• Henrik Pirhonen

Kuolemantuottamus


Rikoslain mukaan, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Säännös siis suojaa ihmishenkeä, kuten tapon, murhan ja surman säännökset. Erona on se, että kuolemantuottamukseen voi syyllistyä ilma tahallisuutta, toisin kuin tappoon, murhaan tai surmaan. Itseasiassa teolta edellytetään, että se ei ole tahallinen, jotta kuolemantuottamuksesta voidaan rangaista. Oikeudellisen tulkinnan mukaan, ihmishengen suoja alkaa syntymästä, ja loppuu kuolemaan. Siten sikiöön kohdistuvaa tekoa ei voida rangaista henkirikoksena, vaan esimerkiksi laittomana raskauden keskeyttämisenä. Ihminen on kuollut, kun hänen aivotoimintansa on kokonaisuudessaan ja pysyvästi lakannut.


Tekotavaltaan kuolemantuottamusta ei ole rajattu, eli siihen voi syyllistyä kaikenlaisilla teoilla, joilla aiheutetaan toisen ihmisen kuolema. Kuolemantuottamukseen voi myös syyllistyä laiminlyönnillä, eli jättämällä tekemättä jotain, mihin on velvollisuus ryhtyä. Näiden kahden käsitteen väliin sijoittuu refleksinomainen toimiminen, jota ei rikosoikeudessa pidetä tekona, eikä myöskään tekemättömyytenä. Esimerkiksi pudonneen tavaran kiinniottaminen ilmasta saattaa olla refleksinomaista. Jos tuo tavara sattuu olemaan ladattu ja varmistamaton ase, voidaan refleksinomaisella toiminnalla aiheuttaa kuolema. Teoriassa tuosta refleksiliikkestä ei voida rangaista. Vastuu voidaan kuitenkin perustaa ladatun ja varmistamattoman aseen kanssa toimimiseen, joten rankaisematta tilanne ei välttämättä jää.


Laiminlyönti ja kuolemantuottamus


Laiminlyönnistä rangaistaan, jos tekijä on ollut vastuuasemassa uhriin nähden. Vastuuasema tarkoittaa käytännössä oikeudellista velvollisuutta estää toisen kuolema. Juuri vastuuasemasta johtuen, pidetään laiminlyöntiä aktiiviseen tekoon verrattavana seikkana. Tällaisen laiminlyönnin rangaistavuus johtuu säännöksen nimenomaisesta maininnasta. Rikoslaissa on myös yleinen säännös koskien laiminlyöntejä, jonka mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua: 1) virkaan, toimeen tai asemaan, 2) tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen, 3) tehtäväksi ottamiseen tai sopimukseen, 4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan, 5) tai muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.


Virkaan tai toimeen perustuva velvollisuus estää henkilön kuolema on esimerkiksi opettajalla hänen oppilaisiinsa nähden, työnantajalla työntekijöihin nähden sekä poliisilla tietyissä tilanteissa, kuten panttivanki tilanteissa. Myös lääkärillä voi olla toimeen perustuva vastuu potilaasta. Tapauksessa KKO 2002:43 asetettiin virkaan perustuva vastuu kaupungin talonrakennuspäällikölle ja kiinteistörakennusmestarille, kun lapsi oli kuollut jäädessään jumiin katsomon ja kannatinpylvään väliin.


Velvollisuus voi perustua myös tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen. Yleisin esimerkki on vanhempien vastuu lapsistaan. Vastuun laajuus riippuu lapsen iästä, ja loppuu kokonaisuudessaan täysi-ikäisyyteen. Lapsella voi olla myös vastuu vanhemmastaan, esimerkiksi omaishoitosopimuksen perusteella. Lähtökohtaisesti avio- tai avopuolisoilla ei ole velvollisuutta huolehtia toisistaan. Kuitenkin tavaksi muodostunut käytäntö voi perustaa tahojen välille tällaisen velvollisuuden. Tapauksessa KKO 2009:36 tuomioistuin katsoi, että seurustelukumppanilla ei ollut velvollisuutta huolehtia kumppanistaan, tilanteessa, jossa yhteisen saunomisen jälkeen toinen nukahti ja kuoli saunaan.


Velvollisuus voi johtua tehtäväksi ottamisesta tai sopimuksesta. Esimerkki tästä on yllä mainittu omaishoitosopimus. Myös pelkkä ryhtyminen johonkin, ilman sopimusta, voi perustaa velvollisuuden.


Tekijän vaaraa aiheuttanut toiminta voi perustaa velvollisuuden, usein kyseessä ollessa aktiivinen tekeminen. Esimerkiksi vaarallisen viinan juottaminen toverille saattaa tämän perusteella tulla rangaistavaksi, jos juoja saa surmansa. Velvollisuus voi myös syntyä aiemman rikoksen, kuten pahoinpitelyn seurauksena. Tapauksessa KKO 1992:28 henkilöt olivat pahoinpidelleet uhrin, jonka jälkeen uhri oli haudattu siinä uskossa, että tämä oli kuollut. Uhri oli kuitenkin ollut vain tajuton, ja tekijät tuomittiin kuolemantuottamuksesta, koska uhri hautaamisen jälkeen sai surmansa.


