Vapaudenriisto on rikos, joka kohdistuu yhteen ihmisen tärkeimmistä perusoikeuksista, eli vapauteen. Vapautta suojataan muun muassa perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.
Rikoslain mukaan, joka sulkemalla sisään, sitomalla, kuljettamalla johonkin tai muulla tavoin oikeudettomasti riistää toiselta liikkumisvapauden tai eristää toisen tämän ympäristöstä, on tuomittava vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Vapaudenriistoon voi siis syyllistyä riistämällä liikkumisvapauden toiselta, tai eristämällä tämän ympäristöstä. Se kuinka kauan riistämisen tai eristämisen tulee kestää, ei voida tarkkaan määritellä, vaan se riippuu olosuhteista. Esimerkiksi muutaman minuutin kestävä liikkumisen estäminen voi täyttää tunnusmerkistön, jos uhrin tulisi juuri noiden minuuttien aikana suorittaa jotain, ja estämällä uhrin liikkuminen, estetään myös uhria suorittamasta tuota tehtävää. Täysin normaaleissa olosuhteissa minuuttien liikkumisen rajoittaminen tuskin täyttää tunnusmerkistöä.
Vapaudenriiston muodot
Vapaudenriiston ensimmäinen tekomuoto, liikkumisvapauden riisto, tarkoittaa sitä, että uhrin ei anneta poistua jostain tilanteesta, vaikka hänellä oikeus olisi poistua. Pääsyn kieltäminen tietylle alueelle, ei ole lähtökohtaisesti vapaudenriistoa. Laki mainitsee ensimmäiseksi muodoksi sisään sulkemisen. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöllä ei ole mahdollisuutta poistua paikasta, tai mahdollisuus on vaarallinen. Siten esimerkiksi parvekkeelle toisen lukitseminen, on vapaudenriistoa, vaikka henkilö voisikin hypätä sieltä alas, ilman hengenvaaraa. Jonkin asteinen vaara kuitenkin tarvitaan, joten katutasolla olevalle parvekkeelle lukitseminen tuskin täyttää tunnusmerkistöä. Vapaudenriistoa ei myöskään ole se, jos henkilö lukitaan ulos omasta asunnostaan. Tästä juuri käy ilmi, että vapaudenriistossa ei ole kyse jonkin tietyn paikan sulkemisesta uhrilta, vaan pakotien poistamisesta. Henkilö voidaan sulkea sisään monella eri tavalla, kuten lukolla tai pelkästään uhkauksilla. On myös mahdollista, että henkilöllä on tosiasiallinen mahdollisuus poistua paikalta, mutta poistumista vaikeutetaan huomattavasti ”henkisin” keinoin. Esimerkiksi vaatteet varastamalla voidaan ihminen sulkea sisään, koska alasti paikalta poistuminen voidaan katsoa liian nöyryyttäväksi. Toinen lain mainitsema muoto on sitominen. Se voidaan toteuttaa narulla, köydellä tai esimerkiksi käsiraudoilla. Kuljettaminen taas liittyy kulkuvälineellä liikkumiseen. Kuljettaja voi esimerkiksi lukita auton ovet, ja estää poistumisen näin. Laki mainitsee vielä ”muun tavan”, joka kattaa kirjon eri tekoja. Voidaan mainita esimerkiksi kävelykeppien vieminen henkilöltä, joka ei pysty liikkumaan ilman niitä.
Toinen tekomuoto on ympäristöstä eristäminen. Ympäristöllä viitataan henkilön normaaliin elinympäristöön. Tässä on kyse siitä, että henkilö on vapaa liikkumaan mihin haluaa, mutta hänet on saatettu tilanteeseen, josta hän ei osaa poistua. Täysissä voimissa ja järjissä oleva ihminen voidaan saattaa tällaiseen tilanteeseen esimerkiksi viemällä hänet keskelle metsää. Laki kuitenkin suojaa yleisemmin henkilöitä, joiden toimintakyky ei vastaa täysijärkistä ihmistä. Esimerkiksi lapset, vanhukset ja sairaat tarvitsevat usein enemmän ”ohjausta”, kuin muut.
