. Syytteessä puhutaan nimenomaan myynnistä – ei Verohallinnon esille tuomasta ennakkomaksusta. Syytesidonnaisuuden takia asiaa tarkastellaan vain siltä kannalta, oliko varojen siirroissa kysymys myynnistä vai rahoituksesta ja, toteutuuko tahallisuus sekä veron välttämistarkoitus. Vastaajat ovat vedonneet siihen, että X:n yhtiöissä oli tehty verotarkastuksia, ja niissä oli suoritettu myös arvonlisäveron kokonaistarkastus. Ohjeistusta arvonlisäveron osalta ei ollut annettu siten, että olisi puututtu yhtiöiden edellä kuvattuun menettelyyn. Käräjäoikeus toteaa, että tarkastuskertomuksista ei kuitenkaan voida päätellä, että tämä menettely olisi tullut tarkastuksen kohteeksi. A ei ollut paikalla ainakaan molemmissa 2004 ja 2014 tarkastuksissa. Mikäli menettely olisi nimenomaisesti otettu tarkasteltavaksi ja lausuttu siitä, voisi tilannetta luottamuksensuojan osalta tulkita toisin. Käräjäoikeus ei näin ollen katso menettelyn saavan luottamuksensuojaa pelkästään tehtyjen verotarkastusten takia. Mikäli A olisi sen sijaan (tai yhtiö) pyytänyt menettelystä keskusverolautakunnalta ennakkotiedon järjestelyn vero-oikeudellisesta tulkinnasta, ja menettely olisi hyväksytty, olisi A saanut luottamuksensuojaa. Kysymys syyksi lukemisessa tai syytteen hylkäämisessä on puhtaasti tahallisuuden toteutumisesta tai siitä, että se jää toteutumatta. Passiivisen veropetoksen (syytekohta 1, toissijainen teonkuvaus) kohdalla edellytyksenä on korotettu tahallisuusvaatimus. Korotetussa tahallisuudessa ei ole kyse enää todennäköisyystahallisuudesta, vaan edellytyksenä on tarkoitustahallisuus eli,

että laissa tarkoitettu seuraus on toiminnan välitön ja ensisijainen päämäärä (Frände ym. Keskeiset rikokset, sivu 682). Toiminnan välittömän ja ensisijaisen päämäärän tulisi olla veron välttäminen. Todennäköisyystahallisuuden osalta voidaan arvioida, millaista verovelvollisen esittämää käsitystä voidaan pitää perusteltuna asiassa esitettyjen objektiivisten seikkojen valossa (Frände, Keskeiset rikokset, sivu 680). Kyseisellä toimialalla on esitetyn näytön valossa ilmeisesti yleisimminkin toimittu vastaajien kuvaamalla ja menettelemällä tavalla, eikä toimialaan ole mahdollisesti kohdistunut sellaista verotarkastusta, joka olisi muuttanut menettelyn toisenlaiseksi. Todistajat 3 ja 4 sekä 5 ovat kertoneet vastaavanlaisesta menettelystä. Tämä on ollut omiaan hälventämään epäilyksiä X:n ja Ben taholta, että menettely ei olisi ollut verotusoikeudellisesti hyväksyttyä. Kuten on aiemmin todettu, käräjäoikeudelle ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö A ja B ole aidosti ajatelleet varojen siirrossa olevan kysymys - ei vielä myynnistä - vaan nimenomaan etupainotteisesta rahoituksesta. Todistajat 1 ja 2 ovat tilintarkastuksen ammattilaisia, ja hekin ovat pitäneet mahdollisena, että kysymys olisi nimenomaan rahoituksesta. Myös todistaja 5 on todennut siirtojen olleen lainaa. Mikäli siirtojen katsotaan olevan lainaa tai rahoitusta, siinä tapauksessa varojen siirrot eivät vielä olisi arvonlisäverotettavaa myyntiä. Vaikka itse säännös ei ole ollut vaikeaselkoinen, jää asiassa tulkinnanvaraa sen suhteen, onko varojen siirrossa kysymys jo arvonlisäverollisesta myynnistä vai vastaajien mieltämästä rahoituksesta. Kirjallisilla todisteilla on tullut näytetyksi, että osittain varojen siirrossa on joka tapauksessa ollut kysymyslimiitistä tai velkakirjaan perustuvasta varojen siirrosta. Vastaajien käsitystätukee se, että suurelta osin siirroissa ja sen johdosta kirjaamisessa tilille 2863 on kysymys niin sanotuista könttäsummista, eikä varojen siirron yhteydessä ole eritelty eri verokantoja tai myytyjen lippujen / VIP-lippujen määriä. Tämä tieto on tullut vasta lopputilityksen yhteydessä. Käräjäoikeus toteaa, että syyksi lukemista tukee se, ettei vastaajilla ole luottamuksensuojaa, ja X:n olisi joka tapauksessa täytynyt olla tietoinen arvonlisäveron maksamisen edellytyksistä. X:n olisi tullut viime kädessä selvittää toiminnan lainmukaisuus. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty näyttöä siitä, että X:n tai Ben menettelyn tarkoituksena olisi ollut verojen välttäminen. Pikemminkin päinvastoin, vastaajatovat lähteneet siitä, että arvonlisävero voidaan ylipäätään laskea myynnistä tapahtuman jälkeen. Heidän tarkoituksensa on ollut nimenomaan ilmoittaa ja maksaa arvonlisävero tuossa vaiheessa. X:n ja Ben ei voida todeta mieltäneen antamansa tieto varsin todennäköisesti vääräksi. Todistajat 1 ja 2 ovat kertoneet, että arvonlisäverot maksettiin, ja tilinpäätöstiedot ovat osoittaneet oikeaa tilannetta. Vastaajien menettelyssä on ollut kysymys lähinnä arvonlisäveron maksamisen väärästä jaksotuksesta ja veron maksun siirtämisestä. Tarkoitusta jättää vero ilmoittamatta ja maksamatta ei ole näytetty. Vaihtoehtoisen teonkuvauksen mukaista passiivisen verorikoksen korotettua tahallisuutta ei ole näytetty, sillä vastaajien toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei ole ollut jättää arvonlisäveroa ilmoittamatta ja/tai maksamatta. Näin ollen Y Oy:n käyttöä lipunmyyntiorganisaationa ei voida pitää myöskään keinotekoisena järjestelynä (todistaja 4 ja 2). Käräjäoikeus toteaa, että