Syy-yhteys, ennakoitavuus ja huolimattomuus


Teon rangaistavuus edellyttää siis tekoa tai laiminlyöntiä sekä kuolemaa. Kuoleman tulee vielä olla syy-yhteydessä tekoon tai laiminlyöntiin, jotta teosta voidaan rangaista. Merkitystä annetaan yleensä sille, olisiko seuraus ollut sama, jos tekijä olisi toiminut huolellisesti. Teon osalta siis pohditaan, olisiko uhri kuollut ilman tekoa. Laiminlyönnin osalta pohditaan, olisiko uhri jäänyt eloon, jos tekijä olisi täyttänyt velvollisuutensa. On vaikea saada varmuutta siitä, olisiko henkilö jäänyt eloon, jos laiminlyöntiä ei olisi tapahtunut. Niinpä edellytetään käytännössä todennäköistä seurausta. Eli pohditaan, olisiko toimiminen todennäköisesti estänyt kuoleman.


Rangaistavalta teolta edellytetään seurauksen ennakoitavuutta. Arvioidaan siis sitä, olisiko tekijä pitänyt ymmärtää kuolema mahdolliseksi seuraukseksi. Kyse on siis hypoteettisista arvioista, eli tekijä todellinen ymmärrys ei ole ratkaiseva seikka. Merkitystä annetaan sekä tekijän todellisille tiedoille, sekä tiedoille, jotka huolellisella toimijalla olisi ollut samoissa olosuhteissa.


Tuottamuksellisen teon rankaiseminen vaatii tekijältä huolimattomuutta. Huolimattomuus tarkoittaa sitä, että tekijä rikkoo olosuhteiden edellyttämän ja häneltä vaadittavan huolellisuusvelvollisuuden, vaikka hän olisi sitä kyennyt noudattamaan. Huolimattomuudella on kaksi ulottuvuutta: teon huolimattomuus ja tekijän huolimattomuus. Huolimaton teko on teko, joka rikkoo huolellisuusstandardia. Huolellisuusstandardi voi johtua laista, asetuksesta tai vaikkapa yleisestä käytännöstä. Esimerkiksi työturvallisuudelle on laissa ja asetuksissa asetettu tietyt standardit. Näiden standardien rikkominen, on huolimatonta toimintaa. Tekijän huolimattomuutta arvioidessa kysytään, mielsikö tekijä seurauksen mahdolliseksi ja otti näin tietoisen riskin. Tiedostamattoman riskinoton yhteydessä voidaan kysyä, olisiko tekijän tullut mieltää seuraus mahdolliseksi. Tilanteessa, jossa tekijällä ei ole tilaisuutta toimia toisin, tai tilaisuutta havaita riskiä, ei teosta voi rangaista.


Törkeä kuolemantuottamus


Rikoslain mukaan, jos kuolemantuottamuksessa kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kuolemantuottamuksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.


Teon törkeältä muodolta edellytetään korotettua huolimattomuutta, sekä teon kokonaisuuden törkeyttä. Huolimattomuuden asteen arviointi on kokonaisharkintaa, ja merkitystä annetaan rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkitykselle, vaarannettujen etujen tärkeydelle ja loukkauksen todennäköisyys sekä tekijän tietoisuus riskeistä. Käytännössä teon objektiivinen vaarallisuus ja siitä seuraava kuoleman todennäköisyyden huomattavuus tekevät teosta törkeän. Myös tekijän subjektiivisella tietoisuudella riskeistä on suuri merkitys. Käytännössä törkeänä huolimattomuutena pidetään toimintaa, jota arkikielessä kutsuttaisiin piittaamattomuudeksi. Tekijä siis tiedostaa riskit, mutta sivuuttaa ne tietoisesti.


Vammantuottamus


Rikoslain mukaan, joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


Vammantuottamus on seurausrikos, ja seurauksena on vähäistä suurempi ruumiinvamma tai sairaus. Kyse voi olla teosta tai laiminlyönnistä, kuten kuolemantuottamuksessa. Vammantuottamus ja kuolemantuottamus ovat lähes identtisiä rikoksia, ainoa eroavaisuus on seurauksessa. Vammantuottamuksessa uhri kärsii fyysisen vamman tai sairauden, kuolemantuottamuksessa uhrin henki lähtee. Ero on siis yksin surauksen vakavuudessa.


Vähäisen vamman aiheuttaminen ei siis ole rangaistavaa, paitsi tahallisena. Vähäisenä vammana voidaan pitää esimerkiksi toimintakykyyn vaikuttamatonta lyhytkestoista vammaa, kuten mustelmaa. Myös vähäistä suuremman sairauden aiheuttaminen on tuottamuksellisesti rangaistavaa. Tyypillisiä sairauksia ovat virus- ja bakteeriperäiset sairaudet. Vähäisinä sairauksina pidetään flunssaa tai lievää kuumetta, jos ne eivät vaadi lääketieteellisiä toimenpiteitä. Nykyään myös mielenterveydelliset sairaudet ymmärretään sairauksiksi oikeustieteessä.


Vammantuottamuksen muut tunnusmerkit vastaavat yläpuolella selostettuja kuolemantuottamuksen tunnusmerkkejä.


Törkeä vammantuottamus


Rikoslain mukaan, jos vammantuottamuksessa ruumiinvamma tai sairaus aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Törkeä vammantuottamus vastaa törkeää kuolemantuottamusta, ainoana erona on seuraus. Myös vammantuottamuksen ja törkeän vammantuottamuksen suhde, vastaa kuolemantuottamuksen ja törkeän kuolemantuottamuksen suhdetta.


Seurauksien osalta, vakavat seuraukset tulkitaan yleensä törkeyden piiriin. Vakavina pidetään ensinnäkin pysyviä haittoja toimintakykyyn. Myös pysyvä arpi esimerkiksi naamassa, voi olla vakava vamma, vaikka se ei toimintakykyyn vaikutakaan.


Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.


Rikoslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L3

36 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki