Vesiliikennejuopumus
Rikoslain mukaan, joka ohjailee alusta tai toimii aluksessa sen kulun turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 1,0 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,44 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut tai käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut ja olosuhteet ovat sellaiset, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava vesiliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vesiliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjailee ammattimaisessa vesiliikenteessä alusta tai määräyksestä toimii tällaisessa aluksessa sen kulun turvallisuuteen tai ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen olennaisesti vaikuttavassa työtehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa.
Vesiliikennejuopumuksesta ei kuitenkaan tuomita silloin, kun ohjailtavana on ollut soutuvene taikka siihen kooltaan, nopeudeltaan tai muuten rinnastettava vesikulkuneuvo tai kun tehtävä on ollut tällaisessa aluksessa.
Vesiliikennejuopumus vapaa-ajalla
Laissa on siis kaksi eri muotoa vesiliikennejuopumukselle: vapaa-ajalla tapahtuva ja ammattimaisessa toiminnassa tapahtuva. Kuten rattijuopumukseen, vesiliikennejuopumukseen voi syyllistyä alkoholin, huumausaineiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Alkoholin osalta raja-arvot ovat kaksinkertaiset, verrattuna rattijuopumukseen. Raja-arvon korkeus johtuu siitä, että vesiliikenne ei ole yhtä vilkasta, eikä siellä yleensä liikuta yhtä nopeasti, kuin tieliikenteessä. Päihtymyksen suurin vaikutus ajokykyyn on reaktiokyvyn heikkeneminen, ja vesiliikenteessä reaktiokyky ei ole yhtä tärkeä, kuin tieliikenteessä. Huumausaineiden osalta ei vesiliikenteessä ole tieliikenteen kaltaista nollatoleranssia, vaan päihtymykseltä vaaditaan suorituskykyä heikentävää vaikutusta. Myös alkoholin osalta, pelkkä suorituskyvyn heikkeneminen saattaa johtaa tuomioon, vaikka promillerajat eivät ylittyisi.
Toisin kuin tieliikenteessä, vesiliikenteessä ei ole presumoitua vaaraa, eli teon tulee aiheuttaa abstraktia vaaraa, jotta siitä voidaan rangaista. Kyse on olosuhteiden kokonaisarviosta. Lähtökohtaisesti vilkkaalla väylällä liikkuminen korkealla nopeudella on aina vaarallista, mutta esimerkiksi syrjäseudulla matalalla nopeudella taas ei. Merkitystä annetaan siis ainakin aluksen laadulle, nopeudelle sekä liikenteelle.
Vesiliikennejuopumus ammattimaisessa vesiliikenteessä
Teon toinen muoto koskee ammattimaista vesiliikennettä, eli lähtökohtaisesti rahti- ja henkilöliikennettä. Muoto koskee siis kauppamerenkulkua, eli korvausta vastaan tapahtuvaa vesiliikenteessä toimimista. Sitä ei vaadita, että alus olisi rekisteröity alusrekisteriin. Kyse voi olla risteilyaluksesta tai vaikkapa miehistöineen vuokrattavasta vuokra aluksesta. On huomioitava, että ylhäällä käsitelty teon muoto, eli vesiliikennejuopumuksen perusmuoto, soveltuu myös ammattimaisessa vesiliikenteessä toimivaan. Nyt käsiteltävä tekomuoto on perusmuotoa ankarampi, ja saattaa siis tulla sovellettavaksi, jos perusmuodon perusteella teko ei olisi rangaistava. Raja-arvot ammattiliikenteessä ovat samat kuin tieliikenteessä, eli 0,5 ja promillea tai 0,22 milligrammaa.
Ilmaliikennejuopumus
Rikoslain mukaan, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava ilmaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka ohjaa ilma-alusta tai toimii sen miehistön jäsenenä tai muussa lentoturvallisuustehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää.
Ilmaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
Ilmaliikennejuopumuksen tunnusmerkistö muistuttaa hyvin paljon rattijuopumuksen tunnusmerkistöä, ja sitä voikin tulkita rattijuopumuksen tunnusmerkistön valossa. Alkoholin raja-arvot ovat samat, ja huumausaineiden osalta on nollatoleranssi. Merkittävä ero on siinä, että ilmaliikennejuopumukseen voi syyllistyä, vaikka veressä ei olisikaan raja-arvoa ylittävää määrää alkoholia. Rangaistuksen tuomitsemiseen nimittäin riittää, että henkilön suorituskyky tehtävän hoitamiseen on huonontunut.