verotuksellisesti menettelyä ei voida kuitenkaan pitää oikeana, mikä on huomioitu verotuksen oikaisulautakunnan päätöksessä, kun yhtiölle on määrätty veronkorotusta 10 prosenttia. B:n tekemät virheelliset ilmoitukset 14.2.2017 ja 14.9.2017 eivät ole olleet syyksi lukemisen edellyttämällä tavalla tarkoituksellisia, ja B:n terveydentilasta ja jaksamisesta johtunut menettely ei ole sellaista, joka toteuttaisi passiivisen veropetoksen muutoinkaan. HE 16/1997 on todettu, että unohduksesta tai epäsosiaalisesta elämästä johtunut laiminlyönti on tarkoitetturajata veropetosta koskevan säännöksen ulkopuolelle (s. 2). Näillä perusteilla X:n ja Ben tahallisuudesta ja veron välttämistarkoituksesta on jäänyt käräjäoikeudelle järkevä epäily, ja syyte törkeästä veropetoksesta on kokonaisuudessaan hylättävä. Edellä mainituilla perusteilla myös syytekohdat 2. ja 3. tulevat hylätyksi tahallisuuden puuttuessa. Rikosuhrimaksu syytekohdassa 1-3 Syyttäjä on vaatinut, että kumpikin vastaaja on velvoitettava suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa, laki rikosuhrimaksusta 2 ja 3 §. Syytteiden tultua hylätyiksi, vaatimus rikosuhrimaksusta hylätään. Vakuustakavarikko Syyttäjä on vaatinut, että X:n omaisuuteen kohdistettu vakuustakavarikko PK 19/4149 on määrättävä pidettäväksi voimassa. A on vaatinut vakuustakavarikon peruuttamista. Syytteiden tultua hylätyksi edellytyksiä vakuustakavarikon pitämiseksi voimassa ei enää ole. Pakkokeinolain 6 luvun 7 §:n 3 momentin mukaantuomioistuin saa syytteen taikka vahingonkorvausta, hyvitystä tai menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen hylätessään määrätä vakuustakavarikon pidettäväksi voimassa, kunnes ratkaisu tulee lainvoimaiseksi. Vakuustakavarikon määrä on merkittävä, ja asianosaisilla on muutoksenhakuoikeus tuomioon. Tuomion mahdollisesti muuttuessa muutoksenhaun myötä, voisi vakuustakavarikon välittömästä peruuntumisesta aiheutua merkittävää vahinkoa. Näistä syistä käräjäoikeus määrää vakuustakavarikon PK 19/4149 peruutettavaksi siten, että vakuutustakavarikko pidetään voimassa, kunnes tuomio tulee lainvoimaiseksi. Käräjäoikeus määrää vakuustakavarikon PK 19/4149 pidettäväksi voimassa, kunnes tuomio tulee lainvoimaiseksi.

Puolustajien palkkiot Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 § mukaan määrätylle puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Puolustajan määräyksen saanut vastaaja ja oikeudenkäyntiavustajan saanut asianomistaja vapautuvat velvollisuudesta suorittaa oikeuspulain 4 §:n 1 momentin 3kohdassa tarkoitettuja maksuja. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 11 §:n mukaan, jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle oli määrätty puolustaja, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset. Syytteiden tultua hylätyiksi puolustajille valtion varoista maksettavat palkkiot jäävät valtion vahingoksi. Asianosaiskulut A on vaatinut asianosaiskuluina korvattavaksi 30 päivältä á 100 euroa, yhteensä 3.000 euroa ja KPMG Oy Ab:n asiantuntijalausunnon laskun määrän 3.720 euroa. B on vaatinut asianosaiskuluina korvattavaksi 20 päivältä á 100 euroa, eli 2.000 euroa. Syyttäjän kommentit X:n ja Ben kuluvaatimukset ovat yksilöimättömiä, eikä niissä ole eritelty ajankäyttöä mitenkään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluista suoritetaan asianosaiselle myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Lain esitöissä (HE 107/1998 vp s.18-19) kuitenkin todetaan, että asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. Pelkästään oman erikoisalan tuntemuksen hyödyntäminen ei ole edellä mainitun lainkohdan perusteella korvattavaa asianosaiskulua. Koska asianosaisten vaatimuksista ei ilmene heidän valmistautumisensa/työnsä laatu ja määrä, vaatimukset on hylättävä. Syyttäjän näkemyksen mukaan KPMG Oy Ab:n asiantuntijalausunnon korvaamista vaatii nimenomaan A. Syyttäjän näkemyksen mukaan korkeintaan tämä voi olla edellä mainitun lainkohdan perusteella korvattava asianosaiskulu. Ratkaisu asianosaiskuluista Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluista suoritetaan asianosaiselle myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Korvaus rajoitetaan, kuten syyttäjä toteaa, sellaiseen tilanteeseen, jossa asianosainen itse on ammattitaitonsa erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. Käräjäoikeus toteaa, että KPMG Oy Ab:n asiantuntijalausunto on liittynyt oikeudenkäynnin kohteena olevaan seikkaan ja ollut X:lle aiheutunutta menetystä. Käräjäoikeus hyväksyy X:n asianosaiskuluina maksettavaksi KPMG:n laskun määrän 3.720 euroa. Muilta osin asiassa ei ole esitetty selvitystä asianosaiskulujen tarkemmasta sisällöstä (määrä ja laatu). Vahingonkorvaus Vahingonkorvauksen perusteena on syytteen mukaiset teot ja tekojen tahallisuus. Syytteiden tultua hylätyiksi aikaisemmin mainituilla perusteilla vahingonkorvauksen tuomitsemiselle ei ole edellytyksiä. Verohallinnon vahingonkorvausvaatimus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

06.06.2022 Asianumero R 21/1379

Vastaaja Hylätyt syytteet A, 1. Törkeä veropetos 22.03.201x - 20.02.201x 2. Törkeä kirjanpitorikos 22.03.201x - 30.04.201x

Korvausvelvollisuus

Muut lausunnot Käräjäoikeus määrää vakuustakavarikon pidettäväksi voimassa, kunnes tuomio tulee lainvoimaiseksi. Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla suorittamaan X:lle korvaukseksi asianosaiskuluina maksettavaksi KPMG:nlaskun määrän 3.720 euroa.

06.06.2022 Asianumero R 21/1379

Vastaaja B Hylätyt syytteet 1. Törkeä veropetos 22.03.201x - 20.02.201x 3. Avunanto törkeään kirjanpitorikokseen 22.03.201x - 30.04.201x

Muutoksenhaku Lainvoimaisuus Allekirjoitus Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen tai ennakkopäätösvalituksella korkeimmalta oikeudelta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Käräjätuomari