Uhrin tietoisuus vapaudenriistosta
Vapaudenriisto ei edellytä vahinkoa tai kärsimystä uhrille, eikä välttämättä edes tietoisuutta siitä, että vapaus on riistetty. Esimerkiksi todella nuori tuskin edes tajuaa vapautensa riistetyksi, mutta tekijä voidaan silti teosta tuomita. Toisaalta täysivoimaisen ihmisen vapaudenriisto edellyttää uhrin tietoisuuden. Siten jos uhri ei ole halunnutkaan poistua paikalta, ei säännöstä voida lähtökohtaisesti voida soveltaa. Tästä seuraa myös se, että nukkuvan tai tajuttoman ihmisen vapautta ei voida riistää, vaan teko tapahtuu vasta kun henkilö herää tai tulee tajuihinsa.
Vapaudenriiston oikeudettomuus
Vapaudenriiston tulee olla oikeudeton, jotta siitä voidaan rangaista. Pidättäminen ja vangitseminen eivät ole vapaudenriistoa, jos niihin on peruste. Myöskään sotilaallisena kurinpitorangaistuksena annettu poistumiskielto ei ole oikeudeton vapaudenriisto. Myös useisiin pakkokeinoihin liittyy vapauden hetkellinen riisto, mutta sekään ei ole oikeudeton. Kun vapaudenriisto kohdistuu lapseen, voi tilanne näyttäytyä ongelmallisena, jos tekoa pidetään yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Esimerkiksi jälki-istuntoa koulussa ei pidetä vapaudenriistona, joten sen oikeuttamista ei tarvitse pohtia. Vanhempien suorittama vapaudenriisto on lähtökohtaisesti oikeudetonta, jos sillä ylitetään kasvatuksellisista syistä johtuva kohtuullinen rajoittaminen, kuten kotiaresti.
Tahallisuus vapaudenriistossa ja tuottamuksellinen vapaudenriisto
Kuten rikokset ylipäätään, myös vapaudenriisto edellyttää tahallisuutta. Tekijältä edellytetään siis ymmärrystä siitä, että hän rajoittaa toisen vapautta. Rikoslaissa on kuitenkin erikseen kriminalisoitu tuottamuksellinen vapaudenriisto, eli laiminlyönnillä aiheutettu vapaudenriisto. Lain mukaan, joka huolimattomuudesta aiheuttaa toiselle vapaudenmenetyksen, on tuomittava, jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen, tuottamuksellisesta vapaudenriistosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Tuottamuksellisesta vapaudenriistosta tuomitaan myös se, joka oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, riistää toiselta vapauden, jollei teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ole vähäinen.
Teolla on siis kaksi muotoa: huolimattomuudella aiheutettu vapaudenriisto ja tahallisesti aiheutettu vapaudenriisto, kun tekijä luuli hänellä olevan siihen oikeus. Ensimmäisessä muodossa on kyse siitä, että tekijä ei ymmärrä riistäneensä toisen vapautta, tai on laiminlyönyt velvollisuutensa turvata toisen liikkuminen. Ensimmäinen muoto koskee lähtökohtaisesti tiettyjä ammattiryhmiä, joiden velvollisuutena on varmistaa liikkumisvapauden turvaaminen tietyssä tilanteessa. Tällainen ammattiryhmä voi olla esimerkiksi esitutkintaviranomainen tai vahtimestari, jonka vastuulla on ovien sulkeminen. Laiminlyönnin osalta kyse voi olla esimerkiksi hoitajan velvollisuudesta auttaa henkilöä liikkumaan, tai vanhemman velvollisuudesta.
Toinen muoto taas koskee erehdystä teon oikeuttamisperusteesta. Tekijä siis tiedostaa riistävänsä toisen vapauden, mutta luulee että hänellä on tähän oikeus. Esimerkiksi tietyissä tilanteissa yksityisellä henkilöllä saattaa olla kiinniotto-oikeus, niin sanottu jokamiehen kiinniotto-oikeus. Tällaisen oikeuden käyttö menee helposti liian pitkälle, ja tekijä syyllistyy tuottamukselliseen vapaudenriistoon. Myös tietyt ammattiryhmät saattavat syyllistyä helposti tuottamukselliseen vapaudenriistoon. Esimerkiksi järjestyksenvalvojalla ei ole lähtökohtaisesti oikeutta rajoittaa toisen liikkumisoikeutta, muulla tavalla kuin poistamalla henkilö paikalta.
Vähäiset teot on rajattu tuottamuksellisen vapaudenriiston ulkopuolelle. Kyse voi olla vapaudenriiston lyhyestä kestosta, mutta myös lyhytaikainen vapaudenriisto voi olosuhteista riippuen täyttää teon tunnusmerkistön.
Törkeä vapaudenriisto
Rikoslaissa on erikseen kriminalisoitu vapaudenriiston ankarampi muoto, törkeä vapaudenriisto. Lievää rikosmuotoa ei laki mainitse, toisin kuin usean muun rikoksen kohdalla. Lain mukaan, jos vapaudenriistossa vapaudenmenetystä jatketaan yli kolmen vuorokauden, aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa ja vapaudenriisto on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vapaudenriistosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Laki mainitsee siis kolme ankaroittamisperustetta. Ensimmäisessä perusteessa on kyse riiston kestosta, ja rajana on kolme vuorokautta. Kohta on yksiselitteinen. Toinen peruste koskee vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. Vaaran vakavuus on kaksi ulotteinen: harkitaan vaaran todennäköisyyttä ja mahdollisen vahingon vakavuutta. Vaaran ei tarvitse välttämättä kohdistua uhriin. Esimerkiksi vanhempien eristäminen lapsista voi aiheuttaa vaaran lapselle, riippuen tämän iästä. Kolmas peruste koskee sekä julmuutta että vakavan väkivallan uhkaa. Julmuus liittyy lähtökohtaisesti teon olosuhteisiin. Esimerkiksi kylmään paikkaan henkilön sulkeminen on julmaa, samoin kuumaan paikkaan. Vakava väkivallan uhka voi tarkoittaa uhkausta tappamisesta tai pahoinpitelystä.
Yksi yllä mainituista ankaroittamisperusteista riittää, jos teko myös arvioidaan kokonaisuutena törkeäksi.
Panttivangin ottaminen
Rikoslain mukaan, joka riistää toiselta vapauden pakottaakseen jonkun muun tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin uhalla, ettei panttivankia vapauteta tai että hänet surmataan tai hänen terveyttään vahingoitetaan, on tuomittava, jos teko kokonaisuutena arvostellen on törkeä, panttivangin ottamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.
Panttivangin ottaminen on käytännössä yksi törkeän vapaudenriiston muoto, koska se edellyttää törkeää vapaudenriistoa. Teko on kuitenkin kriminalisoitu erikseen, ja rangaistusasteikko on huomattavasti ankarampi. Teosta tuomitseminen edellyttää siis törkeää vapaudenriistoa siinä tarkoituksessa, että kolmas taho saadaan tekemään jotakin. Teosta tuomitseminen edellyttää myös panttivankiin kohdistuvaa uhkausta, jonka toteuttaminen on riippuvainen kolmannen tahon toimista.
Myös panttivangin ottamisen valmistelu on kriminalisoitu. Valmisteluna pidetään lain mukaan, hengenvaarallisen välineen hallussapitoa, erityisen tiedon hankkimista, tarvittavan tilan hankkimista ja suunnitelman tekemistä. Rangaistus on enintään kolme vuotta. Valmistelussa on kyse siitä, että tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta olosuhteista voidaan päätellä, että teko aiotaan toteuttaa.
Jos tarvitset lainopillista apua asiaan liittyen, ota yhteyttä meidän asiantunteviin rikoslakimiehiin.
Rikoslaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L25