Tekijäpiirikin on ilmaliikennejuopumuksessa laajempi, kuin rattijuopumuksessa. Tämä johtuu pikemminkin ilmaliikenteen luonteesta, kuin tietoisesta tunnusmerkistön ankaroittamisesta. Vastuu ulottuu ilma-aluksen ohjaajan lisäksi miehistöön ja lentoturvallisuustehtäviä hoitavaan henkilöön. Siten maastakin käsin voi syyllistyä ilmaliikennejuopumukseen, esimerkiksi toimiessa lennonjohdossa.
Junaliikennejuopumus
Rikoslain mukaan, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut, on tuomittava junaliikennejuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on tehtävän aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Tämän momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos mainittu aine tai aineenvaihduntatuote on peräisin lääkevalmisteesta, jota tehtävää suorittavalla on ollut oikeus käyttää.
Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan niin ikään se, joka toimii mainitussa tehtävässä käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia tai tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut.
Junaliikennejuopumuksen tunnusmerkistö on täysin sama, kuin ilmaliikennejuopumuksessa, joten sen tarkempi läpikäynti ei ole tarpeen. Juna tarkoittaa konevoimalla raiteiden päällä kulkevaa laitetta, ei kuitenkaan raitiovaunua. Tekoon voi syyllistyä ohjaajan lisäksi henkilö, joka toimii turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä, kuten jarrumiestä.
Kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle
Myös kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle, on rangaistavaa. Kyse on eräänlaisesta liikennejuopumuksen fasilitoinnista. Kulkuneuvolla viitataan moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin, raitiovaunuihin, juniin, aluksiin ja ilma-aluksiin. Teko voidaan tehdä luovuttamalla kulkuneuvo, eli yleensä avaimet, tai luovuttamalla kuljettajantehtävät. Luovuttaminen vaatii määräysvaltaa, eli käytännössä oikeuttaa antaa kulkuneuvo toisen ohjattavaksi. Tekoon voi myös syyllistyä luovuttamalla vesi-, ilma, tai junaliikennejuopumuksen tarkoittama tehtävä päihtyneelle. Teko vaatii tietoisuutta henkilön päihtymyksestä. Tämä on laissa määritetty niin, että henkilön tulee olla ”ilmeisesti siinä tilassa”, että syyllistyy ratti-, vesi-, ilma, tai junaliikennejuopumukseen.
Liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla, eli ns. tankojuopumus
Rikoslain mukaan, joka tienkäyttäjänä kuljettaa moottoritonta ajoneuvoa, moottorilla varustettua polkupyörää tai kevyttä sähköajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla tuomitaan myös tienkäyttäjä, joka kuljettaa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kävelynopeutta nopeammin käsikäyttöistä tai sellaista jalankulkua avustavaa tai korvaavaa liikkumisvälinettä, jossa on enintään 1 kilowatin tehoinen sähkömoottori ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa, ja siten aiheuttaa vaaraa toisen turvallisuudelle.
Laissa ei siis mainita mitään promillerajaa, jonka tulee ylittyä, mutta 0,5 promillen rajaa on pidetty aiheellisena. Teko edellyttää myös konkreettisen vaaran aiheuttamista toiselle. Tässä tapauksessa ei siis riitä pelkkä abstrakti vaara, eli teoreettinen mahdollisuus vaarasta. Konkreettisen vaaran aiheuttaminen tekijälle itselle, ei vielä riitä tunnusmerkistön täyttämiseen.
On tärkeää huomioida, että teon yksi tekoväline on kevyt sähköajoneuvo. Aiemmin oikeuskäytännössä (KKO 2011:28), katsottiin segway, eli sähkökäyttöinen kaksipyöräinen, moottoriajoneuvoksi, ja sen operointi päihtyneenä rattijuopumukseksi. Nykyisen lain mukaan tällaista kulkuneuvoa ei katsota moottoriajoneuvoksi, kuten ei katsota katukuvassa usein näkyviä sähköpotkulautojakaan.